Goonies – Arkajalat (1985) oli aikansa sukupolvikokemus. Jotkut muistavat Arkajalat videopelien kautta, useimmat katsoivat leffan.
2020-luvun vinkkelistä elokuva on melkoisen levotonta kohellusta. Erikoistehosteet ovat aikansa eläneitä, ja kantava ideakin jää epäselväksi.
1980-luvun lapsille Richard Donnerin (Ennustus, Tappava Ase, Haamujen kosto) ohjaustyö pitää kuitenkin sisällään paljon nostalgiaa. Tarinassa on lämminhenkisyyttä, eikä seikkailun tuntu ei ole hävinnyt mihinkään.
Arkajalkoja oli aikanaan juonimassa melkoinen Hollywoodin nuorisoelokuvien dream team: Käsikirjoittajina häärivät Steven Spielberg ja Chris Columbus (Riiviöt, Yksin kotona, Harry Potterit). Cyndi Lauperin tarttuva tunnuskappale vauhditti elokuvan myyntiä.
Pääosissa nähdään koko 1980-luvun lapsinäyttelijöiden ykkösketju: Sean Astin (Taru Sormusten Herrasta, California Man: svengaava fossiili), Corey Feldman (Riiviöt, Stand by me, The lost boys), sekä Ke Huy Quan (Indiana Jones ja tuomion temppeli). Isoveljenä teutaroi 17-vuotias Josh Brolin.
Elokuvan sympaattisin hahmo on John Matuszakin näyttelemä Sloth, joka pelottavasta ulkomuodostaan huolimatta ystävystyy poikien kanssa.
Slothin hahmo on myös ristiriitainen. Osaltaan se toisinti ikävää Hollywood-elokuvien stereotypiaa, jossa pahojen, julmien tai mieleltään häiriintyneiden hahmojen välille luotiin automaattinen linkki epämuodostuneisuuden, vammaisuuden tai muun fyysisen ominaisuuden kanssa.
Arkajalat-elokuvassa on kuitenkin lopulta positiivinen opetus: ulkonäön perusteella ketään ei kannata tuomita.
Elokuva julkaistiin 4K:na vuonna 2020. Viime vuonna tiedotettiin, että Arkajalat saa jatkoa.
Arkajalat näet täältä.
