Sylvester Stallonen tulkitsema Rambo-hahmo on ikoninen osa länsimaista populaarikulttuuria. Siinä missä jatko-osat olivat patrioottisia toimintaelokuvia, ensimmäinen Rambo on pohjimmiltaan draamaelokuva, jossa on koskettava sanoma.
1980-luvun alussa amerikkalaisen yhteiskunnan unohtamat Vietnamin sodan veteraanit pystyivät käsittelemään hahmon kautta traumaperäisiä stressihäiriötä ja muita henkisiä vammoja. Rambo-hahmon alkuperä ei kuitenkaan ole Vietnamin sodassa, vaan toisessa maailmansodassa. David Morellin First Blood -kirjan tosielämän esikuva on 2. maailmansodan veteraani Audie Murphy.
Amerikkalainen Murphy oli liian nuori armeijaan, joten hän väärensi ikänsä päästäkseen taistelemaan natseja vastaan. Murphy osallistui muun muassa Sisilian jättioperaatioon 1943 ja Anzion maihinnousuun 1944.
Vaikka Murphylle myönnettiin sodan jälkeen rekkalastillinen urhoollisuuspalkintoja, veriset taistelut jättivät jälkensä. Murphy nukkui ase kourassa, kärsi unettomuudesta, masennuksesta ja näki karmeita painajaisia.
Sota muutti Murphyn persoonallisuutta niin radikaalisti, että hän päätyi ratkaisemaan myös siviilielämän ongelmat väkivaltaa käyttämällä.
Traumojaan Murphy onnistui onneksi purkamaan taiteen keinoin. Vuonna 1949 hän kirjoitti muistelmansa To Hell and Back ja näytteli pääosaa muistelmien pohjalta tehdyssä, vuoden 1955 elokuvassa. Tämän jälkeen Murphy alkoi saamaan muitakin rooleja, pääosin lännenelokuvissa.
Murphysta tuli lopulta tunnetumpi näyttelijänä, kuin sotasankarina. Mikä tärkeintä, hänen tarinansa innoitti lukemattomia ihmisiä.
Pari vuosikymmentä myöhemmin englannin kielen professorina toiminut Morrell seurasi läheltä, kun hänen oppilaansa ilmoittautuivat Vietnamin sotaan. Kirjoittaessaan First Bloodia, Morrell kaivoi inspiraatiota lapsena ihailemansa näyttelijän, Murphyn tarinasta.
Vaikka First Blood -kirjan loppukohtaus on huomattavasti elokuvaa väkivaltaisempi ja synkempi, viesti on sama: sotilaan taistelu ei ole ohi vielä silloinkaan, kun sota on jo loppunut.
Lähde: Collider
