Maxin valikoimasta löytyy elokuva, joka on saattanut mennä monilta ohi. Se on tunnetuilla tähdillä varustettu tv-elokuva nimeltään Lopullinen ratkaisu (Conspiracy, 2001).
Elokuva kertoo natsien juonista juutalaisten varalle 2. maailmansodassa. Se esittelee vilauksen saksalaisesta tehokkuudesta, ja katsojaa hämmästyttää, miten ihmisten teollisesta surmaamisesta voidaan puhua niin hyytävän arkipäiväiseen sävyyn. Natsien psykologian ja ajatuksenjuoksun seuraaminen onkin yksi elokuvan mielenkiintoisista elementeistä.
Leffa on lähes koko mitaltaan natsien palaveerausta Wannseessa, jossa päätettiin aikoinaan juutalaisten joukkotuhosta. Elokuvan käsikirjoituksen pohjana on vuoden 1942 kokouspöytäkirja, jossa syvennytään ”juutalaiskysymyksen lopulliseen ratkaisuun”.
Elokuvan on käsikirjoittanut Loring Mandel ja ohjannut Frank Pierson. Nimekkääseen näyttelijäkaartiin kuuluvat Kenneth Branagh, Stanley Tucci, Colin Firth ja David Threlfall. Branagh voitti Primetime Emmy -palkinnon miespääosastaan ja Tucci sai Golden Globe -palkinnon sivuosastaan.
Branagh näyttelee elokuvassa SS-kenraali Reinhard Heydrichia. Heydrich toimi natsi-Saksan valtakunnan pääturvallisuusviraston (RSHA) ensimmäisenä johtajana sekä Böömin ja Määrin protektoraatin virkaatekevänä kuvernöörinä. Hänet tunnettiin myös nimellä ”Prahan teurastaja”.
Tuccin roolina puolestaan on Adolf Eichmann. Hän oli natsi-Saksan SS-joukkojen everstiluutnantti.
Eichmannia pidetään yhtenä holokaustin eli ”lopullisen ratkaisun” keskeisistä organisoijista. Hän vastasi juutalaisten tunnistamisesta ja kuljetuksista keskitysleireille sekä osallistui aktiivisesti juutalaispolitiikan päätöksentekoon ja täytäntöönpanoon. Eichmannia on kuvattu taustalla toimineeksi keskeiseksi pyöveliksi, ja hänet tuomittiin teoistaan kuolemaan.
Elokuvan tekijöillä ja käsikirjoittajalla oli alkuperäislähteitä käytettävissään. Eichmannin Israelin oikeudenkäynnissä antamat yksityiskohtaiset kuvaukset, kuten keskustelujen sävy ja sisältö, tarjosivat paljon aineistoa. Elokuvan vuoropuhelusta suuri osa on lainattu suoraan säilyneistä natsiviranomaisten muistioista ja puheista, joita on käytetty myös monissa lähdeteoksissa, esimerkiksi Gitta Serenyn kirjassa Albert Speer: His Battle with Truth. Lisäksi lähteenä oli Saksan ulkoministeriön arkistoihin jäänyt kokouksen neutraali yhteenveto.
Kuvauksista voisi mainita, että näyttelijät pysyivät rooleissaan ja puvustuksissaan kuvauspäivien aikana. Lavasteissa puolestaan oli kiinteät seinät ja katot, mikä lisäsi ympäristön todentuntua.
Otot tehtiin poikkeuksellisen pitkinä jaksoina, joskus yli kahdenkymmenen käsikirjoitussivun mittaisina, mikä oli epätavallista ja toi luonnollisuutta roolisuorituksiin. Monet näyttelijöistä olivat kokeneita teatterinäyttelijöitä, joten vuorosanojen muistaminen ei ollut heille haastavaa.
Elokuvan kriitikkomittari Rotten Tomatoesissa on luvussa 100, eli kaikki listatut arvostelut ovat myönteisiä. Yleisömittari on luvussa 87.
New York Magazine kirjoitti elokuvasta seuraavasti:
”Loring Mandel on kirjoittanut käsikirjoituksen, joka on vähäeleisyydessään pelottava, ja Frank Pierson on ohjannut televisioelokuvan, joka voisi yhtä hyvin kertoa sijoituspankkiirien hallituksen kokouksesta, mikä tekee elokuvasta vielä pelottavamman.”
Alla traileri.
Lue myös: Maxin ykköseksi pamahti märkä scifitrilleri – kerran katsottava ”vedenalainen Alien”
Lähde: Wikipedia, Wikipedia, Wikipedia, IMDb
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.