Elokuvien ikärajaluokittelu muuttui merkittävästi vuoden alussa, kun luokitteluvastuu siirtyi valtiolta yksityisille toimijoille. Miten uusi luokittelu käytännössä tapahtuu ja miten ikärajaluokittelijaksi voi päästä?
Teksti: Jari Setälä
Kuva: Jesse Huusari
Valtion elokuvatarkastamo määritti elokuvien ikärajoja vuodesta 1946 aina viime vuoden loppuun saakka. Viime vuonna hyväksytyn uuden kuvaohjelmalain astuttua voimaan elokuvatarkastamo lakkautettiin ja sen tilalle asetettiin Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus (MEKU).
Uudessa luokittelujärjestelmässä ikärajoja arvioivat kuvaohjelmaluokittelijat, joiden toimintaa MEKU valvoo. MEKU luokittelee kuvaohjelmia myös itse, mutta valtaosa luokittelijoista työskentelee itsenäisinä toimijoina. Luokittelijat tulevat pääosin media-alan yrityksistä, osa taas toimii yksityisinä ammatinharjoittajina tai uuden järjestelmän tarpeisiin syntyneissä luokitteluyrityksissä.
Kuvaohjelmaluokittelija Anne Miettinen työskentelee luokittelupalveluja tarjoavassa Rapid Eye Movie -yrityksessä. Luokittelijaksi pääseminen ei vaadi tiettyä ammatillista koulutusta, vaan luokittelijat käyvät MEKU:n oman koulutuksen, jossa käsitellään esimerkiksi lasten kehitystä faktan ja fiktion erottamisessa.
– Etenkin alkuvaiheessa oli haastavaa yrittää asettua toisen rooliin, sillä yksi tärkeimpiä asioita luokittelussa on kyetä katsomaan elokuvaa lapsen näkökulmasta, kertoo Miettinen.
Vanhat elokuvatarkastamon ikärajat olivat 3, 7, 11, 13, 15 ja 18. Uuden kuvaohjelmalain mukaiset ikärajat ovat S (kaikenikäisille sallittu), 7, 12, 16 ja 18. Ikärajoista voidaan joustaa kolmella vuodella, jos nuoren mukana on yli 18-vuotias aikuinen. K18-elokuvia jousto ei kuitenkaan koske.
Näkyvin ero vanhaan järjestelmään on ikärajojen yhteyteen liitettävät sisältösymbolit. Symbolit kertovat jos elokuva sisältää seksiä, väkivaltaa, ahdistavuutta tai päihteiden käyttöä.
Ikäraja S ei kuitenkaan ole aivan niin yksiselitteinen kuin voisi kuvitella. Esimerkiksi Disneyn viime vuonna julkaistu The Muppets -elokuva on sallittu, mutta sen sisältösymbolit kertovat, että elokuva sisältää väkivaltaa ja ahdistavuutta.
Miten tämä voi olla mahdollista elokuvassa, joka on määritelty kaikenikäisille sallituksi?
– Tämän ei pitäisi olla mahdollista. En osaa sanoa mitä tässä on tapahtunut, mutta selvästikin tämä on virhe ja elokuvan kansi välittää nyt ristiriitaista tietoa. Saattaa olla, että tässä on tapahtunut väärinkäsitys lain tulkinnassa, Anne Miettinen sanoo.
Haasteena nykyisessä luokittelussa on, että kaikki vanhan järjestelmän aikana luokitellut elokuvat tulisi katsoa ja arvioida uudelleen. Jos elokuva on esimerkiksi iältään hyvin vanha, ikäraja saattaa muuttua.
– Pääsääntöisesti kaikki animaatioelokuvat luokitellaan nyt tarkemmin kuin ennen. Aiemmin animaatiot luokiteltiin usein suoraan sallituiksi, mutta uudessa järjestelmässä asia on muuttunut.