Quentin Tarantino muistetaan leffahulluna ”lapsinerona”, joka löi Hollywoodissa läpi jo Reservoir Dogs (1992) -elokuvallaan. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Pulp Fiction (1994) teki hänestä kansainvälisen supertähden.
Tarantinon 1980-luku oli kuitenkin tuskien taival. Unelma elokuvien ohjaamisesta ei tuntunut etenevän. Pariksi vuodeksi palo sammui kokonaan.
”Minulla oli kaveri, jonka kanssa vietin paljon aikaa. Hän muuttui täytettyään 30”.
”Ennen hän oli hauska ja cool, mutta hänestä tuli yhtäkkiä katkera. Mies tilitti, että on hukannut elämänsä hengailemalla ”juuri tuollaisten tyyppien kanssa kuin sinä”, Tarantino kuvaili.
Loukkaavan tuntuisesssa kommentissa oli kuitenkin totuuden siemen.
”Yhtäkkiä tajusin, että hänellä on pointti. Olin lähes 25, enkä ollut edennyt mihinkään”.
”Järjestin yöllisen session, jossa ruoskin itseäni. Keksin tekosyitä sille, miksi en ole onnistunut. Pari viimeistä yön tuntia omistin kuitenkin sille, miten voisin muuttaa asiani”.
”Se oli ratkaiseva hetki. Sillä hetkellä koko elämäni muuttui”, hän kuvaili Joe Roganin haastattelussa.
Noin 3 vuotta myöhemmin ilmestyi Reservoir Dogs ja kaksi vuotta tämän jälkeen Pulp Fiction.
Tarantinon ”vihasessio” voidaan katsoa onnistuneeksi.
