Sotavuosien 1939–1945 aikana nähtiin poikkeuksellinen tilanne, kun saksalaisen painostuksen ansiosta amerikkalaiset elokuvat yritettiin kieltää Suomessa kokonaan.
Filmiriidaksi kutsuttu tapahtuma käynnistyi kansainvälisen, mutta saksalaisjohtoisen INF-filmikamarin aloitteesta. Yhdysvallat oli 2. maailmansodassa Saksan vihollinen ja vaikutukset näkyivät Suomen elokuvateollisuudessa asti.
Suomen elokuvateollisuus repesi kahteen leiriin. Suomen filmikamari ry vastusti kieltoa. Toisella puolella oli Suomen Filmiliitto ry, johon liittyivät kieltämistä kannattavat tuottajat.
Suomalaisen elokuvan historiaa tutkineet Lauri Piispa ja Jorma Junttila arvioivat, että Suomen filmiliiton motiivina olivat natsiaatteen kannattamisen sijaan enemmänkin käytännön syyt. Raakafilmi ja muut elokuvan tekemisen välttämättömät raaka-aineet tulivat Saksasta.
Vaikka etenkin uutisfilmit ja muut propagandaksi tulkitut amerikkalaiset elokuvat olivat kovien sensuuritoimenpiteiden kohteena vuosina 1941–1943, ei kollektiivista amerikkalaisten elokuvien kieltoa Suomessa koskaan toteutettu.
Suomen maailmanpoliittinen tilanne suurvaltakamppailun välikappaleena aiheutti myös sen, että sensuroinnin linja riippui käytännössä Suomen ulkopoliittisista tuulista.
Välirauhan 1944 jälkeen pannassa olleet amerikkalaiset elokuvat vapautettiin sitä mukaa, kun levitysyhtiöt sitä toivoivat. Vuoden 1948 jälkeen alkoi puolestaan kylmän sodan elokuvasensuuri, jolloin Neuvostoliiton diplomaatit alkoivat vaatia amerikkalaisten elokuvien saksimista.
Lähteet: Sananvapauteen.fi, Elonet
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.