Episodi vierailee parhaillaan Reykjavikin elokuvafestivaalilla. Samalla kymmenvuotias elokuvalehti onnittelee täsmälleen samaan ikään ehtinyttä islantilaisten ylpeyttä. Juhlan keskellä Islannin elokuvateollisuutta uhkaa raju tuotantotuen leikkaus osana valtion ankaraa säästökuuria.
Reykjavikissa syksy on ehtinyt samaan vaiheeseen Suomen kanssa: ruska kirjoo maisemat lämpimiin sävyihin. Sumu ja sadekuurot vuorottelevat häikäisevän sinisen taivaan pilkahdusten kanssa. Keskellä Pohjois-Atlanttia lepäävän saaritasavallan pääkaupunki tarjoaa täydelliset puitteet elokuvafestivaalille.
Etäisyydet kinojen välillä suosivat jaloittelua ja kaikki on muutenkin lähellä. Ilmankos filmifani Hrönn Marinósdóttirin johtama yksitoistapäiväinen Reykjavik International Film Festival (RIFF) on saavuttanut vuosikymmenessä intiimin ja ihmisläheisen tapahtuman maineen.
Maailman pulssi
RIFF tarjoaa laajan perspektiivin tämän hetken valtavirran ulkopuoliseen elokuvaan. Ohjelmassa on satakunta teosta 40 maasta. Pääsarjassa New Visions kultaisesta lunnista kisaa kaksitoista elokuvaa. Valintakriteereistä tärkein on tuoreus – sarjaan kelpuutetaan vain, jos näytillä on ohjaajan ensimmäinen tai toinen elokuva.
Lunnia jahtaavat mm. italialaisen Uberto Pasolinin musta komedia Still Life, amerikkalaisen Vincent Grashawn säpsäyttävä boot camp -kuvaus Coldwater ja jo Cannesissa palkittu Diego Quemada-Díezin vakava La jaula de oro, kertomus kolmen teinin matkasta Guatemalasta pohjoiseen kohti maidon ja hunajan maata.
Voittajan valitsee jury, jossa vaikuttavat italialainen journalisti ja poliittinen aktivisti Luciana Castellina, elokuvajakelija Loic Magneron ja Vigdís Finnbogadóttir, Islannin entinen presidentti ja nykyinen UNESCO:n hyväntahdonlähettiläs.
Ennen viikonloppuna julkistettavaa pääpalkintoa meritoitiin luovuudestaan kolme ohjaajaa. Tämän vuoden vieraista kunnialunnit saivat Lukas Moodysson, Laurent Cantet ja James Gray, joiden kaikkien uusimmat elokuvat Vi är bäst!, Foxfire ja The Immigrant täydensivät festivaaliohjelmaa. Lisäksi kultakin palkitulta esitettiin nimikkosarjat.
RIFF:ssä nähdään niin ikään mm. animaatioita, dokumentteja, minuutin mittaisia lyhytelokuvia sekä konkarien työnäytteitä Open Seas -kategoriassa. Niistä odotetuimpia olivat Jim Jarmuschin ironinen vampyyritulkinta Only Lovers Left Alive ja Dogma 95 -ryhmän perustajiin kuuluvan Sören Kragh-Jacobsenin The Hour of Lynx / I lossens time. Lippukassalla kävi kuhina niin ikään Hayao Miyazakin uran päätöstyöksi mainitun, japanilaisesta lentokonesuunnittelijasta kertovan The Wind Risesin näytäntöihin, jotka myytiin loppuun. Myös Enzo Avitabile Music Life, Jonathan Demmen viimeisin dokumentti saatiin RIFF:iin.
RIFF:n teemamaana esiteltiin Kreikka, joka on viime vuoden ollut kovilla taloudellisesti Islannin tavoin. Ahdingon eri puolia tarkasteltiin elokuvien ja dokumenttien lisäksi seminaareissa ja elokuva-alan vaikuttajien paneleissa.
Sopivassa sarjassa
RIFF on määritellyt tunnussanoikseen uuden luomisen, verkostoitumisen ja keskustelun. Sen lisäksi että Kultainen lunni myönnetään uuden ja lupaavalle ohjaajalle, RIFF nostaa myös aloittelijoita erityisessä Minus 25 -sarjassa, joka kytkeytyy lapsille ja nuorille kohdistettuihin, elokuvaan perehdyttäviin työpajoihin.
Reykjavikissa pääsee näkemään luonnollisesti uusimmat islantilaisetkin elokuvat. Niistä eniten liikehdintää ovat aiheuttaneet kotimaassaan Baltasar Kormákurin veroiseksi suursuosikiksi kasvaneen Ragnar Bragasonin Metalhead ja viikko sitten San Sebastianin elokuvajuhlilla ohjauksestaan palkitun Benedikt Erlingssonin (kuvassa) Of Horses and Men. Se on myös valittu Islannin tämän vuoden Oscar-tarjokkaaksi.
Metalheadissa nuori tyttö kätkee tuskansa metalliharrastukseen isoveljen kuoltua tapaturmaisesti perheen kotitilalla. Of Horses and Men puolestaan väläyttää hiljaisen huumorin välityksellä ihmisen ja hevosen erityislaatuista suhdetta maassa, jossa kavioeläin kuuluu edelleen monien arkeen.
Jo ensi vuonna tilanne saattaa kuitenkin muuttuvan nykyistä huomattavasti ahtaammaksi islantilaisessa elokuvassa. Hallitus on esittänyt vuoden 2014 valtion tulo- ja menoarvioon 42 prosentin leikkausta elokuvan tuotantotukeen. Keskiviikkona julkistettu tieto otettiin RIFF:ssä vastaan tyrmistyneinä.
Vyönkiristystä pidetään kohtuuttomana sen vuoksi, että sen lasketaan paitsi vievän 200 alan työpaikkaa, myös leikkaavan rajusti valtion saamia verotuloja. Tuen kuihtumisen pelätään vaikuttavan lisäksi ulkomaisten ja yhteistuotantojen saatavuuteen – tuoreista teoksista esimerkiksi Prometheus, Oblivion, Game of Thrones ja The Secret Life of Walter Mitty on pääosin kuvattu Islannissa.
Erikoisuuksia suurella sydämellä
Festivaalissa kaikki palat täydentävät toisiaan. RIFF kokoaakin yhteen rivikatsojien lisäksi elokuvantekijöitä, – jakelijoita ja -ostajia kaikkialta maailmasta. Profiilia luodaan Islannin ainutlaatuisilla luonnonoloilla.
Cave-Cinemassa mennään tulivuoren purkauksissa syntyneisiin luoliin maan alle katsomaan yllätysfilmi. Lipun hintaan sisältyy kuljetus, opastus ja tarjoilua. Suosittu on myös Swim-In Cinema. Laugardalslaugin vulkaanisella energialla lämmitettävässä sisäuima-altaassa saattoi katsoa komediaklassikon Hei me lennetään!
Legendaarinen viikinkielokuvien ja tv-sarjojen tekijä Hrafn Gunnlaugsson järjesti vuorostaan taiteilijakodissaan tapaamistilaisuuden torstai-iltana. Vaikutelma oli mieleenpainuva jo pihalla – toteemipaaluja, romusta tehtyjä veistoksia ja kuviokirjottuja paneeleja oli kaikkialla.
Ohjelman tärppejä edusti niin ikään kaikkien aikojen ensimmäinen islantilaiselokuva, joka on palkittu Cannesissa. Whale Valley sijoittuu syrjäiseen maankolkkaan, jossa perinne joutuu tekemään tilaa uuden maailman murrokselle.
Erikoisnäytöksistä huikein oli amerikkalaisen Ani Simon-Kennedyn debyyttiohjaus Days of Gray. Dystooppiseen tulevaisuuteen sijoittuva mykkäelokuva projisoitiin kunnianarvoisen Gamla Bión kankaalle islantilaisyhtye Hjaltalínin säestyksellä täpötäydelle salille.
Teksti ja kuva: Matti Komulainen
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.