Viikko sitten Netflixiin saapuneen Lostin (2004–2010) ykköskausi nousi viime viikon (19.–25.8.) katsotuimpien sarjojen globaaliin top kymppiin. Katsojakertoja kertyi 2,1 miljoonaa.
2000-luvun alussa nuoruuttaan elävä suomalainen ei voinut välttyä Lostilta. Jokainen joko puhui Lostista tai päivitteli, miksi kaikki puhuvat Lostista.
Tv-sarjat ovat aina tähdänneet katsojien sitouttamiseen, mutta samoihin aikoihin ilmestyneet Pako, Dexter ja Lost veivät koukuttavuuden uudelle tasolle. Nuoriso ”ahmi” (”binge watch”) Lostin jaksoja kuin nälkäinen puuroa, vaikka koko termistä ei oltu 20 vuotta sitten kuultukaan. Netflixistä puhumattakaan.
Vaikka moni rakasti Lostia loppuun asti, osa faneista pettyi viimeistään 3. kaudella.
Sarjan alkuperäinen idea – satunnaisten ihmisten selviäminen autiolla saarella – muuttui tekojännittäväksi vehtaamiseksi milloin yliluonnollisuuden, milloin tyhjästä ilmestyvien uutuushahmojen kanssa.
Tuloksena oli hahmoja joista ei saanut otetta, juonenkäänteitä joissa ei ollut järkeä ja väkisin tarinaan ympättyjä rakkaustarinoita, jotta katsoja saisi edes jostain tunteesta kiinni.
Osittain tämä johtui siitä, että sarjaa kirjoitettiin ”lennosta”. Tarinaa ei oltu suunniteltu kokonaisuutena, vaan käsikirjoittajat improvisoivat jakson kerrallaan.
Aikanaan Lostin loppuhuipennusta pidettiin laimeimpana tapauksena koko modernin television historiassa. Ensimmäisten kausien viehättävyyttä tämäkään ei silti poista.
Uusi sukupolvi tulee tulkitsemaan Lostia tuorein silmin. Nähtäväksi jää, valloittavatko myös kaudet 3, 4, 5 ja 6 Netflixin kärkisijat.
Lähde: Netflix
