Mick Garris on käsikirjoittaja ja ohjaaja, joka on luonut uraa Hollywoodissa 1970-luvulta lähtien. Hän aloitti elokuvatyöt kirjoittamalla arvosteluja freelander-toimittajana lukuisiin eri julkaisuihin, veti samalla omaa progressiiviseen rockiin erikoistunutta Horsefeathers-yhtyettään ja työskenteli ensimmäisen Tähtien sota -elokuvan kulisseissa.
1980-luvulla Mick Garris sai töitä AVCO-Embassy-yhtiön markkinointiosastolta ja teki taustadokumentteja useiden kauhu- ja fantasiaelokuvan modernien klassikoiden (mm. John Carpenterin The Thing – ”Se” jostakin, Joe Danten Ulvonta, Richard Donnerin Arkajalat, Tobe Hooperin Poltergeist) myynnin edistämiseksi.
Käsikirjoittajana Garris sai uransa käyntiin Steven Spielbergin antologiamuotoisessa tv-sarjassa Hämmästyttävät tarinat (Amazing Stories). Ohjaajana hän on kunnostautunut useissa valkokangaselokuvissa sekä tv-sarjoissa, kuten Tales From the Cryptissä ja Stephen Kingin itsensä käsikirjoittamissa minisarjoissa Tukikohta (The Stand) ja Hohto (The Shining).
Kameran takana työskentelyn lisäksi Mick Garris on tuottanut ja juontanut suosittua Post Mortem -podcast-ohjelmaa, jonka jaksot ovat kuunneltavissa lukuisien suoratoistopalvelujen kuten Spotifyn. Tidalin ja Apple Musicin kautta.
Night Visions -festivaalilla nähdään nyt Garrisin ohjaukset Critters 2: The Main Course (1988) ja Stephen Kingin Unissakävelijät (Sleepwalkers, 1992) sekä hänen osittain käsikirjoittamansa Kärpänen II (The Fly II, 1989) ja Amazing Stories – Hämmästyttävät tarinat (1986). Viimeksi mainitusta nähdään teatterilevitykseen vain muutamissa Euroopan maissa tarkoitettu elokuvaversio.
Minulla oli ilo keskustella Garrisin kanssa viime viikonloppuna, ja Post Mortem -podcastista käynnistyneen jutustelun kautta avautui mielenkiintoinen keskustelu hänen urastaan ja niistä elokuvista, jotka nyt nähdään Helsingissä hänen läsnäollessaan.
Alex Anttila: Olin erittäin iloinen kuullessani, että saavutte Helsinkiin Night Visions -festivaalin vieraaksi. Kuuntelin viimeisimpiä Post Mortem –jaksoja ja olin hieman järkyttynyt kuullessani, että sarja päättyy nyt vuoden 2023 lopussa. Mistä Post Mortem sai alkunsa ja miksi päätit nyt lopettaa lähetysten tekemisen?
Mick Garris: Olemme tehneet Post Mortem -jaksoja nyt seitsemän vuoden ajan. Lähetysten tarkoitus on luoda kuulijalle kokonainen henkilökuva kiinnostavasta ohjaajasta, näyttelijästä tai käsikirjoittajasta, ei siis vain tuotteistaa ensi-iltansa saavaa tiettyä hittielokuvaa. Olen nyt tullut siihen pisteeseen, että haastateltavat alkavat olla käyty läpi. On myös parempi lopettaa nyt, kun olen lopputulokseen tyytyväinen sen sijaan, että jatkaisin lähetysten tekemistä niin, että tuntu väkipakolla tekemisestä vaikuttaisi ohjelmien laatuun.
AA: Mainitsemasi kommentti siitä, että kuuntelija pääsee lähelle suosikkiohjaajaa on kuultavissa nyt viimeisimmässä Post Mortem -lähetyksessä, jossa haastattelet ohjaajalegenda John Carpenteria ja keskustelette hänen uudesta reality-tv-pohjaisesta tuotannostaan. Samassa jaksossa oli mahtavaa kuulla, kun muistelitte Carpenterin kanssa The Thing -elokuvan tuotantoa, jonka markkinointia varten teit aikanaan taustadokumentin. Elokuvan tekemisen taustoitus tällä tavalla oli mahtavaa.
MG: Juuri se on Post Mortem -lähetysten tarkoitus. Voin keskustella vieraitteni kanssa yhdenvertaisina kollegoina. Työskentelemme samanlaisessa työympäristössä, ja lähetys vie meidät henkilökohtaisemmalle tasolle. Jaamme muistoja, jotka ovat minun ja haastataeltavani yhteisiä. Post Mortem avaa kuulijoilleen ikkunoita elokuvien taustoihin, joita muualta ei löydy. Voin nyt seitsemän vuoden työn jälkeen todeta, että tehtävä on suoritettu ja siirtyä eteenpäin.
Joulukuun viimeinen Post Mortem -lähetys on todellinen erikoisuus. Olemme varanneet sitä varten 500 paikan elokuvasalin Hollywoodissa, ja vieraat ovat todella kuulemisen arvoisia. Muutama asia on vielä kesken tämän viimeisen lähetyksen osalta, mutta kaikki palaset näyttävät asettuvan paikoilleen.
AA: Post Mortem -podcast on tuonut laajasti esille elokuvan tekemisen taustatyötä. Aloitit urasi lukuisissa assistentti- ja taustatehtävissä elokuva- ja tv-tuotannoissa. Oliko tämä sinun koulutuksesi käsikirjoittajan ja ohjaajan ammatteihin vai teitkö jotain muuta tämän kaiken jo mainitun lisäksi?
MG: Tehdessäni markkinointidokumentteja eri elokuvatuotantoja varten, kuten The Thingiin, Poltergeistiin ja lukuisiin muihin, kartutin toki runsaasti teknistä tietoa elokuvien ohjaamisesta. Yksi tärkeimmistä opeista oli, että hyvin pieni osa elokuvan ohjaamisesta tapahtuu itse kuvauspaikalla. Tärkeimmät keskustelut kuvaajan, näyttelijöiden, leikkaajan, efektien tekijöiden ja musiikin säveltäjän kanssa käydään ihan muualla kuin kohtausten kuvauspaikoilla. Se, mitä näet kuvauspaikalla on hyvin pinnallista toteuttamista.
Vain kuvauspaikoilla tehtävien dokumenttien kautta ei siis opi itse elokuvan tekemistä, mutta teknisiä knoppeja kyllä. Pelkän kuvauspaikalla kulisseissa kuvaamisen lisäksi minulla oli onneksi mahdollisuus haastatella ohjaajia, näyttelijöitä ja monia kuvausryhmien jäseniä. Heidän kertomustensa ja kokemusten kautta opin paljon.
Critters 2.
Fiktiivisiä tarinoita olen kirjoittanut 12-vuotiaasta lähtien. Tuon ikäisenä en tietenkään kirjoittanut tarinoita kuin elokuvien käsikirjoituksia, mutta rakastin ja rakastan edelleen elokuvia, joita nuorena näin. Mitä enemmän elokuvia katsoin, sitä enemmän minulle kertyi kokemusta ja rohkeutta kirjoittaa tarinoitani kohti elokuvallisempaa kerrontaa.
Sittemmin kirjoittamistani tarinoista useat ovat päätyneet joko valkokankaalle tai tv-sarjoiksi. Monet ovat silti jääneet myös julkaisematta syystä tai toisesta. Tästä huolimatta rakastan jokaista käsikirjoitustani riippumatta siitä, ovatko ne päätyneet elämään osana elokuva- tai tv-historiaa tai jääneet julkaisemattomina pöytälaatikkoon.
AA: Olet ohjannut paljon sekä valkokankaalle että televisioon. Lähestytkö ohjaustöitä samalla tavalla riippumatta siitä, onko kyseessä koko illan elokuva vai tv-tuotanto?
MG: Tv-tuotannoissa rajoitteina ovat usein aika sekä budjetti. Myös sensuuri on tietysti tv-sarjoissa tiukempaa. Leikkauksen suhteen tv-sarjan tekeminen on sillä tavoin erilaista, että myös mainoskatkojen paikat on huomioitava. Käsikirjoitus täytyy rakentaa niin, että juoni etenee ja jännite säilyy mainoskatkojen paikkojen rytmittämänä. Tarinan on edettävä jouhevasti ennen auto- ja vaippamainoksia, ja mainosten jälkeen katsoja on pystyttävä tempaamaan mukaan takaisin tarinaan jouhevasti. Tämä ei tarkoita, että ennen ja jälkeen mainosten olisi oltava jatkuvasti jotain kauhu tai jännitystilanteita. Kyse on siitä, miten ja mihin tarinan kohtaan esimerkiksi ajoitetaan joku juonta enemmän eteenpäin kuljettava dialogiosuus tai muu laajempi kohtaus. Kokonaisuuden täytyy pysyä eheänä mainoskatkojen kohdat huomioiden.
Yksi tärkeimmistä opeista, mitä sain tehdessäni taustadokumentteja 1980-luvun alun elokuviin, liittyy kuvauspaikan etikettisääntöihin. Siihen, miten ihmiset kohtelevat toisiaan kuvaustilanteessa. Jotkut ovat hyvin ystävällisiä kaikille, toiset taas eivät. Syyt erilaiseen käytökseen vaihtelevat.
Näyttelijöillä voi olla hyvin erilaisia lähestymistapoja rooleihinsa. Ohjaajan on oltava osin myös psykologi ymmärtääkseen näyttelijän tahtoa eri kohtauksissa. Tarvitaanko enemmän kädestä pitäen ohjausta vai ei, ja millaista ohjausta kukakin haluaa. Joillekin on helpompaa treenata kohtausta enemmän omalla tavallaan, ja itse kohtauksesta otetaan vain muutama otto. Toisille kohtauksista pitää ottaa lukuisia ottoja ennen kuin he ovat itse tyytyväisiä panokseensa.
Taustadokumentteja tehdessäni opin myös, miten käyttää aikaa. Sekä siihen liittyen sen, miten kuvattuja otoksia kannattaa käyttää, ja kuinka niistä rakennetaan looginen, ymmärrettävä kokonaisuus. Mitään käsikirjoitusta tai punaista lankaa ei näissä dokumenttikoosteissa lähtökohtaisesti ollut, se piti luoda tyhjästä. Tämän sekä ihmisten yksilökohtaisten lähestymistapojen ymmärtäminen tuotantokohtaisesti olivat tärkeimpiä oppeja noilta vuosilta.
AA: Ennen ensimmäistä ohjaustyötäsi Critters 2: The Main Course teit käsikirjoitustyötä Steven Spielberg tv-tuotantoon Hämmästyttävät tarinat eli Amazing Stories kirjoitit useamman jakson, minkä lisäksi olit mukana käsikirjoittamassa Spielbergin tuottamaa elokuvaa 8. kadun ihme (*batteries not included, 1985). Kuinka sitten päädyit Critters 2: The Main Coursen ohjaajaksi?
MG: Critters 2:lla oli 40 kuvauspäivää, mikä oli ja on paljon pienen budjetin elokuvalle. Tuotantobudjetti oli neljä miljoonaa dollaria.
Monet ohjaajat ovat aloittaneet uransa Roger Cormanin tuotannoissa tai tehneet töitä American International Pictures -halpatuotantoyhtiölle tai vastaaville tahoille. Olin aivan suunnattoman onnekas, kun satuin juuri sopivalla hetkellä tekemään käsikirjoitusta Steven Spielbergille. Sen ansiosta olin myös oikeassa paikassa oikeaan aikaan Critters 2:n ohjauspestiä varten.
Ensimmäinen, vuoden 1986 Critters on hyvin Spielberg-tyylinen elokuva. Kun jatko-osa tuli ajankohtaiseksi, New Line Cineman johtaja Robert ”Bob” Shaye halusi ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi jonkun, jolla oli taustaa Spielberg-maailmasta. Minulla oli kannukseni Hämmästyttävät tarinat – tuotannosta, johon olin myös jo ohjannut yhden jakson. Niinpä he päätyivät minuun, jonka toivoivat tuovan tuotantoon mukanaan Spielberg-taikaa.
Studio halusi jatko-osan käsikirjoitukseen muutoksia, joihin alkuperäinen kirjoittaja ei suostunut. Kun minut palkattiin sen ohjaajaksi, New Line Cinema sai erikoistarjouksessa kaksi yhden hinnalla: ohjaamisen lisäksi tein käsikirjoitukseen tarvittavat muutokset.
Teimme elokuvan, ja kaikki olivat tuotantoon tyytyväisiä, kunnes elokuva julkaistiin. Kukaan ei mennyt katsomaan sitä elokuvateattereihin! Kävin ensi-iltaviikonloppuna katsomassa sen itse vaimoni kanssa, ja salissa oli lisäksemme kaksi katsojaa. Siinä tuli pohdittua, mitä muita töitä sitä voisikaan olla tarjolla.
Onneksi Critters 2: The Main Course oli lopulta menestys videojulkaisuna. Se ei ainoastaan tuottanut omiaan takaisin vaan teki myös voittoa. Se on myös kasvanut kultti-ilmiöksi osittain siksi, että se on harvinainen pääsiäisaikaan sijouttuva kauhuelokuva. Elokuvasta on edelleen erikoisnäytöksiä juuri pääsiäisen tietämillä, minkä lisäksi se on myös löytänyt yleisönsä useilla elokuvafestivaaleilla. Siihen on tietenkin erittäin tyytyväinen.
AA: Nyt Night Visions -festivaalilla nähtävässä ohjauksessasi Stephen Kingin Unissakävelijät (Sleepwalkers, 1992) mieleenpainuvia ovat erityisesti hyvin yhteen sovitetut perinteiset erikoistehosteet ja tietokone-efektit.
MG: Visuaalisten efektien tarkoitus on palvella tarinaa ja viedä sitä eteenpäin. Mielestäni edelleen parhaita CGI-efektejä löytyy ensimmäisestä Jurassic Parkista. Ne olivat todella realistisia, ja nyt puhutaan 30 vuoden takaisesta elokuvasta! Monet Jurassic Parkin CGI-kohtaukset on tehty paljon paremmin kuin tietokone-efektikohtaukset nykyisissä sarjakuvafilmatisoinneissa. Monelle nykyisen nuorisosukupolven elokuvissakävijälle efektit vastaavat videopelien maailmaa, ja se on heille riittävä taso. Muutenkin kyseisten elokuvien on pikemminkin tarkoitus olla myynnissä olevien oheistuotteiden mainoskuvasto. Juonellisen tarinan vieminen eteenpäin ei ole ensisijainen tarkoitus.
Unissakävelijät.
Stephen Kingin Unissakävelijöissä CGI-efektit teki nyt jo toimintansa päättänyt, aikansa pioneerityötä tehnyt PDI. He tekivät efektit myös John Landisin ohjaamaan Michael Jackson -videoon Black or White, jossa esiintyvien ihmisten ulkomuoto vaihtuu.
Kun näyttelijöiden kasvoja haluttiin muokata Unissakävelijöiden kohtauksissa, se tehtiin hyödyntämällä liikkeentunnistusta. 30 vuotta sitten tämän kuvaustavan ja efektin luominen kesti lähes parin kokonaisen työpäivän ajan. Nykypäivänä se onnistuu tietenkin paljon nopeammin.
Huomaan edelleen katsoessani Unissakävelijöitä, että muutama efekti olisi voinut toimia paremmin tai jäädä toteuttamatta, mutta kokonaisuutena olen elokuvaan hyvin tyytyväinen.
AA: Unissakävelijät sisältää kauhukirjallisuuden ja elokuvien ystäville mainion yllätyksen. Muutamassa elokuvan kohtauksessa ovat mukana itse Stephen King ja Clive Barker sekä ohjaajalegendoja kuten Tobe Hooper, John Landis ja Joe Dante. Miten sait heidät mukaan?
MG: Kaikki cameo-esiintyjät ovat hyviä ystäviäni. Stephen King oli paikalla seuraamassa tuotantoa, ja kyseessä oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun tapasin Stephenin kasvotusten. Ohjasin aikanaan Tobe Hooperin Poltergeistin taustadokumentin. Joe Danten ohjauksessa Ulvonta minulla oli pikkurooli, ja vastasin AVCO-Embassy-tuotantoyhtiössä elokuvan markkinoinnista. John Landisillä oli 1970-luvulla toimisto vastapäätä Lucasfilmin Tähtien sota -tuotannon toimistoa, jossa olin töissä. Kun tutustuin tuolloin John Landisiin, hän oli valmistelemassa elokuvaansa Delta-jengi. Ensimmäisen Tähtien sodan aikoihin tutustuin myös Mark Hamilliin, joka tekee cameo-roolinsa ilman näyttelijäkrediittiä Unissakävelijöiden alussa.
Nämä cameot olivat mukava lisä. Kuten sinä ja minä, juuri kauhukirjallisuuden ja -elokuvien fanit löytävät lisäarvon siitä, kun he huomaavat valkokankaalla yhtäkkiä vaikkapa Tobe Hooperin, Clive Barkerin tai Stephen Kingin.
Kun kävin katsomassa elokuvan ensi-iltaviikonloppuna täällä Hollywoodin legendaarisessa Chinese Theaterissa, näytös oli loppuunmyyty, mikä oli jo itsessään todella mieluisa kokemus. Lisäksi elokuvan aikana oli ihana kuulla yleisön supisevan keskenään kauhulegendojen cameo-kohtauksissa.
AA: Unissakävelijät oli ensi-iltansa aikoihin menestys myös Suomessa. Muistan elokuvan hyvin, sillä se oli ensimmäisiä alaikäisenä valkokankaalla näkemiäni K18-elokuvia. Kyseinen ensi-iltaviikonlopun näytös Helsingin Bio Rex Lasipalatsissa oli myös loppuunmyyty.
MG: Tämä on mahtavaa kuulla. Juuri noin kauhuelokuvat pitäisikin kokea. Loppuunmyydyn elokuvasalin pimeydessä, muun yleisön kanssa yhdessä jännittäen.
AA: Hämmästyttävät tarinat -sarjasta jo keskustelimmekin. Nyt festivaalilla esitetään hyvin harvinainen elokuvateatteriversio, joka on koostettu sarjan kolmesta jaksosta.
MG: Minulla on kotonani Euroopan teatteriversion juliste, mutten ole tätä versiota ikinä itse nähnyt. Odotan siis innolla tulevan lauantai-illan näytöstä.
AA: Miten valmistauduit käsikirjoittajana Hämmästyttävät tarinat -sarjan jaksojen tekemiseen. Luitko päivät pitkät vanhoja tieteis- ja kauhutarinoita?
MG: Olen lapsesta lähtien lukenut fantasiakirjallisuutta sekä sarjakuvia. Luin Hämmästyttävät tarinat -tuotannon aikoihin enemmän vanhoja tieteis-pulp-novelleja sekä jännityskertomuksia. Minun ja Steven Spielbergin lapsuudessa ilmestyi Amazing Stories -lehti sekä vastaavia julkaisuja kuten Galaxy ja Tales of Science Fiction. Nämä eivät siis sisältäneet vain sarjakuvia, kuten esimerkiksi Tales From The Crypt, jonka tv-sarjasovituksen parissa työskentelin myöhemmin, vaan osa julkaisuista oli ihan novellikoosteita. Tietysti myös Rod Serlingin luomilla sarjoilla Hämärän rajamailla ja Outer Limits oli tekijätiimiin suuri vaikutus. Noita sarjoja me kaikki katsoimme lapsuudessamme.
AA: Hämmästyttävät tarinat -sarjaa julkaistiin Suomessa alkuun vain videoina, ja televisiosta se esitettiin vasta useita vuosia myöhemmin. Lapsena pidin noiden tarinoiden viattomuudesta. Sarjan jaksot eivät olleet niin ilkeämielisiä kuin vaikkapa Tales From The Crypt -sarjan jaksot. Toki Hämmästyttävät tarinat -kertomuksissa oli myös aimo annos ilkeyttä, kuten elokuvaversiossa nähtävä päätön opettaja.
MG: Noh, kaikki ilkeämielisemmät ja julmemmat tarinat, kuten mainitsemasi päätön opettaja, on minun käsialaani (naurua). Steven Spielberg oli tuolloin siirtynyt urallaan enemmän perheystävällisempään, E.T.-henkiseen suuntaan. Ja tv-tuotannoissa on aina otettava huomioon tarkempi sensuuri.
Hämmästyttävät tarinat -sarjan molemmat tuotantokaudet lukeutuivat tekoaikansa kalleimpiin tv-tuotantoihin. Näyttävän alun jälkeen sille ei kuitenkaan löytynyt yleisöä. Oli absurdia, että teimme erittäin laadukasta tv-sarjaa esimerkiksi Martin Scorsesen kaltaisten huippuohjaajien kanssa,ja sarja ei vain löytänyt tarpeeksi katsojia.
AA: Parikymmentä vuotta myöhemmin työskentelit Master of Horror -sarjan vastaavana tuottajana. Kuten Hämmästyttävissä tarinoissa, mukana oli taas legendaarisia ohjaajia, tällä kertaa esimerkiksi John Carpenter, Dario Argento, Takashi Miike, Stuart Gordon ja John Landis. Minkälaista tuolloin oli toimia vastaavana tuottajana eikä vain käsikirjoittajana antologiasarjassa, joka on nyttemmin kohonnut todelliseen kulttisuosioon?
MG: Moni asia oli helpompaa Masters of Horror -tuotannon aikana. Sarjan päätuottajana oli tuolloin dvd-julkaisujen iso toimija Anchor Bay, ja sarjaa tuotettiin Showtime-kanavalle. Kyseessä oli siis maksukanava, eli ei ollut tarvetta kantaa huolta sensuurista tai mainoskatkoista. Ainoa jakso, joka tuotti päänvaivaa, oli Takashi Miiken ohjaama Imprint. Yhdysvaltalainen kauppajätti Walmart ei suostunut ottamaan kyseistä jaksoa dvd:nä myyntiin, ja Walmart vastasi sarjan dvd-julkaisun aikaan 40 prosentista Yhdysvaltain dvd-julkaisujen myynnistä. Asiaa saatiin onneksi paikattua, kun Masters of Horror -kausien dvd-boksit tulivat myyntiin, eikä Walmart tuolloin vaatinut kyseisen Imprint-jakson poistamista dvd-boksista.
AA: Festivaalilla nähdään myös osin käsikirjoittamasi Kärpänen II (Fly II, 1989). Valmistauduitko tämän kohdalla käsikirjoitustyöhön David Cronenbergin ohjaustyön kautta vai katsoitko myös vanhemmat, Vincent Pricen tähdittämät Kärpänen-elokuvat?
MG: En ole nähnyt Kärpänen II:ta yli 30 vuoteen. Tein ensimmäisen käsikirjoituksen elokuvaan, minun jälkeen käsikirjoitusta muokkasi Frank Darabont (The Mist, Rita Hayworth – Avain Pakoon). Sen jälkeen käsikirjoitusta muokkasivat vielä kerran uudelleen veljekset Jim ja Ken Wheat. Moni asia muuttui matkan varrella.
Kärpänen II.
Olin itse siirtynyt Critters 2 –elokuvan tuotantoon, kun Kärpänen II valmistui. Minulle David Cronenbergin ohjaama ensimmäinen osa on yksi parhaista ellei kaikkien aikojen paras hirviöelokuva. Tuotantoyhtiön johtoporras oli vaihtunut siirryttyäni pois projektista, ja lopulta ensimmäisen osan dystooppisen tarinan jatkumon sijaan jatko-osa onkin enemmän nuorille suunnattua kauhuviihdettä.
Stephen King kehui minulle Kärpänen II -elokuvaa. En vastannut muuten kuin kiittämällä palautteesta.
AA: Kiitos todella paljon tästä keskustelusta ja tervetuloa Suomeen, Mick Garris!
MG: Kiitos paljon. Odotan innolla tulevaa Night Visions -festivaalia.
Mick Garris on paikalla elokuviensa kaikissa Night Visions -näytöksissä:
Critters 2: The Main Course keskiviikkona 15.11. klo 21.35 Kinopalatsi 9
The Fly II – Kärpänen II perjantaina 17.11. klo 21.20 Kinopalatsi 9
Amazing Stories – Hämmästyttävät tarinat lauantaina 18.11. klo 17.45 Kinopalatsi 9
Unissakävelijät lauantaina 18.11. klo 20.20 Kinopalatsi 9
Haastattelu: Alex Anttila
Kuvat: Night Visions
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
