Netflixiä selaillessa voi löytää kaikenlaista. Kuten vaikkapa italialaisia kannibaalielokuvia.
Yksi sellainen on vuonna 1980 valmistunut Cannibal Apocalypse, jota ei pidä sekoittaa samana vuonna valmistuneeseen Cannibal Holocaustiin, joka on lajityypin tunnetuin teos.
Cannibal Apocalypse on saman genren mielenkiintoisimpia tuotoksia. Toisin kuin useat muut saman aikakauden elokuvat jätti alkuasukkaat suosiolla viidakoiden rauhaan, ja yhdisti sen sijaan ihmissyöntijuoneen tavallisen toimintaelokuvan piirteitä.
1970-luvun lopun menestyneiden Vietnam-elokuvien (erityisesti Apocalypse Now’n josta nimikin kopioitiin: Cannibal Apocalypsen italiankielinen nimi Apocalisse Domani on sananmukaisesti käännettynä Apocalypse Tomorrow) innoittamana elokuvan pääosaan sijoitettiinkin Vietnamin veteraaneja, tapahtumapaikaksi tavallinen amerikkalaiskaupunki Atlanta, ja kauhun aiheeksi veteraanien outo taipumus raa’alla ihmislihalla herkutteluun.
Cannibal Apocalypsessä kannibalismi on eräänlainen epidemia, joka leviää virusperäisen sairauden tapaan. Kaikki alkaa tietenkin Vietnamin viidakoista. Kun päähenkilö Norman Hopper (John Saxon) saapuu joukkoineen vapauttamaan ilkeiden pohjoisvietnamilaisten vankeina olevia aseveljiään (Giovanni Lombardo Radice ja Tony King), nämä katselevat ylöspäin vankisellinä toimineesta syvästä maakuopasta suupielet punaisina ja silmissään aivan uudenlainen nälkä.
Miesten palattua Amerikan mantereelle on vain ajan kysymys, jolloin katkaisuhoidon vaikutus hiipuu ja kaupungin kaduilla alkaa vaellella ihmissyöntiin taipuvaisia sotaveteraaneja.
Upseerina Vietnamissa palvellut Hopper on palannut normaaliin arkielämään suhteellisen kivuttomasti eikä ainakaan ensi alkuun kaipaa ihmislihaa samalla tavoin kuin tämän tyyppisissä elokuvissa paljonkin näytelleen Radicen tulkitsema rähjäinen rivimies… mutta muutos on tulossa, ja ennen pitkää myös Hopperin seesteinen arkielämä degeneroituu kannibalistiseksi painajaiseksi. Tässä jälleen yksi syy vastustaa sotia! Ei enää koskaan…
Vietnam-johdannon jälkeen Cannibal Apocalypse kehittelee Margheritin käsissä juonta ja jännitystä pitkään hyvin rauhallisesti, mutta kun veteraanikannibaalilauma lopulta pääsee irralleen kaduille, on jo ehditty nähdä useita hienosti toteutettuja gore-kohtauksia, eikä katsojalla pitäisi olla missään vaiheessa tarvetta vilkuilla kelloa.
Kannibaali- ja zombie-elokuville tyypillisen sisälmysvenyttelyn lisäksi punaista väriä roiskutetaan muun muassa pyörösahalla, pirteän viihdemusiikin säestyksellä. Eikä tietenkään sovi unohtaa loppupuolen ammuskelua jonka tulokset ovat sanotaanko mielenkiintoisia.
Margheritilla on vankka ammattitaito ja runsaasti kokemusta monista muista halvahkoista toiminta- ja kauhuelokuvista. Ei siis ihme, että Cannibal Apocalypse on varmaotteisesti ohjattu ja viihdyttävä kauhuvaikutteinen toimintapaketti.
Arvio: Jukka Halttunen, DVD Hohto 3/2002
Leffa lisättiin Netflixiin jo viime heinäkuussa, mutta nyt elokuvan nosti esiin Kalle Kinnunen Twitterissä.
