Colin Farrell tekee uutuussarjassa hämmästyttävän muodonmuutoksen

DC Comicsin valtakunta laajenee The Penguin -minisarjalla, jossa Pingviini ja muuta alamaailman gangsterit päästetään irti Gotham Cityssä. Colin Farrell loistaa lähes tunnistamattomana sarjan nimiosassa. Matt Reevesin tuottaman sarjan ohjaksissa ovat Craig Zobel ja showrunner Lauren LeFranc. Tuotannosta kertoo myös proteesisuunnittelusta ja maskeerauksesta vastaava Mike Marino. Kahdeksanosainen sarja pyörii nyt Maxissa.

16.10.2024 09:00

Colin Farrellin hämmästyttävä muodonmuutos HBO-sarjan antisankari Pingviiniksi on kiehtovaa katsottavaa. Minisarja keskittyy nyt Oz Cobb -nimellä esiintyvän altavastaajan pyrkimykseen nousta alamaailman huipulle pelkästä hasnlankarin roolista ja saada haluamaansa kunnioitusta.

Gotham Cityyn sijoittuvat tapahtumat ovat jatkoa Matt Reevesin menestyselokuvalle The Batman (2022). Falconen rikollisperheen johtaja ja Pingviinin pomo, Carmine eliminoitiin elokuvan lopussa. Se loi Gotham Cityn alamaailmaan valtatyhjön, jonka Cobb haluaa täyttää. Painopiste on myös muissa hahmoissa, joilla on halua osoittaa kykynsä ja ottaa revanssia kaltoinkohtelustaan. Niihin kuuluu Cobbin lisäksi Carmine Falconen tytär ja sarjamurhaaja Sofia (Cristin Miliotti), joka on juuri vapautunut Arkmanin mielisairaalasta. Cobb oli Sofian autonkuljettaja vuosia sitten, mutta menneisyydessä luotu side ei välttämättä lujitu lupaavasta alusta huolimatta.

Pingviini iglussa

Sarjan päähenkilöihin kuuluu myös nuori gangsterinalku Victor (Rhenzy Feliz), jonka Cobb valjastaa apulaisekseen ja ottaa siipiensä suojaan. Deirdre O’Connell näyttelee Cobbin henkisesti epätasapainoista Francis-äitiä, jolla on tiukka ote pojastaan. Äidin kautta Cobbin alkuperätarinaan, jossa ei Batmania nähdä, löytyy monta palasta. Sarjan on käsikirjoittanut showrunner ja vastaava tuottaja Lauren LeFranc. Vastaavina tuottajina toimivat myös Reeves ja Dylan Clark. Kolme ensimmäistä jaksoa on ohjannut Craig Zobel (Mare of Eastown, Westworld)

– Tätä tarinaa ei ole koskaan aiemmin kerrottu. Pingviinin monet aimmat versiot, kuten Danny DeViton (Batman – paluu, 1992) esittämä silinterihattuinen hylkiö, asuivat ulkopuolisina viemäriverkossa sun muualla näkymättömissä, Zobel kertoo.

Sarjassa on otettu etäisyyttä DC Comicsin sarjakuvaan, johon hahmot perustuvat.

– Halusimme tehdä suoraviivaisen rikossarjan.

Zobel kertoo Colin Farrellin muodonmuutoksen olleen yksi suuri syy, miksi hän halusi olla mukana tekemässä sarjaa.

– Hän on tunnistamaton kaiken maskeerauksen ja proteesien alla. Hänen hahmoaan oli kiinnostavaa tarkastella sarjassa. Pingiini oli vain muutamia minuutteja The Batmanissa, mutta nyt näemme, miten tämä pyrkyri yrittää päästä eteenpäin urallaan.

Farrell on kuvaillut muodonmuutoksen olleen kidutusta, sillä maskeeraus, proteesien kiinnittäminen, paksuun body suit -asuun ja takkiin sulloutuminen kesti kolmesta neljään tuntia joka päivä.

– Vaikka kuvasimme talvella, meillä oli kuvauksissa ilmastointi täysillä. Me muut hytisimme toppatakeissa, mutta Colinilla oli tosi kuuma. Vaarana oli, että meikki olisi alkanut irrota hänen kasvoiltaan. Näin ei onneksi koskaan käynyt, sanoo Zobel.

Lopulta Farrellille pystytettiin oma teltta, missä oli ilmastointi. Hän vietti ottojen välit ”iglussaan” viilentymässä. Zobel kertoo Farrellin pysyneen koko kuvausten ajan roolissaan.

– Kutsuin häntä Oziksi ja hän puhui roolihahmonsa aksentilla lähes koko ajan. Muutaman kerran, kun keskustelimme kohtauksesta, hän puhui omalla irlantilaisaksentillaan.

Palaset loksahtavat paikoilleen

Proteesisuunnittelija ja maskeeraaja Mike Marino (The Batman, Black Swan) kertoo oppineensa paljon mentoriltaan Dick Smithilta (Kummisetä), joka sai Oscar-palkinnon Amadeus-elokuvasta. Marino on oppiensa ja kokemuksensa pohjalta kehittänyt Pingviinin ulkonäköä vuosien ajan.

– Cobb näyttää aika samalta kun elokuvassa, mutta hänen tyylinsä muuttuu sen mukaan, mitä hän tekee elämässään. Kun hän menestyy paremmin, se vaikuttaa myös ulkonäköön.

Marino visioi Ozin ulkonäön kehittyvän edelleen ajan ja teknologian kehittymisen myötä.

– Paljon riippuu siitä, mihin suuntaan Matt [Reeves] haluaa viedä hahmoa joko seuraavassa elokuvassa tai muussa tuotannossa, pohtii Marino.

Taitelija kertoo Pingiivin ulkomuodon syntyneen elokuvassa Farrellin päälle kipsatusta muotista ja kumimassasta. Tuolloin oli vielä pidettävä silmät kiinni materiaalien takia.

– Kehitin sarjaa varten menetelmän, jotta näyttelijä voi pitää silmät auki muottien ottamisen aikana. Näin saamme siitä tarkemman silmien ympäriltä.

Muotit tehdään nykyään 3D-tulostuksella.

– Saimme sen avulla täydellisen kopion Farrellista, sanoo Marino.

Proteesinpalat liimataan Farrellin kasvoihin, mutta niiden väliin jätetään näyttelijän omaa ihoa. Palat yhdistetään ihoon saumattomasti ja väri tasoitetaan.

– Kaikki palaset tehdään omissa muoteissaan. Sen jälkeen jokainen ihohuokonen, pisama ja luomi maalataan käsin. Palat ovat silikonia, joka on pehmeää ja helposti muotoiltavaa.

Body suit -puvussa on jalat rintaan ja selkään asti ja se puetaan rooliasun alle.

– Pingiinillä on myös metallinen jalkaproteesi, joka body suit -puvun kanssa painaa 5–10 kiloa. Ne vaikuttavat ilman muuta liikkumiseen, Marino muistuttaa.

Ei ihme, että Farrell vaappuu vaivalloisesti sarjassa.

Epävarma mies on vaarallinen

The Penguin eroaa sarjakuviin pohjautuvista tuotannoista myös sanomansa ja epätäydellisten hahmojensa takia. Siinä käsitellään kaiken väkivallan keskellä luokkaeroja, epätasa-arvoa ja ilmastonmuutosta, vaikka niistä ei suoraan puhutakaan. Päähenkilö on kompurajalkoineen raajarikko ja hänen avustajansa änkyttää. Ohjaaja Zobel vihjaa, että sarja heijastelee myös laajemmin Yhdysvaltojen sosiopoliittista ympäristöä.

– Epävarma mies voi olla vaarallinen. Tällaisen yksilön raivo voi mousta pinnalle, jos sitä ei tiedosteta ja syihin puututa.

Showrunner ja vastaava tuottaja Lauren LeFranc toi oman painotuksensa sarjaan taustansa kautta. Hän on puoliksi meksikolainen ja lisäksi nainen. Tällaista yhdistelmää ei supersankari- tai superpahissarjoissa eikä elokuvissa yleensä tunneta.

– Kun minua pyydettiin luomaan minisarja, olin hämmästynyt. Olin myös innossani, että pääsin tarkastelemaan tämän tyyppistä hahmoa uudesta näkökulmasta käsin. Halusin kunnioittaa sarjakuvaa, mutta minulla oli vapaus teemojen ja tunnelman luomisen suhteen, mutta sain myös luoda uuden jatkumon tarinalle, LeFranc selittää.

Hän kehitti sarjan vastaamaan kysymykseen, mistä narsistisia paholaisia oikein tulee.

– Halusin paneutua Ozin psykologiaan ja näyttää hänen perverssin logiikkansa ja historiansa ylistämättä sitä. En kuitenkaan kavahtanut tuoda esiin sitä brutaalia ja sydäntäsärkevää hintaa, jonka vallanhimosta on maksettava, sanoo LeFranc.

Teksti: Johanna Juntunen