Caligula (1979) on eittämättä yksi kaikkien aikojen kompleksisimmista elokuvatapauksista. Sen noin neljän vuoden tuotantoprosessi sisälsi lukuisia tyrmääviä käänteitä, joista vastasi tuottajana toiminut Bob Guccione.
Elokuva sai alkunsa kirjailija Gore Vidalin käsikirjoituksesta, joka keskittyi Rooman keisari Caligulan dekadenttiin hallintokauteen. Alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä historiallinen draama, jossa korostetaan Caligulan vallan väärinkäyttöä ja julmuutta.
Elokuvan tuottaja, Penthouse-miestenlehden perustaja Bob Guccione oli kuitenkin eri mieltä elokuvan suunnasta. Hänen halunsa tuoda historian rinnalle rohkeaa erotiikkaa johti jatkuviin kiistoihin tuotannon aikana.
Myös ohjaajaksi palkatulla Tinto Brassilla oli oma näkemyksensä. Vahvasti eroottisesta tyylistään tunnettu ohjaaja muutti Vidalin kirjoittamaa poliittista näkökulmaa, mikä johti nopeasti kärkkäisiin erimielisyyksiin. Vidal sai lopulta tarpeekseen, vetäytyi projektista ja vaati nimensä poistamista elokuvan krediiteistä.
Vaan ei kestänyt kauan, kun vuorossa oli Guccionen ja Brassin törmäyskurssi. Se päättyi lopulta Brassin potkuihin kauan ennen elokuvan valmistumista.
Huijatut näyttelijät
Elokuvan pääosiin saatiin nimekkäitä näyttelijöitä: Malcolm McDowell, Helen Mirren, sir John Gielgud ja Peter O’Toole. Viimeinen tango Pariisissa -elokuvassa (1972) näytellyt Maria Schneider valittiin Caligulan sisaren Drusillan rooliin, mutta hänen pestinsä ei kestänyt kauan. Elokuvan alastomuus sekä seksikohtaukset vaivasivat häntä, ja kun hän ompeli avoimen tunikansa kiinni, suututti hän Brassin saaden välittömästi potkut. Hänet korvasi Brassin aikaisemmassa, Suomessa kokonaan kielletyssä Salon Kitty -elokuvassa (1976) näytellyt Teresa Ann Savoy.
Näyttelijöillä ei ollut aavistusta millainen elokuvasta oli loppujen lopuksi muodostumassa. Kuvausten aikana monet kohtaukset olivat kaoottisia, ja huhujen mukaan koko tuotanto oli sekavuuden lisäksi huonosti johdettua. Näyttelijät olivat hämmentyneitä jatkuvista muutoksista sekä kohtauksista, joiden sävy vaihteli taiteellisesta groteskiin ja liiankin rohkeaan.
Kun Guccione filmasi pääkuvauksien päätyttyä muutaman minuutin verran mitään peittelemättömiä pornokohtauksia (Penthouse-lehden ”kuukauden tyttöjen” kanssa) ja lisäsi ne elokuvaan, näyttelijät pesivät kätensä koko projektista, eivätkä suostuneet palaamaan studioon tekemään ADR-jälkiäänityksiä. Koska ne olivat kuitenkin välttämättömiä, suostui Guccione leikkaamaan hardcore-osuudet pois. Mutta kun jälkiäänitykset oli hoidettu, palautti hän ne takaisin paikoilleen.
Kun McDowell näki valmiin elokuvan hän sanoi: ”Tuntuu kuin minut olisi raiskattu.” Mirren, joka ei ole koskaan katunut elokuvan tekemistä, on sen sijaan sanonut, että elokuva on ”valloittava sekoitus taidetta ja genitaaleja.”
Sotkuinen julkaisu
Caligula oli ilmestyessään kaikkien aikojen kallein itsenäinen elokuvatuotanto. Se maksoi 17,5 miljoonaa dollaria, mutta Guccione uskoi sen tulevaan menestykseen. Hän leikkasi elokuvan 156 minuutin mittaiseksi ja julkaisi sen Yhdysvalloissa tarkastamattomana ilman MPAA:n antamaa ikärajaa. Hän antoi sille oman ikärajan ”aikuisille katsojille” (Mature Audiences) ja pyysi teattereiden omistajia eväämään katseluoikeuden kaikilta alle 18-vuotiailta.
Yhdysvaltojen julkaisuversio sisälsi jälkikäteen kuvatut pornokohtaukset, ja viimeistään se takasi valtavan kohun. Arvostelijat kritisoivat elokuvaa sen sekavuudesta, liiallisesta väkivallasta ja ylitsepursuavasta seksuaalisuudesta. Se leimattiinkin ”taidepornoksi” ja sai lähinnä negatiivista huomiota. Kaiken lisäksi McDowell vieraili Ison-Britannian televisiossa ja pyysi kaikkia olemaan menemättä katsomaan sitä.
Caligula takoi kuitenkin rahaa – kiitos erityishinnoittelun. Elokuva julkaistiin Yhdysvalloissa helmikuussa 1980 eli puolisen vuotta Italiassa esitetyn ensi-iltanäytöksen jälkeen. Guccione määräsi lippujen hinnaksi huimat 7,5 dollaria – aikana, jolloin normaali elokuvakäynti kustansi kolme taalaa. Tuotot nousivat nopeasti kahteenkymmeneen miljoonaan, mutta teatterit alkoivat vetää elokuvaa ohjelmistostaan jo avausviikolla. Julkinen paheksunta, protestointi ja vetoomukset saivat aikaan sen, että elokuva katosi, vaikka se olisi osaa potentiaalisesta yleisöstä kiinnostanutkin. Elokuva teki paluun Yhdysvaltojen teattereihin vuonna 1981 rajusti muokattuna ja nyt R-ikärajalla varustettuna 105-minuuttisena versiona.
Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 24.9.1981. Kyseisen noin 145-minuuttisen version ikäraja oli K-18, ja Valtion elokuvatarkastamo oli sensuroinut sitä.
Viralliset julkaisut
Caligulasta on julkaistu maailmalla kymmeniä eri versioita. Näistä leijonanosa on eri maiden sensuurien mukaisesti leikattuja versioita, ja ne jääkööt omaan arvoonsa.
Myös niin sanottuja virallisia julkaisuja on useita. Niistä tunnetuimmat ovat alkuperäinen Yhdysvaltojen julkaisu (Unrated, 156 min), lokakuussa 1981 Yhdysvalloissa julkaistu ja sittemmin kadonnut R-versio (105 min), vuonna 1999 julkaistu R-versio (102 min), 2007 päivänvalonsa nähnyt Alternative Version (153 min) ja vuoden 2023 massiivinen The Ultimate Cut (178 min).
Unrated-versio on se kaikista pahamaineisin julkaisu, josta kaikki kohu sai alkunsa. Tuottaja Guccionen mieltämä, tarkoituksellisen shokeeraava versio sisältää kaiken mahdollisen pornon ja väkivallan mitä ei ole muissa versioissa ole.
Yhdysvalloissa isompaan levitykseen tarkoitettu R-versio oli kokonaisuutena varsinainen katastrofi. Se oli leikattu torsoksi niin sensaatiohakuisten hetkien kuin muidenkin kohtauksien osalta. Kun kaikki porno ja liian rohkeat kuvat sekä veriset mässäilyt oli heitetty leikkaamon lattialle, sai perään mennä myös pariminuuttinen kohtaus, jossa Caligula (McDowell) herää painajaisestaan Drusillan (Savoyn) yrittäessä rauhoittaa häntä. He puhuvat rakkaudestaan, kun paikalle ilmaantuu musta lintu, joka saa Caligulan hermostumaan uudelleen.
R-versiosta leikattiin myös hetki, jossa Caligula kruunaa itsensä aatelisten väheksyessä asiaa; Drusilla käyttää sipuleja aikaansaaden tekokyyneleitä Caligulan kasvoille. Lisäksi lähteä sai useampia kokonaisten kohtauksien sarjoja, joista ensimmäisen alussa Caligula ja Drusilla pitävät hauskaa Chaerean (Paolo Bonacelli) keskeyttäessä heidät. Keisarin tulisi ratkaista kahden senaattorin välinen riita, mutta Caligula kieltää heitä puhumasta ja tekee päätöksen dokumenttien painon perusteella. Tämän jälkeen kohtaus jatkuu Ennian (Adriana Asti) huoneessa, missä Caligula muun muassa päättää ylentää Chaerean pretoriaanikaartin päälliköksi. Ennia raivostuu ja lopulta sylkee Caligulan kasvoille. Hänet karkotetaan Galliaan.
Lue myös: Suuria hetkiä – Nämä erikoisversiot tekevät elokuvasta paremman
Myöhemmin yli 11 minuutin poistetussa kohtausten sarjassa vuoteellaan sairastava Caligula pyytää Drusillaa perimään hänen tittelinsä. Vieressä käydään keskustelua jo ajasta Caligulan mahdollisen kuoleman jälkeen. Kun yksi aatelisista tarjoaa omaa elämäänsä keisarin pelastamiseksi, Caligula saa voimia ja tuomitsee tämän kuolemaan. Hetkeä myöhemmin hänen tulisi allekirjoittaa uusimmat lakiasiakirjat. Kun työnsarkaa näyttää olevan paljon, hän nopeuttaa prosessia hakkaamalla mielipuolisesti papereita ja juosten lopulta nauraen pois. Kun Caligula saapuu tämän jälkeen Proculuksen (Donato Placido) kidutuspaikalle, käskee hän vartijan tappamaan tämän hitaasti. Virheen jälkeen Proculus kuolee kuitenkin nopeasti. Yksi tytöistä virtsaa ruumiin päälle Caligulan käskiessä katkaista Proculuksen peniksen. Hän syöttää sen koirille.
Kyseiset ja lukuisat muut poistot tekevät elokuvasta aukkoja täynnä olevan epäkoherentin sekamelskan.
Alkuperäinen R-versio on sittemmin kadonnut. Vuoden 1999 versio jäljittelee sitä, mutta se on vielä tökerömmin editoitu, eikä siinä ole mukana alkuperäisen R-version vaihtoehtoisia otoksia, jotka sentään vähensivät jatkuvuusvirheitä.
Mielenkiintoisemmat versiot
Vuonna 2007 julkaistu Alternative Version (myöhemmin kutsuttu myös julkaisunimellä Pre-release Cut) on kohtuullisen lähellä Unrated-versiota, mutta siitä on poistettu Guccionen kuvaama pornokuvasto. Lisäksi muutamat kohtaukset on siirretty oikeille paikoilleen, mikä poistaa Unrated-version jatkuvuusongelmat. Alternative Version on julkaisuna myös sellainen, johon McDowell ja Mirren suostuivat tekemään levyjulkaisuilla kuultavat kommenttiraidat.
Toistaiseksi isoin ihmetys nähtiin kuitenkin vasta vuonna 2023. Historioitsija Thomas Negovanin pitkään työstämä The Ultimate Cut on lähes kolmetuntinen mammutti, jonka joka ikinen kuva on eri kuin Unrated-versiossa. Negovan pääsi käsiksi Penthousen varastossa olleeseen kuvamateriaaliin, jota oli huikeat 96 tuntia. Hän kävi filmikelat läpi ja leikkasi elokuvasta kokonaan uuden version. Lisäksi mukana on uudet animoidut alkutekstit ja Troy Sterling Niesin säveltämä musiikki; alkuperäisestä mahtipontisesta soundtrackista pitäville jälkimmäinen voi tosin olla shokki.
The Ultimate Cut etenee loogisessa järjestyksessä, ja sitä on paranneltu visuaalisesti sieltä täältä alkuperäisiä lavasteita kuitenkin kunnioittaen. Lisäksi filmipätkät, joissa oli käyttökelvoton ääni, korjailtiin tekoälyn avulla. Lopputuloksena on elokuvan täysin uusi visio, joka on muita versioita lähempänä alkuperäistä Gore Vidalin käsikirjoitusta.
Ohjaaja Tinto Brass ei pitänyt tämän version julkaisusta, ja hän päätti haastaa Penthouse Filmsin oikeuteen. Prosessi on yhä kesken.
The Ultimate Cut on äärimmäisen mielenkiintoinen kokemus katsojalle, joka on pitänyt jostain aiemmista julkaisuista. Mukana on edelleen sen verran ronskia meininkiä, että elokuvan ikäraja on Suomessa K-18; turhat ylilyönnit loistavat kuitenkin poissaolollaan.
Malcolm McDowell sanoi The Ultimate Cutin nähtyään: ”Kiitos Thomas Negovanin erinomaisen työn, yksi parhaista suorituksistani on vihdoin tullut päivänvaloon 47 vuoden jälkeen!”
The Ultimate Cut -versiosta huolimatta Caligulan tarina ei taida olla vielä loppunut. Vuonna 2018 Penthousen ilmoitti, että työn alla on Tinto Brassin alkuperäiseen 85-minuuttiseen, potkujen takia kesken jääneeseen leikkaukseen perustuva uusi versio. Valmistuuko projekti koskaan – se jää nähtäväksi.
Miten nähdä Caligulan eri versiot?
Alkuperäinen Unrated-versio ja Pre-release Cut (Alternate Version) on kumpikin julkaistu Suomessa dvd:llä. Muiden versioiden osalta täytyy kääntää katse ulkomaille.
Kaikista kattavin julkaisu tulee Australiasta. Se sisältää The Ultimate Cutin (4K UHD) sekä Unrated-, Pre-release Cut, The Australian Cut ja 125-minuuttisen The Italian Cut -version.
Yleisesti Unrated- ja The Ultimate Cut -versiot ovat ne helpoiten saatavilla olevat.
Teksti: Tom Kajaslampi
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.