Toimittajat Jaana Semeri ja Leena Virtanen kirjoittivat vallattoman kirjan kotimaisen elokuvan naisista. Neitoperhot ja pahanhautojat – Naiset tekevät elokuvia käsittää monta aikakautta, mutta painottuu pääasiassa moderniin kotimaiseen elokuvaan. Toisaalta hyvä niin, koska se mahdollistaa tuoreiden haastattelujen hyötykäytön. Ja jos miettii naistekijää kotimaisessa elokuvassa, niin isompi muutos on tapahtunut vasta parin viime vuosikymmenen aikana.
Kirja sisältää lukuisia hyviä haastatteluja, pääasiassa ohjaajilta. Esiin nostetaan ansaitusti ne pakolliset suomalaisen elokuvan naiset, kuten Pirjo Honkasalo ja Johanna Vuoksenmaa, jonkin verran myös vähemmälle huomiolle jääneitä nimiä.
Semerin ja Virtasen kirja on omaääninen ja helppolukuinen, johon kirjan muoto ja hyvin valikoidut luvut antavat mahdollisuuden. Kirjassa puhutaan muun muassa niin sanotusta male gazesta, eli miehisestä katseesta, sekä pohditaan elokuvien aiheita nais- ja miesnäkökulmasta.
Kun valtavirran kotimaista elokuvaa alkaa miettiä tarkemmin, sieltä löytyy huomattavasti enemmän miesten tarinoita, miehiltä miehille, ja sitä on turha kiistää. On Ganesta, Mattia ja muita, jotka eivät toki varsinaisesti kerro mieheydestä, mutta ovat siitä huolimatta yhtä kaikki miesten kokemusmaailmaa. Nykyään demografia on hieman tasoittunut, jopa radikaalisti, jos verrataan vaikka parinkymmenen vuoden takaiseen.
Silmiä avaava tietokirja on kunnianosoitus entisille ja nykyisille elokuvantekijöille, niille, jotka sattuvat olemaan naisia. Esiin Glory Leppäsen vanavedessä on marssinut hienoja tekijöitä Miia Tervosta Alli Haapasaloon, useisiin tuottajiin ja muihin elokuva-alan ammattilaisiin.
Välillä ”female gaze” iskee ehkä hieman yli tietyissä tulkinnoissa. En tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt esimerkiksi Hetki lyö -elokuvan ongelmaa, mutta ehkä monessa tapauksessa kyseessä on sukupuolikysymys.
Jesse Raatikainen
★★★★
Neitoperhot ja pahanhautojat – Naiset tekevät elokuvia. Kirjoittanut Jaana Semeri ja Leena Virtanen. Kustantaja Atena. 255 sivua.
