Kasvutarinat, aikuistuminen ja oman identiteetin löytäminen ovat teemoja, jotka toistuvat ohjaaja Sofia Coppolan töissä. Niin on myös hänen uusimmassa elokuvassaan Priscilla.
Coppola kiinnostui tätä nykyä kuuluisan liikenaisen ja myös näyttelijän töitä tehneen Priscilla Presleyn elämästä, kun hän luki tämän vuonna 1985 ilmestyneen muistelmakirjan Elvis and Me: The True Story of the Love Between Priscilla Presley and the King of Rock N’ Roll. Coppolan uusimman elokuvan käsikirjoituksen peruspilarina on käytetty kyseistä kirjaa ja elokuvaa varten käytyjä intiimejä juttutuokiota Priscilla Presleyn kanssa.
– Hänen tarinansa kosketti minua. Samalla tajusin, kuinka vähän olin tiennyt hänestä. Samastuin tapaan, jolla hän kuvaili kasvamistaan teinistä nuoreksi naiseksi. Vaikka hänen elämänsä viitekehys oli epätavallinen, kävi hän läpi aivan samankaltaisia kasvukipuja kuin monet nuoret naiset, Coppola kertoi Venetsian elokuvajuhlilla, jossa elokuvan pääosassa nähtävä Cailee Spaeny voitti parhaan naispääosan palkinnon.
Vuosikymmenten rooli
Cailee Spaeny päätyi rooliin, kun tutut suosittelivat muun muassa vuoden 2018 elokuvissa Pacific Rim: Uprising ja Bad Times at the El Royale nähtyä amerikkalaisnäyttelijää Coppolalle.
– Halusin, että yksi ja sama ihminen näyttelisi Priscillaa 14-vuotiaasta vähän alle kolmekymppiseksi. Kun tapasimme ensimmäisen kerran kahvilla, Cailee näytti viisitoistavuotiaalta. Hän oli niin huomaavainen, että tiesin, että hänestä löytyy roolin vaatimaa herkkyyttä, ohjaaja kertoo.
Pari kuukautta myöhemmin 25-vuotias Spaeny muisteli tuota tapaamista Zoomin välityksellä tehdyssä lehdistötilaisuudessa.
– Olen katsonut kaikki Sofian tekemät elokuvat, joten ensimmäinen tapaaminen jännitti minua. Tulimme juttuun hyvin, mutta mietin alkuun, että mistä on kysymys.
Coppolalla oli mukanaan kuvia nuoresta Priscillasta, joiden avulla hän syvensi asiaansa hahmon esittäjäehdokkaalle. Elvikseksi hän palkkasi australialaisen Jacob Elordin. Elordi oli näytellyt lähinnä muutamassa romanttisessa teinielokuvassa, mutta tullut jo tunnetuksi Netflixin Euphoria-sarjasta.
Coppolan mukaan Elordissa oli karismaa esittää maailmanluokan teini-idolia, mutta samalla nuoren näyttelijän tunneskaalasta löytyi herkkyyttä ja haavoittuvaisuutta. Tunteita, jotka Priscilla näki kotiloissa. Spaeny otti pikimmiten yhteyttä vain vuoden itseään vanhempaan Elordiin, kun kuuli tämän tulleen palkatuksi Elviksen rooliin.
– Kävimme kahvilla pari kertaa. Halusin, että tunnemme olomme mukavaksi toistemme seurassa, jotta kuvauksissa ei tarvitse käyttää aikaa tutustumiseen. Luotin häneen. Hän oli hyvä työpari, Spaeny kertoo.
Tärkeät, kultaiset muistot
Coppolalle oli tärkeää kuvata Elvis sellaisena kuin Priscilla hänet näki: herkkänä, haavoittuvaisena ja charmanttina miehenä, jolla oli ongelmansa sekä synkkä ja julma puolensa. Se tuli esiin esimerkiksi huutamisena.
– Samalla, kun kirjoitin käsikirjoitusta, listasin kysymyksiä Priscillalle. Hän syvensi elämänsä yksityisiä hetkiä ja paljasti ajatuksiaan ja tunteitaan avoimesti, Coppola kiittelee.
Priscilla oli myös Spaenyn tukena kuvausten aikana, avoimena kertaamaan menneisyyttään.
– Hänen silmänsä säihkyivät, kun hän muisteli asioita. Välillä hän nauroi heidän yhteisille vitseilleen. Imin kaikki mahdolliset nyanssit itseeni. Nuo pienet yksityiskohdat auttoivat minua eläytymään häneksi. Hän on suloinen, naisellinen ja puhuu pehmeästi, mutta on samalla vahva. Priscilla ei ole kynnysmatto eikä uhri, Spaeny kuvailee.
Elokuva kuvaa yksityiskohtaisesti, kuinka Priscilla tapasi kymmenen vuotta vanhemman Elviksen Länsi-Saksassa vuonna 1959. Elvis oli silloin armeijassa Yhdysvaltojen tukikohdassa Bad Nauheimissa. Tarina kulkee eri vaiheiden kautta Priscillan muuttoon Memphisiin Elviksen Graceland-kartanoon, valmistumiseen katolisesta koulusta, yksinäiseen kotielämään, matkoihin, juhliin, Elviksen naisskandaaleihin, avioliittoon, pariskunnan Lisa Maria -tyttären syntymään, riitoihin ja lopulta eroon.
– Vaikka Priscilla ja Elvis olivat legendaarinen pari, ei heidän rakkaustarinaansa kerrota yleensä Priscillan näkökulmasta. Minulle oli esimerkiksi yllätys, että hän kävi katolista high schoolia samaan aikaan, kun asui Gracelandissä ja juhli öisin. Tai että hän pisti tekoripset ennen synnytystä, Coppola päivittelee.
Lopussa kiitos seisoo
Priscilla-elokuvaa filmattiin kuukauden päivät Kanadassa vuoden 2022 lopussa. Coppolalle oli tärkeää kunnioittaa Priscilla Priscillan kokemuksia. Haastavaa olikin mahduttaa mukaan kaikki tärkeät tapahtumat ahtamatta elokuvaa täyteen.
– Tarinaa ei kuvattu kronologisessa järjestyksessä. Eri setit, meikki, hiukset ja vaatteet auttoivat minua muistamaan, mitä ajankohtaa milloinkin käsiteltiin ja millaisessa henkisessä tilanteessa Priscilla oli, Spaeny valottaa prosessia.
Spaeny teki työnsä huolella ja herkkyydellä, joka on tuonut hänelle jo Kultainen maapallo -ehdokkuuden. Mainittakoon, että me suomalaisetkin voimme kannattaa häntä, sillä hän on ehdolla draamakategoriassa, kun meidän Alma Pöystimme on Kuolleista lehdistä ehdolla musikaali- ja komedianäyttelijän kategoriassa.
Myös Coppola jännitti kuinka kohteena ollut Priscilla Presley suhtautuisi hänestä kertovaan elokuvaan. Helpotus oli suuri, kun hän kuuli palautteen.
– Priscilla sanoi, että olin tehnyt hyvin kotiläksyni. Että elokuva kertoi hänen elämänsä. Minulle oli tärkeää, että hän oli tyytyväinen lopputulokseen.
Kypsä kuuntelija
Priscilla Presley oli mukana Venetsian elokuvajuhlilla, joilla Priscilla sai maailmanensi-iltansa. Hän osallistui siellä myös lehdistötilaisuuteen, missä hän istui eturivissä, tosin median puolella. Estradilla olivat elokuvan tekijät, mutta kun kysymys kääntyi Presleyn reaktioon leffasta, innostui tämä vastaamaan ja tarttui mikrofoniin.
– Oli vaikea katsoa tarina omasta elämästäni ja suuresta rakkaudestani. Erityisesti elokuvan loppu nosti tunteet pintaan, hän kertoi samalla kun pyyhki kyyneliä silmäkulmistaan.
Hän kehui elokuvaa. Sitten hän muisteli nuoruuttaan, josta se kertoi.
– Vanhempieni oli vaikea ymmärtää, että Elvis oli kiinnostunut minusta. Uskon, että kiinnostus johtui siitä, että olin hyvä kuuntelija. Elvis pystyi kertomaan minulle pelkonsa, pettymyksensä, toiveensa ja etenkin puhumaan [vuonna 1958 tapahtuneesta] äitinsä menetyksestä, josta hän ei ikinä toipunut. Kuuntelin ja lohdutin häntä. Se loi vahvan siteen välillemme.
– Moni ajatteli, että kysymys oli vain seksistä, mutta henkinen yhteys välillämme oli vahva. Hän kunnioitti minua, oli ystävällinen, pehmeä ja rakastava.
Kun Elvis palasi Yhdysvaltoihin, hän soitti Priscillalle.
– Hän kertoi elämästään ja siitä, kuinka turhautunut hän oli ja kuinka pettynyt ohjaajaan, joka ei suhtautunut häneen vakavasti.
En tiedä, miksi hän luotti minuun niin paljon. Ehkä siksi, että en kertonut kenellekään, että tapailen häntä enkä puhunut hänen asioistaan.
Rakkaus ei kuollut, vaikka Priscilla lopulta lähti liitosta 1970-luvun alussa.
– Elvis oli elämäni rakkaus, mutta hänen elämäntyylinsä ei sopinut minulle. Pysyimme hyvinä ystävinä. Meillä oli yhteinen tytär ja pidin huolen siitä, että hän näki lastamme mahdollisimman usein. Tuntui melkein, kuin emme olisikaan eronneet.
Äidiltä tyttärille
Coppola samastui Priscillan tarinaan monella eri tasolla. Kun hän oli nuori, oli hän itsekin ihastunut vanhempaan rocktähteen.
– Mietin käsikirjoitusta kirjoittaessani, miten olisin itse käyttäytynyt samankaltaisessa tilanteessa. Minulla on myös myt teini-ikäiset tyttäret, joten ymmärsin, millaisia jännitteitä tuollainen tilanne voisi luoda vanhempien ja lapsen välille.
Hän löysi yhtymäkohdan myös äitinsä sukupolveen.
– 1970-luvulla useille naisille unelmien täyttymys oli löytää menestynyt aviomies, saada kaunis koti ja lapsia. Mitään sen enempää ei odotettu, ja jos halusi muuta, oli haaveiden toteuttaminen haaste. Eroaminen ei ollut helppoa, varsinkaan kun ei ollut omaa uraa ja taloudellista turvallisuutta. Kaikki piti aloittaa alusta ja löytää oma identiteetti.
Priscilla löysi sen – oman identiteettinsä.
Teksti: Kirpi Uimonen, Venetsia
Kuvat: A24 Distribution, LLC
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
