Sylvester Stallonella ja Robert De Nirolla on italialaisten sukujuurien lisäksi hyvin vähän yhteistä.
De Niro on metodinäyttelijä, jonka roolihahmot ovat usein kompleksisia. Stallonen näytteleminen perustuu fyysiseen presenssiin, sekä suoraviivaiseen tunteiden esittämiseen.
De Niron kohdalla unohtuu monesti, kuinka riippuvainen hänen menestyksensä oli ohjaaja Martin Scorsesesta. Stallone tykkäsi puolestaan pitää lankoja omissa käsissään. Hän käsikirjoitti, tuotti tai ohjasi usein elokuviaan.
Näyttelijöillä on kuitenkin jotain yhteistäkin: nyrkkeily.
Vuonna 1980 Stallone oli jo lyönyt läpi Rocky-elokuvillaan, mutta Scorsesen ohjaama Kuin raivo härkä oli vähintään ensimmäisen Rockyn tasoinen nyrkkeilyklassikko.
Ensimmäisen kerran De Niro ja Stallone eksyivät samaan elokuvaan vuoden 1997 Cop Landissa. Stallone teki uransa erään parhaista draamarooleista pikkukaupungin seriffinä, joka nousee vastustamaan korruptiota. De Niro tekee takuuvarmaa työtä sisäisen tutkinnan päällikkönä.
Toisen kerran kaksikon tiet kohtasivat 2013. Peter Segalin ohjaamassa Legendat kehässä -elokuvassa kaksi kilpailevaa kehäraakkia päättävät ottaa matsin tasan 30 vuotta edellisen kohtaamisen jälkeen.
Legendat kehässä ei ole elokuvana kummoinen, mutta se sisältää symboliikkaa.
Vuonna 2013 eräs elokuvahistorian ympyrä sulkeutui, kun valkokankaan kenties kaksi tunnetuinta nyrkkeilytähteä Jake LaMotta ja Rocky Balboa ottivat matsin.
Vaikka toinen hahmoista oli fiktiivinen ja toinen tosielämän henkilö, kumpikin kertomus on useamman Oscarin arvoinen suoritus.
