Amerikkalaisohjaaja Spike Leen uutuus BlacKkKlansman on kuvaus totaalisen älyvapaasta – mutta todellisesta – tapauksesta, jossa John David Washingtonin esittämä afroamerikkalainen coloradolaispoliisi onnistui soluttautumaan paikallisen Ku Klux Klaniin. Valkoisen kollegan (Adam Driver) avustuksella hänestä oli tulla sikäläisen organisaation johtaja.
Voinemme väittää, että outoa tarinaa uskomattomampaakin on nähdä Jasper Pääkkönen näyttelemässä hullua Klan-jäsen Felixiä.
– Totta kai tämä on ollut upeaa, toteaa Pääkkönen lounassuupalojen välissä, kun tapaamme Cannesissa.
Itseltäni lounas jäi väliin, kiitos kysymästä, mutta en valita. No, ehkä vähän.
– Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että kävelisin punaisella matolla yhden kaikkien aikojen sankarini rinnalla matkalla esittelemään Cannesin pääkilpailun elokuvaa, se olisi tuntunut täysin järjenvastaiselta ajatukselta.
Silti siitä tuli totta.
Oli BlacKkKlansmanista mitä mieltä tahansa, se on Spike Lee -elokuva puhtaimmillaan: hienovarainen kuin Elton John drag-häissä ja vyöryttää sanomaa niin, että likinäköisimmätkin sen huomaavat – mutta samalla energinen ja pettämättömän taitavasti tehty. Sen retroympäristö ei peitä sitä tosiasiaa, että se on tehty vähemmän peitellyksi tölväisyksi Valkoisen talon nykymiehitystä vastaan. Silti se on suuremman osan ajasta ennemmin viihdyttävä kuin niin tärkeä kuin kuvittelee olevansa.
Mutta jos Michael Mooren voitto vuonna 2004 jotain osoitti, niin ainakin sen, ettei Kultainen palmukaan ole täysin poissuljettu mahdollisuus.
– Spike Lee on muutaman viime vuosikymmenen vaikutusvaltaisin henkilö koko mustien ihmisoikeuskamppailussa. Jo se riittää tekemään hänestä sankarin minun silmissäni, Pääkkönen sanoo.
– Pidän monesta hänen elokuvastaan, mutta hän on myös paljon muuta. Hän on Amerikan johtavia aktivisteja. On kunnia päästä Spike Leen elokuvaan. Mutta vielä parempaa on päästä Spike Leen elokuvaan, jossa hän palaa juurilleen. Se on tilaisuus päästä osaksi jotain historiallista. Se on tarina jolla on mahdollisuus edistää hyvää asiaa ja torpata huonoa.
Pääkkönen tietää mistä puhuu. Ollessaan vaihto-oppilaana Baltimoressa hän näki amerikkalaisen näkökulman rasismiin omin silmin.
– Näkemäni järkytti minua. Koko yhteiskunta on rakennettu rasismille. Kirjaimellisesti, sillä kaupungit on rakennettu niin, että valkoiset asuvat yhdellä puolella ja mustat toisella. Mustat koulukaverini pitivät minua ”erilaisena” valkoisena, koska en tuntunut ymmärtävän rodun käsitettä.
– En koskaan pitänyt ihonväriä merkityksellisenä sen suhteen miten häneen tuli suhtautua. Yhdysvalloissa en voinut viedä ystävääni tanssiaisiin, koska hän oli musta. Sillä ei todellakaan olisi ollut väliä edes 1990-luvun Helsingissä. Nykypäivän Amerikka tarvitsee tätä elokuvaa, sillä viisi vuotta sitten, kun Obama oli presidentti, näillä paskiaisilla ei ollut äänitorvea. He piileskelivät metsässä.
Tai kuten asia elokuvassa esitetään: hyvin varustellussa kellarissa. Kysyn saiko jokin tietty Pääkkösen aikaisempi elokuva ohjaajan uskomaan tärkeän roolin hänelle, mutta näyttelijä epäilee sitä.
– Spike luuli, että olen amerikkalainen. Hän ei välittänyt taustastani ja oli tarpeeksi rohkea palkatakseen ulkomaalaisen. En usko, että hän tietää mitään Viikingit-sarjasta ja olen varma, ettei hän ole nähnyt [Dome Karukosken] Leijonasydäntä. Mutta Leijonasydämen ansiosta minulla oli jo jonkinlainen ymmärrys siitä mistä sellainen viha kumpuaa, Pääkkönen julistaa samalla, kun hänelle tuodaan uutta annosta (en edelleenkään valita).
– Toivon vain, että tämä on asia, joka rohkaisee muita näyttelijöitä tavoittelemaan uraa ulkomailla. Skandinaavisilla mailla on ollut oma osansa kansainvälisiä menestyksiä ja näyttelijöitä isoissa Hollywood-tuotannoissa. Suomella ei kuitenkaan oikeastaan vielä. Suomalaiset ovat yleensä hyvin ujoja. Meillä ei ole samanlaista ”valloitetaan maailma” -mielenlaatua kuin esimerkiksi ruotsalaisilla.
– Eivät sikäläiset ole parempia näyttelijöitä. He vain uskovat, että kaikki on mahdollista, joten he vain lähtevät ja ryhtyvät toimeen. Meillä taas on luontaista yhteisöllinen alemmuuden tunto. Mutta kymmenen vuotta sitten sanoin itselleni: ”Aion ainakin kokeilla, ja myöhemmin, kun istun vanhana keinutuolissani, ainakin tiedän yrittäneeni”
Kaikkien on siis aika varata matkalippu Hollywoodiin. Jasper Pääkkönen on jo siellä.
BlacKkKlansman tulee Suomessa Finnkinon levitykseen 10. elokuuta.
(EPISODI/Marta Bałaga, Cannes)
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
