Kaisa Rastimon ohjaama Säädyllinen murhenäytelmä (1998) pohjautuu Helvi Hämäläisen romaaniin. Elokuva sijoittuu vuosiin 1938–39. Porvarillisen säädyllisessä avioliitossa elävä tohtori Tauno Saarinen (Ville Virtanen) hullaantuu naapurihuvilan nuoreen palvelustyttöön Tellervoon (Saara Hilpinen) ja tunnustaa sen vaimolleen Elisabethille (Päivi Akonpelto).
Tohtorin taidekriitikkosisar Naimi (Henriikka Salo) pohtii puolestaan palatako intohimoiseen mutta raastavaan suhteeseen entisen miehensä Arturin (Timo Jurkka) kanssa ja sietämään jälleen hirviömäistä anoppia Adaa (Kyllikki Forssell).
”Elokuvan pääteemat ovat syyllisyys ja anteeksianto”, Rastimo määritteli seminaariesitelmässään Mikkelissä 31.7.1998. ”Anteeksiannot käsittäköön jokainen katsoja miten haluaa. Itse en välttämättä pidä kaikkia elokuvan anteeksiantoja suotavina. Naimi ja Elisabet antavat koko ajan anteeksi miehilleen, ja minusta he näin tehdessään ylläpitävät omaa alistettua asemaansa avioliitoissaan eivätkä vaadi miehiään ottamaan vastuuta teoistaan. ”
Lue myös: Klaus Härön uusi elokuva on kerännyt jo yli 100 000 katsojaa
Elokuvasta koostettiin myös laajennettu neliosainen tv-sarja, jossa elokuvasta poiketen Paavo Liski toimi kertojana.
Kirjailija Helvi Hämäläinen oli mukana vielä kevään 1997 lehdistötilaisuudessa ja hyväksyi näyttelijävalinnat, mutta valmista elokuvaa hän ei ehtinyt nähdä, sillä hän kuoli tammikuussa 1998.
Säädyllinen murhenäytelmä sai ilmestyessään positiivista palautetta kriitikoilta, mutta myös kriittisiä ääniä kuultiin.
”Kysymys on porvariston hillitystä charmista, joka muuttaa puheen kuiskaukseksi ja kaataa kastevettä intohimon leimahduksille. Sivistys on tunteiden paketoimista ja teoretisointia, tarkoin vartioitua pintakuorta, johon tullut särö särkee koko elämän. Tässä todellisuudessa miehet vievät ja vikisevät päälle, ja vaimot antavat ennen pitkää anteeksi ihan hillittyinä”, Antti Lindqvist kirjoitti TV-maailmassa 1/1998.
Kalle Kirstilä (Etelä-Suomen Sanomat 29.8.1998) luonnehti henkilökuvia: ”Vaikka elokuvan päähenkilöt ovat kaikki omalla tavallaan patoutuneita, Rastimo tekee heistä intiimejä. Katsojan kärsivällisyyttä koetellaan, kun elokuvan henkilöt kaikkine sadistisine, masokistisine ja sievistelevine piirteineen tuodaan hyvin lähelle katsojaa.”
Jarmo Valkolan (Keskisuomalainen 18.9.1998) mukaan elokuvassa on ”pehmeyttä ja haettua haikeutta.”
”Kaikki on tyyliteltyä ja pitkälle estetisoitua aina värien käyttöä myöten. Rastimon kuvaohjaus on mahdollisimman sujuvaa, taidokasta ja esteettisesti näyttävää, mutta aidon tuskan hetket ovat melko vähissä. Pinnan alla risteilevät kärsimykset jäävät lopulta visioimatta, johtuen erityisesti siitä, että tällä kertaa huippuun kohotettu taiteellisuus estää olennaisten syvyystasojen esilletuonnin ja sitä kautta tapahtuman kerronnallisen vangitsevuuden. ”
Elokuva sai yhdeksän Jussi-ehdokkuutta muttei lopulta voittanut yhtään palkintoa.
Säädyllinen murhenäytelmä esitetään Yle Teemalla kahteen otteeseen:
- Ti 29.4.2025 klo 22.30
- Su 4.5.2025 klo 12.00
Elokuva on pysyvästi Areenassa. Katso traileri alta.
Lähde: Elonet
”