Napoleon Bonaparte oli sotilaana säälimätön ja hallitsijana tyranni. Hän oli kuitenkin myös vapauttaja, joka ilmestyi tyhjästä ja oli yksi historian ensimmäisistä esimerkeistä siitä, kuinka kyky johtaa saattoi nousta mistä tahansa yhteiskuntaluokasta. Hänen legendaariset sotasaavutuksensa olivat taktisesti niin nerokkaita, että tarvittiin seitsemän eurooppalaisen voimatekijän yhteenliittymä armottoman miehen kukistamiseksi.
Taistelukenttien ulkopuolella Napoleonin pakkomielle Josephineen – rakastajattareensa, vaimoonsa, keisarinnaansa – määritteli hänen elämäänsä yhtä paljon kuin mikä tahansa taistelu.
Kolme Oscar-ehdokkuutta ohjaajana elokuvistaan Thelma & Louise, Gladiaattori ja Black Hawk Down saanut Ridley Scott on jo vuosia halunnut tuoda valkokankaille sotilasneron tähdenlentomainen nousun. Häntä on kiehtonut mahdollisuus esitellä tämän luonteen kahtiajakoisuus mittakaavassa, joka on mahdollista vain muutamalle tekijänimelle.
– Pidän historiallisen draaman tekemisestä, koska historia on niin kiinnostavaa, Scott toteaa. – Napoleonin historia on modernin aikakauden alkua. Hän muutti maailmaa ja kirjoitti sääntökirjat uusiksi.
Vieläkin enemmän Napoleon oli ainutlaatuisen kiehtova hahmo elokuvan päähenkilöksi, koska hän oli sydämensä ja tunteittensa vanki.
– Hän oli uskomaton strategisti, mainio ja intuitiivinen joskin myös armoton poliitikko. Minua kiehtoi, kuinka mies, joka oli matkalla valloittamaan Moskovaa, saattoi olla niin fiksautunut siihen, mitä hänen vaimonsa puuhaili kotona Pariisissa.
Pitkä matka valkokankaalle
Tuottaja Mark Huffam on työskennellyt Scottin kanssa yli neljännesvuosisadan monissa projekteissa. Hänen mukaansa Napoleonin kaltainen elokuva vaatii Ridley Scottin kaltaisen elokuvantekijän visiota ja sitkeyttä.
– Napoleon on eeppinen, enkä usko, että tulevaisuudessa enää nähdään kovin monta sen kaltaista, hän toteaa. – Maailmassa ei yksinkertaisesti ole monta ohjaajaa, joilla on taitoa ja kokemusta tällaisen mittakaavan elokuvan toteuttamiseksi aidosti kameran edessä.
Eikä ihme. Onhan Napoleon aihe, joka on saanut aikamme suurimmatkin ohjaajat epäröimään. Kuuluisimpana Stanley Kubrick, jonka paljon puhuttu Napoleon-projekti ei koskaan toteutunut.
Tuottaja Kevin Walshin näkemyksessä Scott halusi jatkaa siitä mihin Kubrick lopetti.
– Kubrick on yksi Ridleyn sankareista. Kun muutamia vuosia sitten kysyin Ridleyltä, mikä on sellainen elokuva hänen sisällään, jota hän ei vielä ole päässyt toteuttamaan, hän vastasi: ”Napoleon”.
Jo Scottin ensimmäinen elokuva, vuoden 1977 Kaksintaistelijat, sijoittui Napoleonin aikaan. Sen myötä hän pääsi eturivistä näkemään kuinka ja mistä syistä yleisö ottaa historiallisen tarinan vastaan.
– Historia on kiehtovaa, koska emme opi kaikista virheistämme, hän sanoo.
Sillä tavalla satoja vuosia vanhoja tapahtumia artistisen filtterin läpi käsittelevästä historiallisesta elokuvasta tulee ajankohtainen nykypäivässäkin. Scott tietää kokemuksesta, että hänellä on vastuu niin historiaa kuin taidemuotoaan kohtaan.
– Noin vuosi Gladiaattorin jälkeen sain kirjeen erään ison yliopiston vanhemmalta luennoijalta: ”Halusin kiittää siitä, että herätit Rooman imperiumin eloon.” Se oli saanut hänen oppilaansa innostumaan aiheesta, Scott kertoo ja vertaa historiallisen elokuvan tekemistä matemaattiseen yhtälöön.
– Joko näin olisi voinut käydä tai näin olisi voinut tapahtua; lopputulos syntyy tutkimustyöstä ja valintojen tekemisestä. Uskon, että Napoleonista tekee kiinnostavan se, että hän on niin monisyinen tapaus, Scott toteaa.
– Ridley kuvaa elokuvaa päässään ja sallii itselleen taiteellisia vapauksia, mutta kaikki pohjautuu totuuteen, tuottaja Walsh sanoo. – Tämä ei ole hänelle vain työtä, hän luo taidetta.
Keisari ja keisarinna
Scott halusi, että pääosanesittäjien välinen kemia ei pelkästään herättäisi hahmoja henkiin vaan toisi myös Euroopan hallitsijaksi pyrkivään Napoleoniin häilyvyyttä. Scott näki Napoleonin eeppisenä toimintaelokuvana mutta myös rakkauskertomuksena.
– Hänellä oli mielessään hyvin spesifinen tarina, jota hän halusi tutkia Josephinen ja Napoleonin rakkaustarinan linssin kautta, toteaa Walsh. – Heidän välillään on virtaa molempiin suuntiin; he ovat hulluina toisiinsa ja antavat toisilleen polttoainetta. Ilman toisiaan he eivät olisi samoja ihmisiä.
Huffamin mukaan Napoleonin elämän jokaisessa osa-alueessa on kaksijakoisia konflikteja alkaen hänen perinnöstään kenraalina ja keisarina.
– Napoleonin vaikutus politiikkaan ja tavallisen ihmisen elämään oli suuri. Kenestä tahansa saattoi tulla kenraali tai poliitikko, ei vain aristokraateista. Toisaalta hän oli diktaattori, jonka käsissä oli järkyttävä määrä verta.
Kertoessaan tarinan Napoleonin ja Josephinen suhteen kautta Scott lisäsi kaksijakoisuutta kaksijakoisuuden päälle.
– Tiensä Euroopan valtaistuimelle raivannut taktinen nero on myös niiskuttava pieni mies, joka on täysin vierellään istuvan naisen pauloissa, Scott kuvailee. – Napoleonin kirjeet Josephinelle ovat huvittavankin karkeita ja lapsellisia, yltiöromanttisia ja usein likaisiakin. Kun heidän tiensä erosivat viimeisen kerran, Josephine ei enää edes lukenut niitä. Hänen kuoltuaan ne löytyivät avaamattomina hänen yöpöytänsä laatikosta.
Joaquin Phoenix esitti Commodusta Scottin Gladiaattorissa. Yhteistyö nousi ohjaajan mieleen, kun hän näki näyttelijälle Oscarin tuoneen Jokerin.
– Kaikki vyöryi takaisin mieleeni: kuinka työskentelimme ja millaisen matkan hän teki hahmon kanssa. Ajattelin, että hitto, siinä on Napoleonini.
Scottille toinen yhteistyö Phoenixin kanssa oli nautinnollista.
– Viikkoja etukäteen keskustelimme ja kinastelimme hahmon eri puolista. Lopulta olemme samassa veneessä. Hän on minulle hyväksi, koska hän pitää minut aitona ja rehellisenä, minä olen hyväksi hänelle, koska pidän hänet ruodussa, Scott pohtii.
Keskusteluissa käsiteltiin eri tulkintoja Napoleonista ja mistä lähteistä kumpikin ammensi.
– Joaquin etsi tapaa, jolla tämä kävelisi, puhuisi, istuisi, Scott kuvailee. – Fyysisesti hän oli täydellinen rooliin, jotkut hänen kasvonpiirteensä muistuttavat häkellyttävästi Napoleonia. Tutkimme upeita muotokuvia. Ne eivät välttämättä imartele, on selvää, kuinka ego tulee niissä läpi.
– Joaquin on ainutlaatuinen lahjakkuus, kameran edessä hän häviää roolihahmoon, tuottaja Walsh intoilee. – Hän on valmis kyseenalaistamaan kaiken, jos se auttaa kokonaisuutta.
Kun Phoenix oli saatu mukaan, oli oleellista löytää hänelle Josephinen sinnikkyyteen ja kunnianhimoon sopiva vastanäyttelijä. Scott luottaa roolituksessa intuitioon.
– Jos on ajatellut, että rooli vaati jonkun pitkän ja tumman, ja huoneeseen käveleekin lyhyt blondi, pitää ajatella: ”Tämäpä mielenkiintoista.” On oltava avoin. Vanessa [Kirby] veti roolin itseluottamuksella ja aistikkuudella, mutta erityisesti pidin hänen huumoristaan. Hänellä on hyvä vaistomainen ajoituksen taju, joka teki hänestä kiinnostavan vastakappaleen Joaquinille.
Scott asettaa egon vastakkain Napoleonin Josephinea kohtaan tunteman ihastuksen kanssa. Hän jopa käyttää Josephinen sanoja Napoleonin elämän päättyessä keskellä Atlanttia sijaitsevalla Saint Helenan saarella.
– Napoleonin tehdessä kuolemaa Josephine on jo kuollut mutta saa silti viimeisen sanan.
Scott huomauttaa, että vaikka on mahdotonta tietää, mitä intohimoinen mies ajatteli, Josephine oli hänen mielessään loppuun asti, sillä rakastetun nimi oli viimeinen sana kuolevan suurmiehen huulilla.
Eeppisyys on helppoa, kun sitä tekee 50 vuotta
Lähes puoli vuosisataa kattavan uransa myötä Ridley Scottilla on elokuvan tekeminen niin hanskassa, että hänellä riittää taitoa, visiota ja itseluottamusta. Hän on elementissään monimutkaisissa kuvauksissa, useiden kameroiden kuvatessa kaikkialta ympäriltään satojen urheilukenttien kokoisilla kuvauspaikoilla.
Kuvauksiin valmistauduttaessa Scott kokosi joukkonsa ”sotahuoneeseen”. Lähes kirjaimellisesti, sillä aihepiiriin mukaisesti siellä oli isoja mallinnoksia isoista taisteluista, taideosaston piirroksia, pienoismalleja. Scott on mainio taiteilija ja kuvakäsikirjoittaa elokuvansa itse. Hän jakoi ryhmälleen visionsa, jotta eri osastot pystyisivät luomaan hänen kaipaamiaan kuvia.
Useammalla kameralla kuvaamisessa on haastetta koko työryhmälle, mutta erityisesti kahdelle osastolle. Kuvaaja Dariusz Wolskin oli pidettävä huolta, että jokaisen kameran tallentama kuva on sopivasti valaistu ja rajattu, lavastaja Arthur Maxin puolestaan oli suunniteltava kuvauspaikat niin, että ne näyttivät todellisilta joka suunnasta.
Scott käytti Wolskia jo elokuvissaan All the Money in the World ja Alien: Covenant. Wolskille monia ikonisia kuvia uransa aikana luoneen Ridley Scottin kanssa työskentely oli herkkua.
– Monilla on ennakkoluulo, että useampi kamera tarkoittaa kompromisseja, mutta Ridley on hyvin visuaalinen henkilö. Hänellä on maaginen kyky valaista tilaa ja asettaa ihmisiä oikeille paikoille siinä niin, että on mahdollista löytää kaikista mielenkiintoisia kuvakulmia.
Scott opasti Wolskia hakemaan vaikutteita kuuluisista muotokuvista.
– [Napoleon] oli dokumentoiduin ihminen ikinä, Wolski toteaa. – Oli Jacques-Louis Davidin kuuluisa maalaus kruunajaisista, myöhemmin oli Delacroix. Aikakausielokuvissa yritetään käyttää luonnollista valoa. Niin Rembrandilla kuin Caravaggiolla on aina yksi yksittäinen valonlähde, iso ikkuna, takka tai kynttilöitä, ja se näyttää kauniilta. Niinpä käytimme paljon etuvaloa, lähes kuin Davidin maalauksissa. Valo kohdistuu aina Napoleoniin, kaikki muut ovat varjossa.
Tietysti kunkin kohtauksen tapahtumapaikka vaikutti myös.
– Egyptin valo on kirkas ja raaka, silhuetteja muodostava. Venäjä on utuinen ja hillitty, jatkuvassa hämärässä ja lähes monokromaattinen kaikessa lumisuudessaan. Sitten on ylellisiä palatseja täynnä kultaa ja rikkauksia, Wolski kuvailee.
Lavastaja Arthur Max oli Oscar-ehdokkaana Scottin elokuvista Gladiaattori ja Yksin Marsissa.
– Hänen kanssaan varoitusaika on lyhyt, toteaa Max.
– Aihe voi olla menneisyydestä, tästä päivästä tai tulevaisuudesta. Hän liikkuu sujuvasti genrestä toiseen. Keskiaika on selvästikin hänen suosikkinsa, raamatulliset aiheet ja kuten tässä 1700- ja 1800-luvut, lavastaja latelee.
– Sen ajan monimuotoinen arkkitehtuuri on oma suosikkini. Se kattaa koko spektrumin ylellisistä palatseista viheliäisiin hökkeleihin ja pari palavaa kylää siinä välissä. Seilaamme meriä laivoillamme, meillä on valtavia sotilasoperaatioita. Austerlitzin taistelu, Waterloo, Marengo, Borodino. Koko saaga on valtava lelulaatikko lavastajalle!
Max on työskennellyt 15:ssä Scottin elokuvassa alkaen vuoden 1997 G.I. Janesta ja nähnyt muutokset lavastuksessa vuosikymmenten vieriessä.
– Gladiaattoria tehdessämme cgi oli vielä lapsenkengissä, se rajoitti mahdollisuuksiamme. Kunnianhimomme on kasvanut sen mukana. Olemme silti koulukuntaa, joka työskentelee mieluummin fyysisissä lavasteissa kuin pelkässä cgi-maailmassa.
Monta kameraa ja erityinen sänky
Napoleonissa Scott saattoi käyttää jopa yhtätoista kameraa yhtä aikaa. Monista aikaisemmista yhteistöistä huolimatta odotettavissa oleva työmäärä hermostutti lavastaja Maxia.
– Oli tarkkailtava monitoreja huolellisesti. Ridleyn kanssa ei voi oikoa kulmista, kaikessa on kyse mittakaavasta ja yksityiskohtien runsaudesta. Oli kuin olisimme eläneet maalauksessa. Se oli haastavaa mutta valtavan hauskaa.
Isolle, historialliselle elokuvalle ovat oleellisia paikat, jota voisivat toimia Napoleonin elämän palatseina ja kartanoina. Arthur Max löysi niitä riittävästi Englannista.
– Boughtonin linna sijaitsee Northamptonshiressa, sen rakennutti 1700-luvulla englantilaismies, joka rakasti ranskalaista arkkitehtuuria. Se on kuin ranskalainen chateau kauniilla tilalla, ympärillään hehtaareittain tilaa, lampaita ja hevosia laiduntamassa, kauniita vanhoja tammia kaikkialla. Se oli erityinen paikka, ja päätimme käyttää sitä Napoleonin linnana.
Yhteen huoneeseen Maxin somistajat pystyttivät hyvin erityisen huonekalun.
– Meillä oli Victoria ja Albert -museosta lainassa sänky, jota emme saaneet mennä metriä lähemmäs, se oli niin hauras, Max muistelee.
– Kysyimme voisimmeko käyttää sitä lemmenkohtauksessa, ja pelkkä kysymys järkytti heitä sydänjuuria myöten.
Oxforshiren Blenheimin palatsissa kuvattiin Napoleonin keisarillisia huoneistoja Fontainebleaun ja Tuileries’n palatseissa sekä muita sisätiloja.
– Sen tyyli, koko ja materiaalit olivat upeita, ja sitten huomasimme voivamme kuvata siellä sisätiloja monista eri maista. Ridley on siinä nero, kun itse ajattelee, että ”kuinka se muka näyttäisi erilaiselta?” Mutta ei tarvitse kuin siirrellä huonekaluja ja muuttaa vähän valoa, kuvakulmaa ja linssiä ja voilà! Ridleyn kokemus tekee siitä hänelle vaivatonta.
Taistelun ammattilaiset
Kuuluisia taisteluita henkiin herättävä eepos vaatii valtavasti näyttelijöitä, jotka osaavat taistella kuin aikakauden sotilaat. Ranskalaisten, itävaltalaisten, venäläisten ja brittiläisten armeijoiden luominen lankesi sotilasasiantuntija Paul Biddissin harteille.
– Järjestimme harjoitusleirejä maajoukoille ja tykistölle, Biddiss kertoo. – Ei voi vain ottaa avustajaa kadulta ja pukea häntä univormuun. Hänet on opetettava toimimaan kuin napoleoonisen ajan sotilas. Se on vaikea aikakausi, koska toimintatavat ja komennot olivat hyvin teknisiä.
Monien kameroiden vuoksi ei voinut piiloutua takariviin, koska ei ollut takariviä. Kaikkien oli tiedettävä toimintamallit, osattava ladata musketit, pysyä tahdissa ja liikkua paikasta A paikkaan B kuin Napoleonin sotilas. Biddiss tiesi myös, että näyttelijöiden piti kuvastaa hahmojensa kuolemanpelkoa.
– Napoleonin sodat olivat kulutussotia. Ihmisiä kuoli massoissa. Sen piti näkyä hahmoissa, jotka ovat valmiita kohtaamaan kuolemansa marssimalla suoraan kohti kanuunankuulia, muskettihauleja ja kartessiammuksia.
Loppujen lopuksi Biddiss ei tehnyt näyttelijöille tarkkoja koreografioita vaan opasti heitä olemaan valmiita millaisiin olosuhteisiin vain.
– Ridley Scottin elokuvassa on oltava varautunut aivan kaikkeen. Jos Ridley kuvauspaikalla sanoo haluavansa tyyppien asettuvan jonosta neliöksi, voin komentaa ”muodostelmaan!” ja he tekevät työtä käskettyä. Käytän edelleen oman laskuvarjorykmenttini mottoa Utrinque Paratus – valmiina kaikkeen.
Neil Corbould on arvostettu tehostemies, joka on voittanut kaksi Oscaria – toisen Scottin Gladiaattorista. Hänelle vastaus oli helppo, kun kutsu Napoleoniin tuli.
– Uusi Ridley Scott -eepos? Sellaisista moni efektivastaava voi vain unelmoida! Corbould intoilee.
Napoleon tarjosi monia haasteita: räjähtäviä kanuunankuulia, kaatuilevia hevosia, mestauksia… jopa taistelukohtaus, jossa hevosten on pudottava jään läpi hyiseen järveen.
– Ridley haluaa taistelujensa olevan sottaisia, hän vie yleisön niiden keskelle. On syydettävä verta ja likaa, ja tehtävä niistä niin märkiä, että ne takertuvat näyttelijöihin. Tavaraa lentää useasta suunnasta, savua on kaikkialla, efektimies maalailee.
Corbouldin ehkä ylpein hetki koitti, kun hänen oli luotava jäinen järvi, johon vihollinen putoaa Napoleonin tulittaessa jääkantta. Kokemus tarjosi selvän reitin eteenpäin.
– Olen tehnyt jotain samantapaista aikaisemminkin, tosin vesisäiliössä mukavan studion suojissa. On ihan erilaista tehdä se kentällä. Ylitin ehkä asemani sanomalla, että se olisi parasta, mutta kaikista se oli järkevää.
Ensin oli luotava lumen peittämä jäinen järvi.
– Se oli tyypillistä Ridleytä, Corbould toteaa.
– En ole aikaisemmin nähnyt niin paljon efektilunta, sitä oli hehtaareittain. Aluksi oli vain sadan hehtaarin niitty, johon kaivoimme kuoppia. Roger Holdenin vihertiimi maisemoi sen ja minun lumitiimini jäädytti sen.
Oikeita hevosia näytettiin astumassa veteen ramppia pitkin, uimassa ja nousemassa vedestä. Mutta monia asioita ei voinut toteuttaa elävillä eläimillä. Jään läpi putoavista hevosista vastasi Corbould, joka käytti mekaanisia eläimiä stunttia varten rakennetussa altaassa. Sen kanteen tehtiin ansaluukkuja.
– Kaivoimme maahan 30 kertaa 40 metriä kaivannon, jota käytimme efektialueena jään läpi putoavia ihmisiä varten. Ridleyn kahdeksan kameran avulla teimme pari ottoa, joita pystyimme toistamaan. Systeemin rakentaminen paria ottoa varten oli iso työ, mutta pystyimme hyödyntämään kuvastoa kymmenissä muissa otoissa. Se oli tosi tehokasta.
Useiden kameroiden vuoksi Corbouldin ryhmän jäsenet eivät aina voineet välttää kuvassa näkymistä. Siksi heidätkin puettiin sotilaiksi. Toinen haaste oli luoda kohtaus, jossa Napoleonin hevoseen osuu tykinkuula. Mekaanisen eläimen oli pyörähdettävä realistisesti, verta roiskuttaen.
– Se oli monimutkainen, monia asioita vaativa hetki: oli erikoistehosteita, proteeseja, hevosviritystä operoiva ”nukkemestari”. Kaikkien oli toimittava yhtenäisesti, jotta saisimme aikaan täydellisen kohtauksen, ikonisen kuvan Napoleonista keskellä taistelua, veren peitossa.
Kuvat ja haastattelut: Columbia Pictures
Toimittanut Jouni Vikman
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
