Tammikuun alussa 60 vuotta täyttäneen Nicolas Cagen ura ollut vuoristorataa kriitikoiden ylistämistä laatufilmeistä erikoisiin indietuotantoihin ja tasapaksuihin toimintaelokuviin. Raskaista veloista ja hörhöilyjaksoista kärsinyt Cage näyttää nyt elävän seesteisempää aikaa. Zoom-haastattelun taustalta kuuluu Cagen ja tämän vaimon Riko Shibatan puolitoistavuotiaan August-tyttären äänekästä elämöintiä, johon näyttelijä ei reagoi mitenkään.
Se johtuu siitä, että Cage on täysin keskittynyt puhumaan uusimmasta elokuvastaan Dream Scenario, joka sai hyvän vastaanoton maailmanensi-illassaan Toronton elokuvafestivaaleilla syyskuussa. Cage sai myös Golden Globe -ehdokkuuden roolistaan nössönä yliopistoprofessori Paul Matthewsina, joka alkaa ilmaantua tuntemattomien ihmisten uniin. Matthews ei pysty kontrolloimaan painajaismaista tilannetta mitenkään eikä estämään kohujulkisuuttaan, joka selittämättömistä tapahtumista seuraa.
Eri tyylilajeja sekoittavan elokuvan tuottajiin kuuluu Ari Aster (Midsommar – loputon yö ja Hereditary – pahan perintö), ja norjalainen Kristoffer Borgli (Sick of Myself) vastaa ohjauksesta ja käsikirjoituksesta.
– Tämä kuuluu ehdottomasti viiden parhaan käsikirjoituksen joukkoon, jotka olen lukenut yli 42 vuoden aikana. Muita ovat Arizona Baby [1987], Leaving Las Vegas [1995], Vampyyrin suudelma [1988] ja Adaptation. Minun versioni [2002], Cage kertoo Episodille.
Cage sai Oscar-palkinnon ja monia muita tunnustuksia Leaving Las Vegas -elokuvasta. Hän oli Oscar-ehdokkaana Adaptation. Minun versioni -draamasta. Kuten niissä, Cage näyttelee Dream Scenariossa jonkinlaista antisankaria.
– Valitsen roolit vaiston varassa. Kun luen käsikirjoituksen ja tutustun roolihahmoon, alan kuulla dialogissa tietynlaista musiikkia, joka herättää minussa tunnereaktion. Tunsin sen pohjalta, että kykenin näyttelemään Paulia. En ajatellut häntä antisankarina, vaan koin emotionaalisen yhteyden hahmoon.
Taide imitoi elämää ja päinvastoin
Näyttelijän isä August Coppola, jonka veli on ohjaaja Francis Ford Coppola, oli professori. Hän opetti kirjallisuutta yliopistossa. Cage kertoo isänsä olleen hyvin pidetty oppilaiden keskuudessa.
– Hänelle oli hyvin tärkeää innostaa oppilaitaan käyttämään mielikuvitustaan ja nauttimaan taiteesta. Uskon, että oppilaat todella pitivät hänestä. Halusin hänen esimerkkiään noudattaen tehdä selväksi, että Paul on hyvä professori, joka haluaa luoda aidon yhteyden oppilaisiinsa.
Cage ei itse suhtaudu elämään ja työhönsä kaiken tietävänä opettaja, vaan oppilaana.
– Jo tekemieni elokuvien listaa tarkastelemalla selviää, että näin todella on. Olen näytellyt monessa elokuvassa, johon kykyni on kyseenalaistettu. Kuten, että en olisi voinut näytellä toimintaelokuvissa, koska en ole toimintasankarin näköinen. Se voi olla totta, mutta ainakin opin jotain yrittämällä. Jos voisin opettaa ihmisille jotain, opettaisin miten elää oppilaana.
Hän lähestyi Paulin näyttelemistä samalla periaatteella, etenkin kun myös Cagen elämään on mahtunut ei-toivottua julkisuutta ja joutumista massojen pakkomielteen kohteeksi.
– En näytä Paulilta, en kuulosta häneltä, enkä liiku kuten Paul. Mutta elämänkokemukseni takia pystyin näyttelemään häntä.
Cage viittaa aikaan, jolloin hänestä alkoi ilmestyä meemejä ja YouTube-videoita, joihin oli koottu tokaisuja ja kohtauksia hänen monista elokuvistaan, esimerkiksi hahmojen raivon hetkiä. Niistä tuli malli TikTok-videoille. Sen jälkeen tulivat t-paidat. Ja myyttinen Cage oli syntynyt.
– Taidan olla ensimmäiden näyttelijä, joka teki virheen googlaamalla nimensä joskus 2008 tai 2009. Silmiini osui videoklippikooste otsikolla ”Nick Cage loses his shit” (Nick Cage menettää malttinsa). En tajunnut yhtään, mitä minulle oli tapahtumassa. En voinut poistaa viraaliksi mennyttä videota enkä kontrolloida mitään tilanteeseen liittyvää, näyttelijä muistelee.
Paulin reaktio siihen, kun ihmiset alkavat kertoa nähneensä hänet unissaan, on hyvin samankaltainen.
– Tajusin, että pystyin käyttämään kokemustani hyväkseni. Paul ei myöskään voi kontrolloida omaa tilannettaan.
Cage sanoo elokuvan tekemisen olleen terapeuttinen kokemus, jota hän kuvailee monin sanoin.
– Se oli kirjaimellisesti alkemiaa, kuin lyijyn muuttamista kullaksi. Se oli transformaatio, jaguaari-katarsis.
Siis mikä? Cage on tunnettu erikoisten termien käyttämisestä ja omien sanojen keksimisestä. Jaguaari-katarsiksella hän tarkoittaa pelon muuttamista toiminnaksi.
Nykymaailman vitsaukset
Kun juuri 60 vuotta täyttänyt Cage alkoi näytellä 1980-luvun alussa, ei ollut sosiaalista mediaa eikä muitakaan teknologioita, joita hän inhoaa.
– Kun valitan yksityisyyden menettämisestä, minulle sanotaan, että tätähän itse halusit. Se ei ole totta. Päätin ryhtyä näyttelijäksi, sillä ihailin Billy Wilderia, Hollywoodin kulta-aikojen elokuvia ja näyttelijöitä kuten James Cagney ja Edward G. Robinson. Heidän aikanaan ei ollut internetiä eikä kenelläkään ollut kännykkää kädessä. Olen joutunut opettelemaan elämistä internetin viraalimaailmassa, jota en todellakaan ole halunnut.
Tekoäly viehättää näyttelijää vielä vähemmän.
– Se pelottaa minua. En halua poistua tästä maailmasta tietoisena siitä, että hahmoista, joita olen näytellyt, kuten Frank Piercesta [elokuvasta Bringing Out the Dead] tai Randysta [Valley Girl] on tehty teköälyversiot, jotka saadaan tekemään mitä tahansa.
Hän vaatii järeitä toimia, jotta tekoäly saadaan pidetyksi kurissa. Näyttelijöiden pitkään kestänyt lakko viime vuonna päättyi vasta, kun studiot ja suoratoistopalvelut myöntyivät näyttelijöiden vaatimuksiin tekoälyyn liittyen.
– Uskon, että katsojat kyllä huomaisivat, että tekoälyllä luoduilta hahmoilta puuttuu sielu ja sydän. Uskon, että he haluavat nähdä ja kuulla elävän näyttelijän luovan nämä hahmot. Tiedän kuitenkin, että tekoäly on tullut jäädäkseen. Sen kanssa on oltava tosi varovainen. Meidän on löydettävä keino taiteilijoiden toimeentulon ja oikeuksien turvaamiseksi.
Unten maailma houkuttelee
Cage sanoo viehättyneensä henkilökohtaisesti puhuttelevista elokuvista viime vuosina.
– Olen huomannut, että haluan tehdä persoonallisempia elokuvia, kuten Pig [2021] ja Dream Scenario, joiden hahmoihin voin ammentaa elämänkokemustani. En halua enää niinkään näytellä, vaan upota rooleihin omana itsenäni.
Pienten studioiden independent-elokuvat antavat Cagelle enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään tämän havahtumisen pohjalta.
– Independent-maailma tarjoaa omaperäisiä tarinoita ja enemmän vapautta. Kun tuotantobudjetti ei paisu liian suureksi, keittiössä ei ole myöskään liikaa kokkeja, joilla on jokaisella oma näkemyksensä, miten leffalla taotaan miljoonia.
Unimaailmaan sukeltaminen tarjoaa myös enemmän vapautta kuin puhtaat draamaelokuvat.
– Kaikki elokuvat ovat tietyllä tavalla unia, mutta pidän eniten elokuvista, joissa on unimaailman logiikkaa, kuten japanilaiset horrorit Ringu ja Ju-On: The Grudge. Ajattelin, että pystymme tässä elokuvassa hyödyntämään samankaltaista irrottautumista fyysisestä maailmasta, sanoo Cage.
Teksti: Johanna Juntunen
Kuvat: Scanbox Entertainment
Kilpailu
Dream Scenario tulee ensi-iltaan 23.2.24. Arvomme Episodin lukijoille viisi kahden hengen lippupakettia Dream Scenario -elokuvan näytöksiin Finnkinon teattereissa. Vastaamalla oheiseen kisakysymykseen torstaihin 22.2.24 klo 9.00 mennessä olet mukana arvonnassa. Voittajille ilmoitetaan sähköpostitse.
Kilpailu on päättynyt.