Vuonna 1994 Tom Hanks voitti Oscar-pystin parhaasta miespääosasta elokuvasta Philadelphia. Kiitospuheessaan hän julkisesti raotti entisen opettajansa kaapin ovea. Homouttaan vuosikausia piilotellut opettaja joutui tämän jälkeen melkoisen hiillostuksen kohteeksi. Kiitospuheen pohjalta tehtiin myös hauska Kevin Klinen tähdittämä komedia Ollako vai eikö olla? (1997).
Vuonna 2003 dokumentaristi Michael Moore voitti Oscarin elokuvallaan Bowling For Columbine. Kiitospuheessaan Moore haukkui presidentti George W. Bushin tapaa hyökätä Irakiin ilman joukkotuhoaseiden löytymistä ja YK:n hyväksyntää. Mooren ”Häpeä, herra Bush!” -vuodatuksen jälkeen yleisö ei tiennyt miten päin penkillä pitäisi istua.
Näyttelijätär Sally Fieldin kiitospuhe vuonna 1985 (Tilaa sydämessä) jäi jostain syystä elämään. Lausetta ”Te pidätte minusta, te todellakin pidätte minusta…” on usein parodioitu komedioissa tämän jälkeen.
Parhaasta vieraskielisestä elokuvasta ja yllättäen myös parhaasta miespääosasta vuonna 1999 palkittu italialainen Roberto Benigni (Kaunis elämä) pomppi hullun lailla lavalle tasapainoiltuaan ensin muutaman penkkirivin välillä.
Seuraavana vuonna juontaja Billy Crystal kehotti Benigniä rauhoittumaan, jottei hän joutuisi ottamaan tainnutusasettaan käyttöön.
Vuonna 1992 veteraaninäyttelijä Jack Palance voitti sivuosapystin elokuvasta Kaupunkicowboyt. Kiitospuheensa aikana hän halusi todistella hyvää kuntoaan korkeasta iästään huolimatta. Miehen yhden käden punnerrukset jäivät kertaheitolla Oscar-historiaan.
Vuonna 1994 vain 11-vuotias Anna Paquin palkittiin yllättäen parhaasta naissivuosasta elokuvasta Piano. Paquinin voitettua pystin oli suuri riski, ettei kiitospuheen 45 sekuntiin rajattu aika olisi riittänyt alkuunkaan, kun ensimmäiseen 20 sekuntiin tyttö ei saanut sanaakaan suustaan.
Elokuvaohjaaja James Cameron voitti kaksi Oscaria elokuvasta Titanic. Vuoden 1998 gaalassa ohjaaja tuuletteli legendaarisella lauseellaan: ”Olen maailman kuningas!”.
Osa voittajista ei syystä tai toisesta saapunut lainkaan pokkaamaan palkintoaan. George C. Scott voitti vuonna 1971 Oscarin parhaasta miespääosasta elokuvasta Panssarikenraali Patton. Näyttelijäsuuruutta eivät Oscareiden kaltaiset riennot voineet vähempää kiinnostaa. Niinpä Scott kertoikin katsovansa mieluummin jääkiekkoa kotisohvaltaan.
Näyttelijä Marlon Brando kieltäytyi noutamasta vuonna 1973 voittamaansa pystiä elokuvasta Kummisetä. Hän lähetti sen sijaan nuoren intiaaninaisen Sacheen Littlefeatherin noutamaan palkinnon kritisoiden Yhdysvaltain alkuperäisväestön osakseen saamaa kohtaloa. Brandon tempaus aiheutti polemiikin koskien satoja vuotta kestänyttä amerikkalaisen alkuperäiskansan sortoa. Myöhemmin selvisi, ettei Littlefeather ollutkaan aito intiaani.
Puolalaisohjaaja Roman Polanski voitti Oscarin vuonna 2003 parhaasta ohjauksesta (Pianisti). Hän ei kuitenkaan päässyt saapumaan paikalle, tosin hyvästä syystä. Pariisissa asustava Polanski voidaan nimittäin yhä pidättää hänen astuessaan Yhdysvaltain kamaralle johtuen 70-luvulla sattuneesta alaikäisen tytön seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Teksti: Tero Heikkinen
Kuva: YouTube
Teksti julkaistu ensimmäisen kerran Episodissa 2/2005.