The Last Dance on yksi Netflixin pandemiavuoden kohokohdista Tiger Kingin ja muiden yhä hullumpien realityohjelmien kanssa.
Dokumenttisarja on sekä koukuttava että ristiriitainen, puhumattakaan sen meemimateriaalista. Michael Jordanin viimeisestä kaudesta Chicago Bullsin riveissä kertova minisarja sai tämän arvion kirjoittajan toistuvasti sydänkohtauksen partaalle siitä huolimatta, että ei a) koripallo ei kiinnosta ja b) koripallo ei todellakaan kiinnosta.
Asiaa helpottaa tietysti se, että Chicago Bulls ei ole mikä tahansa tavallinen joukkue, eikä Jordan mikä tahansa pelaaja – jokaiselle 90-luvulla kasvaneelle joukkueen punainen härännaama on ikoninen.
The Last Dance saa katsojan arvostamaan myös itse peliä: verta, hikeä ja kyyneliä, kun ne on kietaistu anekdootteihin, joita riittää ja riittää – ja tämä vain Dennis Rodman -jaksossa.
Kuten arvata saattaa, monet vetivät sarjasta herneen nenään, etenkin kun Jordanin tuotantoyhtiö oli mukana sarjan yhteistyökumppanina. Hänen versionsa tarinasta saa eniten tilaa, mutta virnuillen muiden todistajanlausuntoja iPadiltä lukevan Jordanin näkeminen on viihdettä parhaimmillaan.
Kaikkea löytyy: draamaa, iloa, Rodmanin kaksi vapaapäivää Las Vegasissa, Carmen Electra piilossa sohvan takana. Täytyy varmaan lopettaa sen jakson katsominen uudelleen ja uudelleen.
Marta Bałaga
Tähdet ★★★★★
