Tänäkin vuonna Rakkautta & Anarkiaa -nimelläkin (tai vielä tuttavallisemmin R&A:na) tunnetulla Helsingin kansainvälisellä elokuvajuhlalla on tarjota jotain uutta. Ensimmäistä kertaa on nimittäin mahdollista katsoa elokuvia uudessa Tanssin talossa Helsingin Ruoholahdessa.
Siellä nähdään tanssiin ja tavalla tai toisella liikkeeseen kytkeytyviä elokuvia. Tämän Episodin mennessä painoon elokuun alussa tiedossa olivat ainakin Asif Kapadianin Frankenstein-scifi-baletti Creature, yleisöäänestyksen voittanut Fame-musikaali sekä Wong Kar-wain visuaalisesti huikeita toimintakohtausia sisältävä The Grandmaster vuodelta 2013.
Viimeksi mainittu kertoo Bruce Leetäkin kouluttaneesta kamppailulajimestarista, Tony Leungin esittämästä Ip Manista. Joten, jos missasi sen valkokankaalta kymmenen vuotta sitten, nyt olisi uusi mahdollisuus!
Festivaalin kotimaiseksi gaalaelokuvaksi on varmistunut Teemu Nikin Peluri – Kuolema on elävien ongelma. Toinen gaalaelokuva on Yorgos Lanthimosin Poor Things. Jälkimmäisen on ollut tarkoitus saada ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla elokuun lopussa, mutta sen lokakuun alkuun ilmoitettu Suomen ensi-ilta katosi julkaisulistoilta juuri painoon menon alla mitä ilmeisimmin Hollywoodin lakkojen aiheuttamien promotointiongelmien johdosta. Festivaalilta kuitenkin vakuutetaan, ettei se vaikuta ohjelmistosuunnitelmiin.
Palkittu brittinäyttelijä Timothy Spall saapuu festivaalille esittelemään uuden elokuvansa Viimeinen vuoro (The Last Bus).
Tänä vuonna ilmastonmuutos sekä saamelaisasiat ovat temaattisesti esillä leffoissa ja yhteistyökuvioissa. Lisäksi festivaaliedustajien mukaan tämän vuoden animaatio- ja Afrikka-sarjat ovat vahvoja.
Alla otos Episodin toimituksen etukäteen tsekkaamista elokuvista.
20,000 Species of Bees
★★★
Yksi tämän vuoden Berlinalen yleisösuosikeista toi Hopeakarhun 9-vuotiaalle (!) Sofia Oterolle. Hän esittää lasta, joka tietää täysin hyvin kuka hän on: tyttö. Ongelma vain on, että kaikki muut, mukaan lukien hänen perheensä, tuntuu olevan hämillään asiasta. Lämmin, koskettava elokuva tuntuu välillä turhankin tutulta, mutta se on yllättävän aurinkoinen näkökulma aihepiiriin, joka yleensä pysyttelee pimennossa. MB
And the King Said, What a Fantastic Machine
★★★★
Hauskana ja yhtä suurissa määrin ehdottoman kauhistuttavana tämä outous käsittelee kameroita, kuvia ja, no, täydellisen idioottimaisia ihmisiä. Axel Danielson ja Maximilien Van Aertryck pohtivat mitä altistuminen niin monille niistä tekee meille. Sitten he muistuttavat meitä viraalivideosta, jossa BBC:n asiantuntijat sabotoivat hänen esiintymistään suorassa lähetyksessä. Tämän elokuvan katsottuassa pistät vihdoinkin puhelimesi pois päältä. Jos vielä pystyt. MB
And the King Said, What a Fantastic Machine.
Animalia
★★★
Yksin kotiin jäänyt raskaana oleva marokkolaisnainen joutuu kohtaamaan oudot tapahtumat ilman rikkaan miehensä perhettä, kun ihmiskunta joutuu kosketuksiin salaperäisten olentojen ja voimien kanssa. Rahan hiljalleen menettäessä merkitystään ihmisten avun motivaattorina nainen alkaa havahtua muihin, patriarkaalisia perinteitä tärkeämpiin arvoihin. Sofia Alaouin elokuvan scifi jää ehkä kevyeksi, mutta sen kuvat ovat kauniita ja hahmoja haastavat pohdinnat kiinnostavia. JV
Blackbird Blackbird Blueberry
★★★
Tarina ujosta ja vaatimattomasta naisesta, joka ei ole koskaan kaivannut rakkautta – tai ei koskaan saanut haluta sitä – ottaa vihdoin ensiaskeleensa kohti itsenäisyyttä lähes 50 vuotta vanhana. Pikkukaupungin ilmapiiri kohtaa sensuaalisuuden – ja kakkua, niin paljon kakkua – lempeässä joskin myös melko hitaassa draamassa. Se toistaa jotain, jonka jo tiedämme mutta harvemmin toteutamme: Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa vihdoinkin elää, hitto vie. MB
Blind Willow, Sleeping Woman
★★
Yleensä Haruki Murakamin tarinoista tehdyt filmatisoinnit ovat aika hyviä, mutta Blind Willow, Sleeping Woman tuntuu turhanpäiväiseltä. Animointi on ihan hienoa ja tarinassa on pari kiinnostavaa hahmoa, mutta loppupeleissä venytetyn elokuvan jälkeen herää vain kysymys, miksi tämä tarina on haluttu kertoa. Pisteet Sammakosta. JR
Creatura
★★★
Naisen traumat alkavat purkautua lomalla miesystävän kanssa. Takaumissa nähdään hänen muistojaan ensin teini-iästä ja sen jälkeen lapsuudesta. Niiden kautta selviää, että nykyhetken ongelmat juontavat juurensa siihen, ettei hänen varhain puhjenneelle seksuaalisuudelleen ole löytynyt ymmärtäjää ja sitä kautta turvallista kanavaa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Elena Martín ei pelkää pääosassa heittäytyä naiseksi, jota miehet voivat pitää ”vaikeana”. JV
Driving Mum
★★★
Jon on luovuttanut aikoja sitten. Hän haluaisi itse asiassa vain jäädä kotiin, mutta hänen vastikään kuollut äitinsä halusi tulla haudatuksi tiettyyn paikkaan – ja Jon on aina tehnyt mitä hänen äitinsä haluaa. Joten Jon nousee autoon ruumiin ja Brezhnev-nimisen koiran kanssa. Lopputulos on uusi versio Kauan eläköön Bernie -komediasta: täynnä katumusta, fellinistisiä viitteitä ja perinteisiä islantilaisia villapaitoja. MB
Medusa Deluxe
★★
Kampaamokilpailun takahuoneisiin sijoittuva brittiläinen whudunit-murhamysteeri käyttää ”päättymättömiä” kamera-ajoja pitääkseen katsojan kiinni ohuen ohuessa tarinassaan. Loppua kohden meininki alkaa kuitenkin puuduttaa, kun samoja rappukäytäviä on kuljettu leffan eri kohdissa jo puolituntisen verran. Hauskat ja räväkät hahmot pelastavat paljon, mutta ei tämä silti nouse lähellekään Agatha Christien tasoa. Pitkillä kamera-ajoilla ei voi huijata katsojaa, joten minkäänlaista jännitystä elokuvasta ei löydy. Samojen kikkojen toistaminen on tylsää. NI
Nightsiren
★★★
Slovakialainen jännäri kertoo modernista noitavainosta kahden sukupolven ajalta. Šarlota palaa pimeän metsän laidalla sijaitsevaan kotikyläänsä setvimään edesmenneen äitinsä jäämistöä. Käy selväksi, ettei ainakaan mikään virallinen taho ole häntä sinne kutsunut. Pian nainen sotkeutuu menneisyyden vyyhtiin, johon liittyy noitia, noitavainoa sekä pimeä salaisuus. Kuka hänet halusi takaisin ja mistä on kyse?
Nightsiren on hienon näköinen ja kohtalaisen mielenkiintoinen tarina taikauskosta nykymaailmassa. Elokuva toimiikin allegoriana misogyniasta ja patriarkaatin vallasta vanhoillisissa yhteisöissä. Se on kuitenkin hieman kömpelösti tehty ja menettää sen takia parhaimman särmänsä. NI
Omen
★★★
Koffie on velho. Perheensä mukaan hän on aina ollut sellainen, aivan syntymästään lähtien – onpa hänellä outo syntymämerkkikin todisteena siitä. Asuttuaan vuosikausia Euroopassa Koffie on jo lähes unohtanut moisen, mutta nyt hän on päättänyt palata kotiin. Elokuvassa vapaudenkaipuu törmää jatkuvasti vanhoihin perinteisiin – niin lujaa, että niitä on välillä lähes mahdotonta erottaa toisistaan. Omen on houraileva kuumeuni, joka uskomatonta kyllä perustuu ohjaajan omaan tarinaan. MB
Pornomelancholia
★★★
Meksikolaisessa machokulttuurissa Lalo viettää kaksoiselämää. Todellista, homoseksuaalista minäänsä hän toteuttaa verkossa, jossa ironisesti hän on miehekäs ori maksukykyisille seuraajilleen. Pääseepä hän mukaan surumielisyyden keskelle väriä ja huumoria tuovaan kunnianhimoiseen pornoelokuvaankin legendaarisesta kapinallisesta. Mutta vaikka tosimaailmassa ei voi olla kuka on, eivät verkon tykkäyksetkään ole ihmiskontakteja. JV
Return to Reason
★★★
On kulunut sata vuotta Man Rayn ensimmäisestä kokeellisesta lyhytelokuvasta, joka on antanut nimen modernille viritykselle: Jim Jarmusch ja Carter Logan ovat yhdistäneet neljä veteraanin mykkää lyhäriä ja säveltäneet niihin musiikkia. Lopputulos miellyttänee elokuvan historiasta kiinnostuneita ja vapaasti assosioivat kuvat käynevät myös elokuvallisesta meditaatiosta hillittyine ääniraitoineen. JV
Scrapper
★★★
12-vuotias Georgie on menettänyt äitinsä ja elää omillaan lontoolaiskodissaan. Hän huijaa sossua, jottei joutuisi lastenkotiin, ja varastaa polkupyöriä elättääkseen itsensä. Yllättäen hänen kauan sitten kadonnut Jason-isänsä saapuu paikalle ja pakottaa Georgien kohtaamaan tosiasiat. Georgie ei ihan hirveästi välitä hänet aikoinaan hylänneestä isästään vaan ryhtyy kamppailemaan vastaan. Jason vaikuttaa muutenkin täysin epäkelvolta isän rooliin, joten kaksikolla on vielä paljon tehtävää, jotta heistä voisi kasvaa perhe – ja onnistuuko se edes?
Scrapper on charmikkaan rosoinen indie-draamakomedia. Elokuvan maaginen realismi jää kuitenkin hieman vajaaksi, joten se ei nouse aivan niille korkeuksille, joihin se yrittää kurkottaa. Ihan hauska näinkin. NI
Silver Haze
★★★
Henkilökohtaisista tarinoista puheen ollen: näyttelijä Vicky Knight selvisi lapsena kamalasta tulipalosta, joka arpeutti hänen kroppansa. Nyt hän palaa pahimpaan painajaiseensa näyttelemällä vastaavia traumoja käsittevää sairaanhoitajaa, joka ihastuu toiseen naiseen. Rakkaustarina on vaikea, mutta osoittautuu kummallekin välttämättömäksi. Monestakin syystä, mutta erityisesti yhdestä: se opettaa heitä antamaan anteeksi. MB
Slow
★★★★
Mykistävän hieno elokuva, joka herätti huomiota jo Sundancessa, käsittelee samanlaista ongelmaa, jota Barbra Streisand pohti Tilaa rakkaudelle -elokuvassa: Voiko puhua rakkaudesta ilman seksiä? Sitä tanssija Elena yrittää selvittää, sillä mies, josta hän välittää, on aseksuaali. Slow on suloinen näkökulma läheisyyteen, kiintymykseen ja koko siihen sotkuun, johon ihmiset joutuvat, kun vihdoin rakastuvat. Tai joutuvat himon valtaan. Tai kumpaakin. MB
Slow.
Tiger Stripes
★★★★
Malesialaiselokuvaa on kuvailtu bodyhorroriksi, mutta sitä se ei ole, vaikka sillä olisi ollut enemmän rahkeita efekteihin. Ennemmin kyseessä on ahdistava kuvaus nuoreksi naiseksi kasvavan tytön asemasta tiukan patriarkaalisessa ja uskonnollisessa yhteisössä. Tai se olisi ahdistava, elleivät sen nuoret pääosien esittäjät olisi niin välittömiä tapauksia. Vaikka tarina ei lopulta oikein edisty, Tiger Stripes on ihastuttavan raikas tuttavuus puberteetin puhkeamisen johtaessa yhden ystävättären eristämiseen, kunnes kasvamisen kauhut saavuttavat yleisen hysterian mittakaavat. JV
Tótem
★★★★
Voisin veikata, että Totém tulee olemaan yksi festivaalin helmistä. Elokuva kertoo seitsenvuotiaasta Solista, joka auttaa perhettään valmistelemaan yllätysjuhlia sairaalle isälleen. Totém on kaunis ja koskettava elokuva, mutta parasta siinä on ehdottomasti sen nuori päätähti Naíma Sentíes, joka on koko elokuvan sydän. En muista milloin viimeksi lapsinäyttelijä on onnistunut tekemään näin aidon ja koskettavan roolityön. JR
Werner Herzog – Radical Dreamer
★★★★
Werner Herzogista jos kenestä kuuluu tehdä dokumentti. Monia dokumentteja. Werner Herzog: Radical Dreamer ei valitettavasti täytä tarvetta sille lopulliselle, mutta se toimii hyvänä ja viihdyttävänä sisäänheittotuotteena siihen, kuka Herzog on. Uutta tietoa se ei tarjoa, mutta mukaan on Herzogin lisäksi saatu iso määrä kollegoita ja ystäviä. Jos jotain, niin dokumentin jälkeen tekee mieli katsoa hänen elokuviaan enemmän. JR
Arvioijat:
MB – Marta Bałaga
NI – Niko Ikonen
JR – Jesse Raatikainen
JV – Jouni Vikman
Lisätietoja festivaalin elokuvista, teattereista, lipunmyynnistä sun muusta löytyy osoitteesta www.hiff.fi.
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
