Hämärtyneitä rajoja. Ohjaaja Todd Haynesin elokuva May December ei moralisoi tai anna valmiita vastauksia siitä, kuinka pitäisi suhtautua parisuhteeseen, joka alkoi rikoksena ja päätyi yhteiseen perhe-elämään ja avioliittoon.
Monimutkaista rakkautta tarkastellaan ensin täysin ulkopuolisen, Natalie Portmanin esittämän näyttelijän, Elizabethin, perspektiivistä. Hän on kuin innostunut opas yhden aikansa kohutuimman amerikkalaisnaisen elämään. Tosin punainen lanka menee sitä enemmän solmuun mitä syvemmälle ihmissuhdesyövereihin mennään.
Elizabeth saapuu Gracien (Julianne Moore) ja Joe Yoon (Charles Melton) kotiin juuri ennen grillijuhlia. Tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa Gracie, joka vaikuttaa aluksi tavalliselta perheenäidiltä, kehottaa Elizabethia tarkkailemaan tapahtumia ja puhumaan vieraiden kanssa. Hän ymmärtää, että pohjatyö on tärkeää, sillä Elizabethistä on tulossa Gracien esittäjä valkokankaalla.
– Naisten välille syntyy symbioottinen suhde. Paljon Elizabethin roolista perustuu hahmoni tarkkailuun, Julianne Moore kertoo Zoomin välityksellä.
Kiehtova rikos
Samassa virtuaalitapaamisessa ovat Mooren ohella mukana näyttelijät Portman ja Melton, ohjaaja Haynes sekä käsikirjoittaja Samy Burch. Burchin käsikirjoittama elokuva perustuu löyhästi tositapahtumiin.
Luokanopettaja Mary Kay Fualaau tuomittiin 1990-luvun lopulla lapsen raiskauksesta vankilaan kahdesti. Hän oli yli kolmikymppinen, hänen oppilaansa Vili varhaisteini. He saivat kaksi tytärtä. Suurimman osan näiden lapsuudesta Mary Kay oli vangittuna. Kun hän vapautui ja Vili täytti 21, he menivät naimisiin ja olivat yhdessä vuoteen 2019 asti. Avioero ei ehtinyt astua voimaan ennen kuin Mary Kay kuoli syöpään seuraavana vuonna. Elokuvan nimi May December viittaa suhteeseen, jossa toinen osapuoli on huomattavasti vanhempi.
– Natalie lähetti minulle käsikirjoituksen koronan aikana vuonna 2020, Haynes kertoo. – Hillitty mutta kompleksinen tarina kietoi minut heti pauloihinsa. Se avautuu hiljalleen. Ensin yhden ihmisen perspektiivistä, josta se liukuu potrettiin toisesta näkökulmasta ja loppua kohden Joen hahmo on elokuvan keskiössä. Jokaista henkilöä voi tulkita monella eri tavalla, ja suhtautuminen heihin muuttuu tarinan syventyessä. Kantava kysymys on, voiko kehenkään luottaa. Taitavat näyttelijät saavat tarina eloon ja yleisön otteeseen, Haynes miettii.
Hedelmällinen yhteistyö
Haynes käsittelee useissa elokuvissaan vaikeita aiheita. Moore ja Haynes ovat työskennelleet yhdessä 1990-luvulta lähtien. Heidän ensimmäinen yhteisprojektinsa oli vuonna 1995 ilmestynyt psykologinen kauhutarina Safe, jossa Los Angelesissa asuvan naisen elämä muuttuu ympäristönsä aiheuttaman sairauden vuoksi. Sitä seurasi vuoden 2002 draama Kaukana taivaasta, jossa Moore näyttelee 1950-luvun kotirouvaa. Naisen keskiluokkainen elämä sortuu, kun hänelle paljastuu, että hänen aviomiehensä on kiinnostunut miehistä. Samalla vaimon ja mustan miehen ystävyyteen suhtaudutaan naapuristossa negatiivisesti. Wonderstruck -draama (2017) paneutui kahteen rinnakkaistarinaan eri vuosikymmenten lapsista, jotka karkaavat kotoaan löytääkseen toisen vanhempansa.
– Ymmärrän Toddia ja hänen näkökulmiaan. Olen onnellinen, että olen löytänyt luovan yhteistyökumppanin, Moore sanoo.
– Joskus Julianne ymmärtää tarinat paremmin kuin minä. Hänellä on mielessä kokonaiskuva elokuvasta ja silmää linsseille. Hänessä yhdistyvät kokemus, tieto ja intuitio. Opin häneltä aina jotain uutta, Haynes kehuu.
Taustatyötä
Moraalisesti monisyisen May December -elokuvan kuvaukset alkoivat lyhyellä varoitusajalla marraskuussa 2022 Savannahissa Georgian-osavaltiossa. Yhdessä vaiheessa Moore jännitti, ehtiikö hän paikalle ennen kuin Portman aloittaa työnsä. Se oli tärkeää varsinkin Portmanin hahmon kannalta, sillä hänen piti peilata eleenä, ilmeensä ja puheensa yhteen Mooren hahmon kanssa. Portman ja Melton sen sijaan ehtivät keskustella hahmoistaan Haynesin kanssa.
– Mary Kayn tarina oli taltioitu hyvin mediassa ja siitä on myös kirjoitettu kirja, Portman toteaa, kun häneltä kysytään, millaista pohjatyötä hän teki.
Tärkein tukipilari oli kuitenkin Burchin kirjoittama käsikirjoitus. Sen yksityiskohdat avasivat tien Elizabethin sielunmaailmaan. Hänen tutkijanetiikkansa oli osittain eettisesti kyseenalainen. Portman ei itse allekirjoita sellaista työtapaa. Omassa työssään hän lähestyy tosielämään perustuvia hahmoja objektiivisesti kuin journalisti tai dokumentaristi.
Oikean fiiliksen löytämistä auttoi myös elokuvalista, jonka Haynes lähetti koko tiimille. Siihen kuuluivat muiden muassa Naisen naamio – Persona, Talven valoa, Manhattan, Miehuuskoe, Two or Three Things I Know About Her, Neljäs avioliittoni, Saakelin sunnuntai ja Sanansaattaja.
Julianne Moore ja Charles Melton.
May December kuvattiin suurimmaksi osaksi kronologisesti. Kamerasta tuli kuin peili. Portman kuuli Mooren varta vasten hahmolleen kehittämän lespaavan puhetavan, kun he filmasivat ensimmäisen kohtauksen yhdessä. Kuvaukset kestivät yhteensä 23 päivää.
– Samalla, kun tutustuimme toisiimme, hahmojemme ihmissuhteet kehittyivät orgaanisesti, Moore kertoo.
Portman piti myös Mooren naisellisia kädeneleitä ja tapaa meikata tärkeinä. Kaikkein merkittävintä oli kuitenkin se, mitä jätettiin sanomatta.
– Käsikirjoitus näytti aluksi simppeliltä, mutta oli lopulta monimutkainen ja intensiivinen, Moore toteaa.
Ongelmallinen totuus
Käsikirjoituksen näennäisen yksinkertaisuuden tarkoitus on saada yleisö tuntemaan olonsa ainakin hetkittäin epämukavaksi. Toisaalta on myös lupa nauraa julkkiskulttuurin ihannoinnin maksimoinnilla. Gracie ja Joe elävät mukavasti rahoilla, jotka he saivat mediatalolta, joka julkaisi yksinoikeudella jutun heidän häistään, ja muilla samankaltaisilla sopimuksilla. Samalla herätellään kysymystä siitä, miten voi kertoa tarinan rikoksesta ilman, että se muuttuu ihannoinniksi.
– Tärkeintä on yrittää päästä kiinni hahmojen ihmisyyteen, Moore sanoo.
Hänen mielestä itsekeskeinen Gracie elää hetkessä, koska menneiden muistelu sattuu. Hän on kehittänyt oman, usein naiivin fantasiansa ja kertoo näkökulmansa uskottavasti sen kautta. Toisinaan hän hajoaa palasiksi, mutta ei silti pysty kohtaamaan aitoa häpeää ja katumusta.
– Minua kiehtoi, miten asiaa käsiteltiin. Ikäero ihmisten välillä on yksi asia, mutta suhde aikuisen ja lapsen välillä on asia erikseen. Suhde on sopimaton, kun ihmiset ovat eri vaiheessa kehitystä. Sen takia on olemassa sääntöjä ja lakeja, mutta se ei tarkoita, että kaikki noudattaisivat niitä. Gracie mielsi lapsen mielessään mieheksi ja sen takia hallitsevammaksi osapuoleksi, Moore pohtii ja jatkaa:
– Elokuva on vaarallinen, koska hahmojen rajat eivät selviä katsojille.
Teksti: Kirpi Uimonen
Kuvat: Scanbox Entertainment
