Komediaelokuvat leikataan yleensä mahdollisimman lyhyiksi. Leikkaamojen lattioille jää kuitenkin aina silloin tällöin hyviäkin sketsejä, jotka olisi kannattanut jättää julkaisuversioon. Nyt katsastamme pari pidennettyä ja yhden vaihtoehtoisen version: ovatko nämä leffat niiden myötä parempia?
Hood film -genreä parodioiva Kulman kundit eivät ole uhka yhteiskunnalle kuumana päivänä South Centralissa (Don’t Be a Menace to South Central While Drinking Your Juice in the Hood) on musiikkivideoiden parissa uransa aloittaneen Paris Barclayn ohjaama typeränhauska komedia. Sen huumori on samanlaista kuin pääosanäyttelijöiden Shawn ja Marlon Wayansin myöhemmissä Scary Movie -elokuvissa. Parodioinnin kohteena ovat muun muassa Boyz n the Hood – Kulman kundit (1991), Etelän jengi (South Central, 1992), Väkivallan kierre (Menace II Society, 1993), Higher Learning (1995) ja Juice (1992) – sekä varsin yllättäen myös Stand by Me – viimeinen kesä (1986).
Alle neljällä miljoonalla dollarilla tehty, vuonna 1996 julkaistu elokuva tuotti Yhdysvaltojen teattereissa parikymmentä miljoonaa taalaa ja lisää rahaa kerättiin vuonna 2005 ilmestyneellä Special Editionilla. Toisissa maissa – esimerkiksi Yhdysvalloissa – pidennetty versio tunnetaan lisätittelillä Unrated.
Nimihirviö Don’t Be a Menace to South Central While Drinking Your Juice in the Hood – Special Edition -version ensimmäinen lisäys tulee 15. minuutilla. Preach (Chris Spencer) saarnaa vähän yli puolen minuutin verran ennen kuin hän alkaa keskustella Ashtrayn (Shawn Wayans) ja Loc Dogin (Marlon Wayans) kanssa. Kohtaus on aivan turha.
Kun Loc Dog on aseella uhaten saanut takapihabileissä parhaiten kaljaa juovan naisen puhelinnumeron, jatkuu kohtaus erikoisversiossa vielä 50 sekunnin ajan. Yllättäen nainen ottaa aseen esille ja osoittaa sillä Loc Dogia. Seuraa kohtuullisen kiivas sanasota jonka päätteeksi pari alkaa tanssia – aseet toisiinsa suunnattuina. Tämä kohtaus tapahtuu 21. minuutilla.
Kun Ashtray pääsee 53. minuutilla vankilasta, nähdään erikoisversion pisin lisäys. Kaksi minuuttia kestävässä kohtauksessa Loc Dog, Preach ja Crazy Legs (Suli McCullough) pelaavat Monopolin gangstaversiota. Pelin nimi on Po’Nopoly. Kohtaus on irrallisuudestaan huolimatta ihan hauskaa katsottavaa.
59. minuutin kohdalla nähdään 77 sekuntia kestävä uusi kohtaus. Kyseessä on Loc Dogin uni, jossa hän vetää yleisöä naurattavaa stand-upia. Rääväsuisen läpänheiton lisäksi hän pomppii lavalla ees taas. Lopuksi muutamat innostuneet katsojat alkavat ammuskella.
Leslie Bibb, Justin Long ja Jason Sudeikis kehottavat ottamaan rauhallisesti ennen Movie 43:n erikoisversion hankkimista.
Elokuvan 80. minuutilla nähtävä kliimaksi on molemmissa versioissa erilainen. Normijulkaisussa Ashtray käskee kolmipyörää ajavaa poikaa menemään äitinsä luokse. Sen jälkeen hän saa luodista. Erikoisversiossa Ashtray ryntää pelastamaan Dashikia (Tracey Cherelle Jones) ja tämän lapsia joutuen aluksi läpäisemään kuntoradan. Kolmipyöräpoikaa pelastaessaan Ashtray saa luodin olkapäähänsä ja putoaa maahan.
Tässä vaiheessa isoäiti (Helen Martin) ottaa tilanteen haltuun ja räiskii aseillaan pahikset nurin. Sen jälkeen nuorimies tulee kehumaan hänen suoritustaan. Isoäiti käskee pojan painua helvettiin ja läppäisee tämän tajuttomaksi. Erikoisversiossa tätä seuraa 17-sekuntinen lisäys, jossa isoäiti tempaisee machetella pojan pään irti ja laittaa sen kassiinsa. Vaikka lisäys on suora viittaus Dead Presidents -elokuvaan (1995), on se tässä kontekstissa melkoisen päätön.
Kokonaisuutena Kulman kundien Special Edition ei ole uhka vaan mahdollisuus. Ainakin leffan faneille sen luulisi maittavan.
Kauhukomedian puolikas erikoisversio
Useita suosittuja kauhuelokuvia parodioiva Scary Movie 3 (2003) oli edeltäjiensä kaltainen menestys. Se oli sarjan ensimmäinen osa, josta ilmaantui dvd:lle pidennetty versio.
Vuonna 2005 julkaistu Scary Movie 3.5 vaikutti päällepäin lupaavalta. Heti ensimmäisessä kohtauksessa oli leffaan sopivia lisäyksiä ja jopa leffan järjestysnumero oli korjattu alkuteksteihin 3.5:ksi. Lopulta erikoisversio paljastui kuitenkin pelkäksi pannukakuksi.
Ensimmäinen lisätty hetki nähdään minuutin kohdalla. Pam ja Jenny (Pamela Anderson ja Jenny McCarthy) kehuvat toistensa vartaloita toivoen omaavansa itse samanlaisia piirteitä. Kun Pam kysyy haluaisiko Jenny hänen sheivatun mirrinsä samalla karvatonta Snowball-kissaansa näyttäen, Jenny vastaa sen olevan pelottava. Lisäys kestää 20 sekuntia.
Hetkeä myöhemmin käytävä puhelinkeskustelu on 14 sekuntia pidempi. Pam kertoo äidilleen olevansa juuri menossa Jennyn kanssa sänkyyn, ja äiti kysyy: ”Silläkö tavalla?” Pam kieltää, joskin hän jatkaa, että: ”Nainen osaisi kyllä koskettaa…” salamaniskun katkaistessa puhelun.
11. minuutilla nähdään 19 sekuntia uutta materiaalia. Brenda (Regina Hall) intoilee Cindylle (Anna Faris) parin lauseen verran enemmän ronskia seksipuhetta. Hymyilevä Cindy kehuu Brendaa romanttiseksi, minkä tämä myöntää.
Tasan 15. minuutin kohdalla on erittäin kyseenalainen 18 sekuntinen lisäys, jonka aikana Cindy pyytää lapsenvahdiksi tullutta Isä Muldoonia (Darrell Hammond) hieromaan voidetta poikansa takapuolen ihottumaan.
Parisen minuuttia myöhemmin baarin jonossa Brenda pyytää Cindyä tulemaan yöksi luokseen, ellei hän nyt sitten päädy kännispäissään nelinkontin jonkun tuntemattoman jätkän kanssa. 3.5-versiossa keskustelu sisältää härskimpää dialogia.
29. minuutilla tuleva kohtaus, jossa Sayaman (Ajay Naidu) kertoo Tomille (Charlie Sheen) kauheasta teostaan, on leikattu molemmissa versioissa eri tavalla. Alkuperäisessä versiossa hän myöntää tappaneensa prostituoidun. 3.5-versiossa hän kertoo raiskanneensa ja silponeensa erään liftarin sekä jääneensä motellihuoneesta kiinni kahden pojan kanssa.
52. minuutin kohdalla nähdään pieni muutos. Uutisankkurin (Jeremy Piven) lukiessa talonmiehen käsittelemää teleprompteria on hänen naisvalloituksesta kertovaa tekstiään sävytetty 3.5-versiossa huomattavasti ronskimmilla sanoilla. Lisäsekunteja kerääntyy kuitenkin vain kolme.
Viimeinen eroavaisuus tulee 65. minuutilla. 3.5-versiossa alienin eleet ovat rivompia. Sen jälkeinen normiversiossa Cindyn kesken jäävä lause ”I think they wanna…” jatkuu sanoilla ”…eat me.”
3.5-version lisäykset ovat siis vähäisiä. Ne sopivat kyllä elokuvaan ja tekevät kokonaisuudesta vähän ronskimman, mutta niitä olisi saanut olla huomattavasti enemmän.
Muuttuuko elokuva, jos sen laittaa erilaisiin kehyksiin?
Vuonna 2013 ensi-iltansa saanut Movie 43 on yksi tämän vuosituhannen erikoisimmista komediatapauksista. Kolmestatoista lyhytelokuvasta koostuvaa kummajaista kuvattiin peräti neljän vuoden ajan. Mikä käsittämättömintä, tuottaja Charles B. Wessler sai parsittua elokuvan kasaan vaivaisella kuuden miljoonan dollarin budjetilla. Hän onnistui nappaamaan rooleihin ennennäkemättömän runsaan huippunäyttelijöiden kaartin mukautumalla näiden aikatauluihin ja pitämällä huolen, ettei heidän tarvinnut olla paikalla kuin muutaman kuvauspäivän ajan. Aikamoisesta talkoohengestä taisi olla kyse.
Elizabeth Banks, Halle Berry, Gerard Butler, Josh Duhamel, Richard Gere, Hugh Jackman, Stephen Merchant, Emma Stone, Uma Thurman, Naomi Watts, Kate Winslet tai kukaan muukaan valtavasta näyttelijäkaartista ei tiennyt projektista oikeastaan mitään muuta kuin oman roolinsa. Heillä ei ollut käsitystä muista segmenteistä tai millainen kokonaisuus tulisi olemaan. Kun tähtisikermä näki lopputuloksen, jokainen kieltäytyi osallistumasta elokuvan markkinointiin. Sen verran heikko usko oli leffan levittäjälläkin, ettei se järjestänyt yhtäkään lehdistönäytöstä ennen tammikuun 2013 ensi-iltaa.
Tuotantobudjettiinsa nähden Movie 43 menestyi valkokankaalla ihan hyvin tuottaen maailmanlaajuisesti yli 32 miljoonaa taalaa. Niin lehdistön kuin yleisön arviot olivat kuitenkin musertavia. Leffa pääsi monien kriitikkojen ”vuoden huonoin”- tai vähintään ”yksi vuoden huonoimmista” -listoille, eikä Razzie-ehdokkuuksiltakaan vältytty. Kyseisiä pystejä se ”ansaitsi” lopulta kolme: huonoin elokuva, ohjaus ja käsikirjoitus.
Movie 43:stä on julkaistu kaksi eri tavalla kasattua versiota. Yhdysvalloissa ja ainakin myös Australiassa nähty kehystarina (tästä eteenpäin ”US-versio”), joka siis paketoi kaikki lyhytelokuvat nippuun, on huomattavasti muualla maailmassa nähtyä kansainvälistä versiota parempi. Miksi näin, sitä ei voi ymmärtää.
Kieran Culkinilla ja Emma Stonella on ristiriitainen suhde.
US-versiossa lyhytelokuvat kerrotaan epätoivoisen käsikirjoittajan (Dennis Quaid) ideoimina. Hän syöttää älyttömiä tarinoitaan vastahakoiselle tuottajalle (Greg Kinnear) yrittäessään saada vihreää valoa elokuvan tekemiselle.
Käsikirjoittaja-juonenkaari on heitetty kansainvälisessä versiossa pois, ja tilalla on kolme teinipoikaa, jotka etsivät internetistä ”kaikista pahinta mahdollista videota” törmäten sitten yksitellen lyhytelokuviin. Kehystarina ei yksinkertaisesti toimi, eikä siinä ole minkäänlaista aasinsiltaa lyhäreihin.
Kehystarinan lisäksi näissä kahdessa versiossa on eroavaisuus The Proposition -lyhärissä. Se on jostain syystä US-versiossa hieman pidempi: tarinan päätteeksi nähdään 17 lisäsekuntia, joiden aikana Julie (Anna Faris) sanoo Dougille (Chris Pratt) haluavansa naimisiin tämän kanssa.
Movie 43:n US-versio on siis ehdottomasti se, joka tästä uskomattomalla näyttelijä- ja ohjaajakaartilla varustetusta sekopäisestä cocktailista kannattaa katsoa. Vain siinä versiossa nähdään Dennis Quaidin ja Greg Kinnearin lisäksi myös muun muassa Common ja Seth MacFarlane. Kuitenkin vielä varoituksena, että versiosta riippumatta luvassa on äärimmäisen mautonta ja epäkorrektiakin huumoria.
Miten nähdä artikkelin elokuvat?
Kulman kundit eivät ole uhka yhteiskunnalle kuumana päivänä South Centralissa: Alkuperäinen teatteriversio on saatavilla dvd:nä suomiteksteillä. Special Edition -versio julkaistiin Isossa-Britanniassa (ilman suomitekstejä) niin dvd:llä kuin blu-raylla.
Scary Movie 3: Teatteriversio julkaistiin Suomessa vhs:llä ja dvd:llä. 3.5-versiota ei suomiteksteillä saa, mutta esimerkiksi Isossa-Britanniassa siitä on tullut dvd ja blu-ray.
Movie 43: Kansainvälinen versio julkaistiin Suomessa dvd:llä. US-version näkee Yhdysvaltojen ja Australian blu-ray-julkaisuilta.
Teksti: Tom Kajaslampi