Olipa kerran nuori kaunis nainen nimeltään Karoline. Sotaan lähteneen aviomiehen ollessa edelleen kadoksissa hän ihastuu työpaikkanaan toimivaa tehdasta pyörittävään mieheen. Karoline tulee raskaaksi ja nopeasti hylätyksi. Epätoivoisena Karoline yrittää ratkaista ”ongelman” itse yleisessä kylpylässä, pitkällä neulalla. Välittävä Dagmar ilmestyy paikalle ajoissa pelastamaan hänen elämänsä. Ei kuulosta ihan tavalliselta sadulta, eihän.
Dagmaria Magnus von Hornin elokuvassa The Girl with the Needle näyttelevä Trine Dyrholm kuvailee tarinaa synkäksi saduksi.
– Se on taiteellinen näkemys todellisesta maailmasta, hän toteaa Episodille Cannesissa.
Hän myöntää epäröineensä roolin ottamista, mutta tarinan hän jo tunsi.
– Dagmar perustuu todelliseen ihmiseen, Dagmar Overbyeen.
Overbye oli tanskalaisnainen, joka auttoi naisia tappamaan epätoivottuja lapsiaan. Hänet tuomittiin kuolemaan 1920-luvulla, ja vietti loppuelämänsä vankilassa.
– Luin hänestä jo aikaisemmin, koska monet yrittävät saada tapahtumista aikaiseksi jotain. Pidin eniten Magnuksen sovituksesta, koska hän keskittyy Karolineen. Tämän maailmaa ymmärtää. Minulle oli tärkeää löytää ihminen hirviön takaa. Dagmar tekee kamalia asioita, mutta oli näytettävä myös hänen perustavanlaatuinen yksinäisyytensäkin. Epäileekö hän tekemistensä oikeutusta? Hän tienaa sillä, mutta hän näkee myös toimivansa sydämensä hyvyydestä. Hän lohduttaa näitä naisia ja tarjoaa heille hyvän tarinan lasten kohtalosta.
Dagmar on lempeä ja työskentelee karkkikaupassa kuin jokin haltiakummi. Hän vakuuttaa luokseen tuleville naisille, että näiden lapsille löytyy hyvä koti. Lakimiesten ja lääkärien perheistä, ja kaikki ovat onnellisia. Saman tarinan kuulee Karoline tuodessaan vastasyntyneen tyttärensä Dagmarille. Sitten hän päättää jäädä, eihän hänellä ole muutakaan paikkaa.
Ajankohtainen aikakausikuvaus
Ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan sijoittuva The Girl with the Needle on liian outo tullakseen kuvailluksi aikakausidraamana. Se on siihen myös liian ajankohtainen. Puolaan asettunut ruotsalaissyntyinen von Horn tietää liiankin hyvin mitä tiukat abortinvastaiset lait voivat tehdä ihmisille.
– Se on hyvin moderni elokuva, näin sen ihan alusta asti. Sen tietysti tunsi heti, kun menimme Puolaan kuvaamaan. Näki miten tärkeä se oli sikäläiselle työryhmälle. Tanska pidensi juuri aikaa, jolloin laillisen abortin voi saada, joten toimimme aivan päinvastaisella tavalla, kertoo Dyrholm, joka ponnisteli ymmärtääkseen hahmoaan.
– Oikeudenkäynnissä selvinneiden asioiden mukaan hän koki kamalia traumoja pienenä. Häntä käytettiin hyväksi. Magnus näytti minulle viitekehykseksi kolme elokuvaa: The Lighthouse, Manaaja ja Oliver Twist, hän halusi minun olevan kuin Fagin, joka auttaa lapsia mutta on myös outo. Tartuin siihen, sillä pidän ristiriitaisista ihmisistä.
Visuaalisesti The Girl with the Needle leikittelee ekspressionismilla, joka liioittelee muotoja ja varjoja. Dyrholmin mukaan se tekee päähenkilöistä entistä kiinnostavampia.
– Elokuva alkaa yhteensulautuvilla kasvoilla, mikä heti kertoo, ettei tapahtumissa ole mitään mustavalkoista, vaikka ne on kuvattu mustavalkoisina. Minulla on pieni monologi, jossa kerron yksin synnyttämisestä ja napanuoran poikkipuremisesta. Niin hän kertoi poliiseille. Kuvittele sitä äärimmäistä yksinäisyyttä!
Dagmar kuitenkin jatkaa eteenpäin, koska kuten hän sanoo: ”Tiedämme elämän kauheaksi, mutta meidän on uskottava, ettei se ole.”
– Pidin siitä, ettei Magnus ollut liian ekplisiittinen. Rikokset ovat hirveitä, mutta elokuva ei ole liian rankkaa katsottavaa. Se kertoo valinnoista, siitä ettei halua olla äiti tai muiden ihmisten lasten rakastamisesta. Ja omasta ruumiistaan päättämisestä, näyttelijä havainnoi.
Ja elämisen jatkamisesta, vaikka se ei olisi helpoin valinta.
– Se kertoo myös hyväksikäytöstä. Tarvitsemme näitä liikkeitä, mutta #MeToo on aina ollut olemassa. On välttämätöntä, että ihmiset avaavat suunsa ja me kaikki osallistumme rakenteiden muuttamiseen.
– Jos uraani tarkastelee, kaksi kolmasosaa elokuvistani on naisohjaajien tekemiä. Kasvoin sellaisten parissa ja tajusin vasta myöhemmin, miten epätavallista se on. Eroja ei juuri ole, mutta he ovat kiinnostuneita monimutkaisista naispääosista. Kaikki eivät ole. Joskus sen puolesta saa hieman taistella.
Ei tällä kertaa, Dyrholm paljastaa.
– Elokuvan teko oli villi kokemus, kaikin tavoin. Mutta kun sitä nyt katsoo, se on todellista cinemaa.
Ja mikäpä olisi parempi paikka sen ensi-illalle kuin kaukainen maa, maaginen Cannesin valtakunta. Se kuulostaa jo enemmän sadulta, eikö?
Teksti: Marta Bałaga, Cannes
Kuvat: Lukasz Bak
Lue myös: Kaikki hirviöt eivät näytä hirviöiltä, eivätkä kaikki hirviöiltä näyttävät ole hirviöitä
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
