Italialaisohjaaja Sergio Leone (1929–1989) loi maineensa spagettiwesterneillä kuten Hyvät, pahat ja rumat ja Huuliharppukostaja. Hänen viimeiseksi työkseen jäi Suuri gangsterisota, jonka voi katsoa suoratoistona Disney Plussasta.
Lähes nelituntinen eeppinen tarina ilmestyi vuonna 1984. Se kertoo newyorkilaisen juutalaiskorttelin pojista, jotka nousevat kaupungin rikosmaailman huipulle.
Suuri gangsterisota on paitsi komea rikoselokuva myös runollinen kuvaus lapsuudesta, ystävyydestä ja muistojen merkityksestä.
Pääosia esittävät Robert De Niro, James Woods, Elizabeth McGovern, Treat Williams, Tuesday Weld, Jennifer Connelly, Joe Pesci ja Danny Aiello.
Elokuva sai ilmestyessään Euroopassa ylistävän vastaanoton. Yhdysvalloissa sitä levitettiin vastoin Leonen toiveita reilusti lyhennettynä versiona, jossa takaumarakenne oli muutettu kronologiseksi.
Yhtä keskeistä roolia esittävä James Woods on sanonut leikatun version epäonnistuneen niin pahasti, että eräs kriitikko nimesi sen vuoden 1984 huonoimmaksi elokuvaksi.
Myöhemmin sama kriitikko nimesi alkuperäisen version koko 80-luvun parhaaksi.
Nykyään sekä kriitikot että suuri yleisö pitävät Suurta gangsterisotaa yleisesti lajityyppinsä parhaimpiin kuuluvana elokuvana.
Episodin toimittaja Ville Vuorio, joka tunnetaan myös nimimerkillä Leffahamsteri, on sitä mieltä että Suuri gangsterisota on ehdoton kruununjalokivi Leonen uralla. Hän on kirjoittanut elokuvasta laajan analyysin, josta seuraavassa muutama keskeinen pointti.
Keskeltä tapahtumia lähtevän aloituksen on tarkoitus herättää heti katsojan mielenkiinto. Se tarjoaa jo juonellista tietoa siitä, mihin tarina tulee päätymään. Mutta miksi paljastaa jo alussa yksi elokuvan tarinan isoimmista juonenkäänteistä?
Robert De Niro ja Sergio Leone.
Leone ei ole kiinnostunut juonellisista kikkailuista, vaan ennen kaikkea nivoo heti kättelyssä muistojen ja niiden unohtamisen, vastuun pakoilun sekä ennen kaikkea syyllisyyden ja petoksen teemat, jotka varjostavat elokuvan juonta loppuun asti – ja jotka lunastetaan lopulta turrutettuun itsepetokseen.
Tarina lähtee avautumaan tarinan keskiosasta, aikuisuuden lopusta, vuodesta 1933. Suuri gangsterisota etenee näiden eri aikajaksojen kautta takaumien ja nykyajan tapahtumien kerronnan välillä. Takaumissa seurataan Noodlesin nuoruutta ja nousua rikollisten piireissä. Nykyajassa seurataan vanhentuneen Noodlesin paluuta vanhoille kotikulmilleen vuonna 1968, jossa hän tapaa elossa olevia tuttaviaan.
Mielenkiintoiseksi tarinan tekee se, miten Suuren gangsterisodan lopussa palataan takaisin vuoteen 1933 ja samaan oopiumiluolaan, mistä tarina lähti liikkeelle. Rakenne muodostaa ikään kuin itseensä uudelleen sulkeutuvan ja avautuvan, päättymättömän kehän. Monet valinnat herättävät katsojassa kysymyksen siitä, onko osa tarinasta vain Noodlesin omaa harhaa, josta ei ole pakoa. Ikään kuin Noodles ei ikinä olisi lähtenytkään oopiumluolasta, vaan olisi ikuisesti omien turtuneiden tunteidensa vanki.
Lue koko LeffaHamsterin analyysi tästä linkistä: Legendaarisen ohjaajan joutsenlaulusta kasvoi mestariteos – Mafiaeepos ei päästä katsojaa helpolla
