Alien-elokuvat ovat malliesimerkki fanien toiveajattelusta. Vaikka scifi- ja kauhufanit innostuivat Ridley Scottin vuoden 1979 Alien – kahdeksas matkustaja -elokuvasta, oli varsinainen jatko-osien aikakausi oikeastaan vasta aluillaan. Kun James Cameronin eri tavalla huikea Aliens – Paluu ilmestyi vuonna 1986, muodostui käytännössä franchise, jolla ryhdyttiin aktiivisesti toivomaan jatkoa.
Sitä saatiin kuitenkin odottaa vielä vuoteen 1992, ja Alien 3:sta fanitetaan lähes hieman väkisin, koska se oli myöhemmin huippuohjaajaksi nousseen David Fincherin debyytti. Elokuvan puutteet pistettiin studion väliintuloon piikkiin ja oltiin varmoja siitä, että seuraava osa olisi taas loistava.
No, Jean-Pierre Jeunet’n Alien – Ylösnousemus jakoi sekin yleisöjä vuonna 1997. Moni oli iloinen pelkästään siitä, että alienit ja Sigourney Weaver tekivät paluun, mutta monesta Joss Whedonin käsikirjoitus oli vain hölmö.
Mutta sitten oli jo oikeasti lupa odottaa paluuta vanhaan kunnon Alien-fiilistelyyn, kun tuli tieto Ridley Scottin aikeista palata aiheeseen vuoden 2012 Prometheuksella. Hämmennys oli suuri, kun Scott ei tuntunut olevan niinkään kiinnostunut alieneista kuin kaikesta epäolennaisesta. Jatkoa lupaava lopetus sentään jätti mahdollisuuden korjata tilanne. Paitsi että vuoden 2017 Alien: Covenantissa Scott keskittyi lähinnä nollaamaan Prometheusta ja ennestään sekoittamaan alien-olentojen taustaa.
Summa summarum: Alien-fanin elämä on vuosien odottamista ja kerta toisensa jälkeen pettymistä. Onneksi nyt ollaan taas hyvän äärellä!
Alien: Romulus lupaa palata franchisen juurille, ja sijoittuukin Alienin ja Aliensin väliin. Joukko nuoria avaruuden uudisasukkaita koluaa resursseja hylätyltä avaruusasemalta, kun he kohtaavatkin avaruuden pelottavimmat olennot. Kaiken lisäksi ohjaajaksi oli valikoitunut Fede Álvarez, joka oli todistanut kykynsä Evil Dead -uusintanäkemyksellään sekä Don’t Breath -jännärillään.
Nimekkäin uusista avaruuden koluajista (ja ilmeisesti tämänkertainen Ellen Ripley -hahmo) on Cailee Spaeny, joka viime aikoina on nähty niin Priscillassa kuin Civil Warissa. Tarinan pakollinen androidihahmo lienee David Jonsson. Nimen Romulus puolestaan on ilmeisesti nihkeän Weyland-Yutani-yhtiön hylätty tutkimusasema. Ja kaikkihan tietävät, mitä he tykkäsivät tutkia. Sen kummempia linkkejä aikaisempiin elokuviin ei kuulemma ole odotettavissa, mutta eiköhän tuossakin ole tarpeeksi aineksia fanien päiväunelmiin.
Jos Romuluksen tehokkaasta trailerista – ja Álvarezin aikaisemmista elokuvista – mitään voi päätellä, meno on todennäköisesti lähempänä Cameronin Aliensin toiminnallisuutta kuin Scottin Alienin hitaasti muhivaa vainoharhaa. Ainakin alien-loista eteenpäin siirtävät hämähäkkikouraötömölliäiset ovat pelottavasti vikkeläliikkeisimpiä kuin yhdessäkään tähän astisista elokuvista.
Alunperin elokuvan oli tarkoitus mennä suoraan suoratoistopalveluun, mutta kyllähän Alienit on nähtävä valkokankaalla. Varsinkin, kun Scott on antanut siunauksensa Álvarezin ehdottamalle tarinalle.
Info
- Niin oudolta kuin se voikin kuulostaa, elokuvateatterikävijöissä laskien Suomessa suosituin Alien-elokuva on David Fincherin vuoden 1992 Alien 3. Se sai meillä yli 104 000 katsojaa.
- Sen ohella ainoastaan Ridley Scottin paluu franchiseen, vuoden 2012 Prometheus, on ylittänyt 100 000 katsojan rajapyykin, mutta sekin häviää Alien 3:lle noin tuhannella katsojalla.
- Kolmanneksi menestynein on vuoden 1979 alkuperäinen Alien – kahdeksas matkustaja, joka keräsi kunnioitettavasti lähemmän 80 000 katsojaa.
- Mikä mielenkiintoisinta, hännänhuippuna täkäläisissä katsojamäärissä on James Cameronin Aliens – Paluu. Yhdeksi maailman parhaista toimintaelokuvista julistettu klassikko kiinnosti täällä reilua 36 600 katsojaa. 1986 muistetaankin vuotena, jolloin katsotuin elokuva Suomessa oli Uuno Turhapuro muuttaa maalle…
- Vielä huonommin menestyivät vuosien 2004 ja 2007 Alien- ja Predator-franchiseyhdistelmät. Ne jäivät alle 30 000 katsojaan.