Cannesissakin palkittu Kuolleet lehdet oli sekä Alma Pöystille että Jussi Vataselle ensimmäinen yhteistyö Aki Kaurismäen kanssa. Elokuva on vienyt ja tulee viemään näyttelijöitä erilaisille festivaaleille ulkomaille asti.
Näyttelijöille jäi Cannesin elokuvajuhlista hyviä muistoja. Vatanen kuvaa viikon olleen ”aikamoista tykitystä”.
– Kun olimme yhdessä vaiheessa kriitikkovertailussakin kärjessä, niin viikon aikana tuli fiilis, että joku pokaali saattaa kotiin tulla. En ole aikaisemmin ollut Cannesissa ja varsinkin, kun leffa on kilpasarjassa, viikko oli kiva ja kiireinen, Vatanen sanoo.
Pöysti sanoo, että Cannesiin oli hienoa mennä juuri Kaurismäen kanssa, joka ei turhaan välitä protokollista ja punaisesta matosta. Se piti tunnelman merkittävällä festivaalilla rentona.
– Akilla on suuri kansainvälinen yleisö, voisi jopa sanoa perhe. Sen näki jo Cannesissa, kun vastaanotto oli iloinen, Aki is back. Vaikka tämä on hyvin suomalainen elokuva, Kaurismäen elokuvat ovat niin kansainvälisiä, että niitä rakastetaan riippumatta kulttuurista, kielestä tai maasta. Ne puhuttelevat ihmisiä taustasta riippumatta, Pöysti sanoo.
AOP
Kun Vataselta kysyy, miltä tuntui noutaa arvostettu Prix du Jury, tuomariston palkinto, hän vastaa, että ”ihan ok”.
– Hieno hetki. Meidät valtuutettiin hakemaan palkinto, jos sieltä jotain tulee. Oli kunnia, kun Aki halusi, että käymme hakemassa sen pois, Vatanen jatkaa.
Kaurismäki aina läsnä
Alma Pöysti muistaa nähneensä jo lukiossa Kaurismäen menestyselokuvan Mies vailla menneisyyttä (2002). Se teki tulevaan näyttelijään syvän vaikutuksen. Pöysti katsoi Kaurismäen elokuvat uudestaan, kun rooli Kuolleissa lehdissä varmistui.
– On kulttuuriteko, että ne löytyvät Yle Areenasta. Akikin on sanonut, että elokuvat ovat tehty ihmisille katsottavaksi. Hänen pakolaisista ja rasismista kertovat elokuvansa ovat tärkeitä ja koskettavia. Se, että valkoinen ja vähän elänytkin mies ottaa tehtäväkseen kertoa näitä tarinoita, on tärkeää. Aki on tehnyt tätä jo kauan. Nyt kun suomessa on kriisi päällä, kannattaa katsoa uudestaan sillä silmällä.
AOP
Pöystillä on monta suosikkia Kaurismäen tuotannosta, mutta suosikikseen hän valitsee tällä hetkellä Boheemielämää-elokuvan, jonka on katsonut monta kertaa. Vuonna 1992 ensi-iltansa saanut elokuva on myös Vatasen valinta.
– En muista, mikä ensikosketukseni Kaurismäen elokuviin oli. Hänen vaikutuksensa alaisena on kasvanut lapsuutensa ja nuoruutensa. Ennen kuin aloimme kuvaamaan, ajattelin, että pitää muutama leffa katsoa. En halunnut liikaa, ettei ala kopioimaan, mutta että pääsi fiilikseen.
Yhdessä tuntemattomaan
Jussi Vatanen kertoo reissanneensa Kuolleiden lehtien vuoksi Pohjois-Amerikassa ja ympäri Eurooppaa. Hän on tuntenut, kuinka universaaleja Kaurismäen elokuvat ovat. Vaikka Kaurismäki itse on sanonut, että tavoittelee elokuviensa olevan ymmärrettäviä, vaikka ei osaisi kieltä, Vatanen kehuu ohjaajaa myös kirjoittajana.
– Aki on huumorintajuinen kaveri, jolla on hauskoja juttuja. Hän osaa kirjoittamisen ja huumorin taidon, että siinä on mukana yleismaailmallisuus. Huumorihan ei monesti käänny toiseen kulttuuriin niin hyvin, sehän voi monesti olla hyvin kulttuuri- ja kielisidonnaista.
AOP
Kaurismäki kuvaa elokuviaan hyvin eri tavalla kuin muut ohjaajat Suomessa. Hän kuvaa filmille, eikä toistoja tule paljoakaan. Kaurismäki kuvaa hyvin vähän kamerakulmia. Kuolleet lehdet kuvattiin lähes kokonaan niin, että vain ensimmäinen otto riitti.
– Aki toivoi, että pääsisimme mahdollisimman vähillä otoilla ja luottaisimme ensimmäisen, joskus toisen oton, taikaan. Se toi kuvauksiin aika erilaisen fiiliksen. Hetkestä, jolloin kamera käy, tuli jollain tavalla hartaampi ja merkityksellisempi, Vatanen sanoo.
Kuvia ja kohtauksia rakennettiin viimeistellysti ja hartaasti. Vatanen vertaa kohtauksen valmistelua taulun tekemiseen, jota kuvaaja ja valaisija ohjaajan kanssa tekivät.
– Aki on vähäsanainen, mutta puhuu yllättävän paljon, kun sitä ei odota. Hän on äärimmäisen kirkas ja tarkka ajattelija. Välittämäinen on ääretöntä, Aki on niin tarkka yksityiskohdista, Pöysti sanoo.
Vatanen myöntää jännittäneensä kuvausten alussa, mutta rentoutuneensa päästessään vauhtiin. Pöysti ylistää töiden tekemistä koko porukan kanssa. Mukana oli monia, jotka olivat työskennelleet Kaurismäen kanssa aiemminkin.
– Heiltä sai turvaa, mutta Jussin kanssa oli kiva hypätä yhdessä tuntemattomaan.
Kuolleet lehdet
