Britannian kokenut tiedostelu-upseeri joutuu äärimmäiseen lojaalisuustestiin tutkiessaan tietovuotoa Steven Soderberghin ohjaamassa ja David Koeppin käsikirjoittamassa vakoojadraamassa Black Bag. Sen kieroutunut tarina hämäyksestä ja petoksesta on nokkela ja tyylikäs variaatio klassisesta lajityypistä.
George Woodhouse on Britannian tarkoin vartioidun Kansallisen kyberturvallisuuskeskuksen arvostettu agentti, jonka ainut heikkous on horjumaton omistautuminen vaimolleen. Woodhouse saa arkaluontoisen ja kiireellisen tehtävän selvittää keskuksessa työskentelevä myyrä, ennen kuin tämä aktivoi tuhoisan haittaohjelman. Hänen listallaan on neljä ystävää ja kollegaa – sekä rakas vaimo Kathryn St. Jean, yksi organisaation vaikutusvaltaisimmista ja luotetuimmista agenteista.
Salaisuuksien ja valheiden jäljillä George lähestyy kohdettaan, mutta jokainen paljastus tuntuu yhä raskauttavammalta Kathrynin kannalta. Onko näennäisesti vääjäämättömän lopputuloksen häämöttäessä valittava joko avioliitto tai isänmaa?
Pitkä matka yhdessä ja erikseen
Soderbergh ja David Koepp tapasivat jo yli 30 vuotta sitten, ja vuonna 1999 Koepp kiitti Soderberghiä kirjoittamansa ja ohjaamansa Stir of Echoes – Henkien vankina -elokuvan krediiteissä saamistaan hahmo- ja efektivinkeistä. Kummastakin on vuosien varrella tullut varteenotettava nimi Hollywoodissa, mutta varsinaista yhteistyötä he ovat tehneet vasta 2020-luvulla.
Vuonna 2022 he tekivät Max-suoratoistopalvelun Kimi-jännärin, ja tänä vuonna heillä on peräti kaksi yhteistä projektia: Kolme viikkoa ennen Black Bagin ensi-iltaa valkokankaille saapui kummitteluelokuva Presence.
Soderbergh kertoo onnistuneen yhteistyön salaisuudeksi terveellisen annoksen kunnioitusta ja epäkunnioitusta toista kohtaan.
– David on selvästi hyvä työssään ja uskon hänen pitävän tavastani ohjata, hän toteaa. – Sen tietäen pystymme olemaan rehellisen kriittisiä toisiamme kohtaan ilman epämiellyttävää tunnetta. Emme kumpikaan pidä epämääräisyyksistä.
Black Bagin juoni-idea syntyi, kun Koepp teki tutkimustyötä Mission: Impossible -sarjan ensimmäistä osaa varten 1990-luvun puolivälissä. Hän haastatteli tiedustelutyötä tekeviä ja kiinnostui heidän yksityiselämästään.
– Vakoojatoiminta oli kiehtovaa, mutta opin odotettua enemmän heistä ihmisinä. Eräs nainen kertoi, että työ tekee mahdottomaksi suhteiden ylläpitämisen. Keskustelu hänen kanssaan inspiroi elokuvan kommentin: ”Kun valehtelee kaikesta, kuinka kertoa totuus mistään?”
– Ajattele nyt: Jos haluaisi pettää suhteessa, mikään ei olisi helpompaa. Pitää vain sanoa: ”Olen poissa kolme päivää, etkä saa kysyä minne menen, koska sinulla ei ole turvaluokitusta.” Et voi luottaa muihin eivätkä muut voi luottaa sinuun. George ja Kathryn pistävät asiat, joita eivät voi jakaa keskenään, kuvitteelliseen mustaan laukkuun.
Soderbergh etsii aina käsikirjoituksia, joissa on älyä ja potentiaalia kaupalliseen elokuvaan tunnetuilla näyttelijöillä.
– Arvostan sitä, että käsikirjoitus on fiksu, kuten Davidilla usein, koska haluan mahdollisimman monen näkevän työni. Black Bag tuntui samanlaiselta mahdollisuudelta kuin Ocean’s-elokuvat.
Koeppin silmissä Soderberghin parhaita ominaisuuksia ohjaajana on hänen päättäväisyytensä.
– Muuten on helppo hukkua mahdollisuuksiin. Hän ei myöskään pelkää ristiriitaisuuksia. Vakoilun maailma on epämääräistä, arvoituksellista.
Isoin Soderberghin ehdottama muutos oli siirtää tarina Yhdysvalloista Isoon-Britanniaan. Päähenkilöt työskentelevät brittien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun tekniseen tiedusteluun erikoistuneessa yksikössä siinä missä paremmin tunnetut MI5 ja James Bondin koti MI6 keräävät tietoa ihmisiltä.
– Se vain tuntui raikkaammalta ihan vain siksikin, että amerikkalaiseen tiedustelumaailmaan sijoittuvia sarjoja ja elokuvia näytti olevan paljon. Lontoo on mielestäni hyvin elokuvallinen ja David oli samaa mieltä.
Tosimaailman uhka
Elokuvan alussa George Woodhouse saa listan viidestä epäillystä petturista, jotka kaikki kuuluvat järjestön eliittiin.
– Kaikki tietävät Severus-haittaohjelmasta ja heillä on pääsy siihen. Epäilys johtuu siitä, ettei kukaan muu tiedä asiasta, Soderbergh taustoittaa.
– Kukaan ei ole epäilyksen yläpuolella, kun huipulta etsitään petturia, Koepp jatkaa. – Huomionarvoista on, että yksi heistä on Kathryn. Halusin tietää miten kaksi toisilleen omistautunutta ihmistä käsittelisi jotain sellaista.
Salaperäisyys on ollut myös yksi pariskunnan yhteiselämän kipinää ylläpitänyt voima.
– Se on mielenkiintoinen ympäristö tutkia petoksen käsitettä, ohjaaja toteaa. – Useimpien konfliktien taustalla on tunne petetyksi tulemisesta tai luottamuksen pettämisestä. Meidän kummallakin päähenkilöllämme on tavallaan Vapaudu vankilasta -kortti, koska heillä ei ole velvoitetta jakaa kaikkea toisen kanssa, joskus se on jopa kiellettyä.
Salajuonen keskiössä on Severus-niminen haittaohjelma, joka pystyy horjuttamaan ydinvoimalaitosta.
– Se on nippu likaisia temppuja, joita organisaatio pyrkii pitämään salassa, Koepp selittää. – Monet maat ovat oikeasti kehittäneet ohjelmia, jotka vastapuolen järjestelmiin ujutettuina saisivat aikaan tuhoa. Kuuluisin lienee Stuxnet-mato, joka saatiin ladattua iranilaiseen ydinreaktoriin. Se sai jotkut laitoksen komponentit epäkuntoon.
Soderberghin mukaan poliittisten trillereiden juonen keskiössä on tavallisesti jokin ison mittakaavan yhteenotto.
– Severus on toiminnan lähtökohta, mutta se on ennen kaikkea keino käsitellä sitä, mitä tehdä jos uskoo puolison loukanneen kirjoittamatonta yhteistä sopimusta.
– Ihmiset valehtelevat. Panokset ovat astronomiset. Mistään ei ole yhtä hauska kirjoittaa, Koepp tunnustaa. – Meillä on kaikki yleisön vakoojatarinalta odottama toiminta ja jännitys, mutta myös kiehtovia ja monitasoisia hahmoja. Paikoin Black Bag on enemmän Kuka pelkää Virginia Woolfia kuin Vaarallinen tehtävä. Se on iso osa elokuvan viehätyksestä. Mieleeni nousi monia hienoja 70-luvun elokuvia kuten Alan J. Pakulan Klute – rikosetsivä ja Presidentin miehet, jotka ovat täynnä vainoharjaa ja petosta.
Rakkaus ja salaisuudet
George Woodhouse ja Kathryn St. Jean ovat elegantteja, sivistyneitä ja erittäin hyviä työssään. He ovat omistautuneet työlleen lähes yhtä paljon kuin toisilleen. Koeppin mukaan heidän pitkän liittonsa salaisuus on hyvin yksinkertainen.
– Voi kuulostaa kornilta, mutta he todella rakastavat toisiaan. Ei haittaa, että he tuntevat vahvaa fyysistä vetovoimaa toisiinsa, mutta oleellisinta lie, että he ymmärtävät toisiaan, muita. Kumpikin sanoo tekevänsä mitä tahansa toista suojellakseen. Kukapa ei haluaisi sellaista?
Soderbergh uskoo, että rakkaus ei ole ainut heitä yhdistävä voima, he aidosti pitävät toisistaan.
– Ajan myötä se saattaa olla tärkeämpääkin. Elokuvassa ei ole valtavasti hetkiä, joissa vain he kaksi ovat läsnä, mutta suhteesta saa täyden kuvan, koska loppujen lopuksi kaikki kohtaukset käsittelevät heidän avioliittoaan. Se on hyvä esimerkki Davidin taidoista. Hän kertoo heistä muiden henkilöiden kautta kohtauksissa, jotka päällisin puolin käsittelevät muita asioita.
Koeppin mukaan Michael Fassbender ja Cate Blanchett ovat todellisia filmitähtiä uransa huipulla.
– Michaelilla ja Catella on uskomattomat näyttelijänlahjat, joista on helppo puhua mutta vaikea löytää. Kumpikin ymmärtää valkokangasnäyttelemistä ja miten tehdä vähemmällä enemmän. Georgen tehtävä on olla varautunut, teräksinen. Michaelin suoritus on malliesimerkki minimalismista. Caten rooli on ilmeikkäämpi, mutta usein pohtii mitä hänen silmiensä takana tapahtuu.
Georgen ja Kathryn
Fassbender oli jäänyt Soderberghin mieleen jo vuoden 2011 Haywiresta.
– Harkitsin häntä Georgeksi alusta lähtien, tiesin ettei hän pelkäisi esittää tämän sisäänpäinkääntyneisyyttä. Hän loi hahmolle tyynen pinnan, joka peittää syvää myllerrystä. Michael osaa välittää paljon huomiotaherättämättömällä tavalla.
Myös Fassbender oli innokas uuteen yhteistyöhön.
– Luin käsikirjoituksen ja sanoin olevani mukana. Puhuimme yksityiskohdista kuten Georgen silmälaseista ja ruostumattomasta teräksestä keittiössä. George on hyvin perinteinen vanhan koulukunnan mies ja melko pakkomielteinen, joten pikkuasiat olivat tärkeitä.
Vaikka Black Bag ei kerro todellisista ihmisistä, Koepp lainasi Georgelle merkittävän yksityiskohdan legendaariselta CIA-päälliköltä James Jesus Angletonilta.
– Molemmat rakastavat bassikalojen pyytämistä. Kalastus tuntui mainiolta harrastukselta myyrien metsästäjälle.
George pitää myös ruoanlaitosta, joka Fassbenderin mukaan on yksinäistä puuhaa sekin.
– Molemmat harrastukset antavat virtaa ja mahdollistavat ajatusten keskittämistä. Mutta Kathryn on hänelle kaikki kaikessa. Kathryn on yhtä älykäs ja hänellä on Georgelta puuttuvia sosiaalisia taitoja. Hän on myös vaativa. Georgen elämän tarkoitus on palvella ja puolustaa Kathrynia.
Georgen ensimmäinen askel on kutsua kaikki epäillyt illalliselle.
– Hän järjestää eräänlaisen totuus vai tehtävä -pelin, Fassbender kuvailee. – Hän keskittyy kaikkiin paitsi Kathryniin. Saadut tiedot eivät välttämättä liity suoraan Severukseen, mutta ne paljastavat paljon heidän liitostaan.
Soderberghin mielestä Cate Blancetissa oli sopivasti vanhanaikaista Hollywood-glamouria yhdistettynä hienoihin näyttelijänlahjoihin.
– Minua imartelee, että hän on vuosien varrella pitänyt yhteyttä ja kysellyt olisiko mitään, mitä voisimme taas tehdä yhdessä. Kun sellainen tuli, hän sai roolin heti.
Black Bag on Blanchettin ja Soderberghin kolmas yhteistyö. Blanchett sanoo, ettei edes lukenut käsikirjoitusta ennen suostumistaan.
– Kysyin vain: ”Ketä näyttelen?” David kirjoittajana ja Steven ohjaajana, en tarvinnut sen enempää. Steven on lennokas ja laaja-alainen elokuvantekijä, hän ei pysyttele yhdellä kaistalla. Hän ymmärtää hahmojen ulkopuolisen näkökulman, kuinka he hiipivät pantterimaisesti maailman läpi. David tekee mainioita, painokkaasti eteneviä draamoja, jotka ovat myös tosi hauskoja. Hän osaa leikkiä yleisön odotuksilla.
Käsikirjoitus ei tuottanut pettymystä, kun hän luki sen.
– Se ei kikkaile tai salaa asioita herättääkseen huomioita. Yleisölle selviää asioita nopeasti ja odottamattomasti. Se on psykologinen tutkielma, joka kutsuu maailmaansa. En ollut nähnyt aikaisemmin tällaista liittoa. George ja Kathryn ovat kirjaimellisesti valmiita tappamaan toistensa puolesta, mikä on hyvä lähtökohta vakoojaelokuvalle.
Näyttelijän mukaan Kathryn pitää silti joitakin asioita salassa jopa Georgelta.
– Hän on hillitty ja lukee muita tarkasti. Vain avioliittoaan hän pitää pyhänä. He elävät työnsä jännitykselle ja toisiaan kohtaan kokemalleen luottamukselle. On asioita, joista heidän ei tarvitse puhua, mikä on kätevää, sillä molemmat saattavat olla jollain tavalla viallisia.
Agentuurin sisäpiirissä
Soderbergh kokosi päänäyttelijöiden ympärille jykevän sivuroolikaartin, johon kuuluvat muun muassa Pierce Brosnan, Tom Burke, Naomie Harris, Regé-Jean Page ja Marisa Abela. He pääsivät tapaamaan joitakin kyberturvallisuuskeskuksen työntekijöitä, jotka kertoivat ammatin vähemmän salaisista puolista. Ammattitaito on tarpeen, sillä Fassbenderin mukaan Soderbergh ei ota monta ottoa, vaan mielellään valmista pitäisi tulla jo ensimmäisellä.
Blanchett yritti omin päin saada yhteyttä alan ammattilaiseen, mutta tarjokkaita ei liiemmin ollut.
– No, jos olisin löytänyt jonkun, hän ei selvästikään olisi ollut kovin hyvä työssään. Mutta Kathryn ei perustu kehenkään tiettyyn henkilöön. Elokuva on kuvaus heidän liitostaan ja he vain sattuvat olemaan tiedustelualalla.
Georgen listalla olevat neljä muuta epäiltyä ovat kaikki hänen ystäviään ja kollegoitaan, mukaan lukien Burken näyttelemä Freddie Smalls. Freddie on todellinen ammattilainen, mutta sekava yksityiselämä on hidastanut hänen urapotentiaaliaan. Hänet on hiljattain ohitettu ylennyksessä, jonka hän olisi todella halunnut.
– Freddien tilannetta monimutkaistaa, että hän on eräänlainen kävelevä aikapommi, Soderbergh sanoo. – Hän on mielenkiintoinen hahmo, hyvin älykäs, jonkin verran itsetuhoinen mutta hurmaava. Tom säteilee ruudulla fiksuutta. Huomasin hänet ensimmäistä kertaa elokuvassa The Souvenir, ja olen seurannut hänen uraansa siitä lähtien.
Freddiellä on ongelmia alkoholin kanssa ja jatkuvasti uusia, nuorempia tyttöystäviä, mikä tekee hänestä turvallisuusriskin.
– Hän oli suosikkihahmoni kirjoittaa, Koepp tunnustaa. – Hän tietää, että heikko itsehillintä oli iso syy ylennyksen menettämisessä, mutta silti hän kokee tulleensa petetyksi.
Burken mukaan valehtelu on Freddielle muuttunut oletusarvoiseksi toimintatavaksi.
– On itse asiassa kauhean helppoa luisua valehtelun maailmaan, mutta vaikea perääntyä. Se on vain osa maailmaa, jossa he kaikki elävät. Tarinat luottamuksesta ja petoksesta voivat olla herkullisen monimutkaisia.
Freddien pitkä ystävyys Kathrynin ja Georgen kanssa on myös muuttunut monimutkaiseksi.
– Siinä on valtakysymyksiä, Burke sanoo. – Rajojen hämärtymistä. Välillä vallitsee epävarmuus ja epäluottamus. Steven ja David ymmärtävät tyylin ja genren erinomaisesti. Mukana on yllättävää komediaa ja runsaasti odottamattomia käänteitä.
Kiltti tyttö tuhmassa ympäristössä
Freddie seurustelee työtoverinsa Clarissan kanssa, joka myös on yksi epäillyistä.
– Hän on tullut tiimiin myöhemmin kuin muut, Burke kertoo. Hänellä on ollut monta aiempaa poikaystävää, mikä nousee esiin varsin yllättävällä tavalla ensimmäisen illalliskohtauksen aikana Georgen pienen pelin ansiosta.
Clarissaa näyttelevä Marisa Abela herätti huomiota Amy Winehousena elokuvassa Back to Black, josta hän sai BAFTA Rising Star -ehdokkuuden.
– Tiesin, että Back to Black oli tulossa, ja kuulin hyviä asioita hänen roolisuorituksestaan. Sain vahvistuksen niille nähtyäni elokuvan, Soderbergh sanoo. – Voisi sanoa, että hänen hahmonsa on elokuvan tunnepitoinen sydän. Clarissa muuttuu eniten tarinan aikana.
Clarissa on hahmoista nuorin ja vaikutusalttein.
– Hän on eniten kuin kuka tahansa meistä olisi tällaisessa tilanteessa, Koepp sanoo. – Hän uskoo työhönsä, mutta on järkyttynyt ihmisistä sen piirissä. Hän osasi odottaa salaisuuksia, valheita ja likaista peliä, mutta ei voinut kuvitella joukkoa ihmisiä, jotka juovat liikaa, todennäköisesti käyttävät liikaa huumeita ja varmasti harrastavat seksiä kaikkien muiden kanssa. Ja koko kansakunnan kohtalo on heidän käsissään.
Abelalle Black Bag oli tilaisuus työskennellä vuosia ihailemiensa lahjakkaiden taiteilijoiden kanssa.
– En ole aikaisemmin työskennellyt tällaisen käsikirjoituksen kanssa. Clarissa esittää vahvaa ja pelotonta, mutta hän on itse asiassa hyvin herkkä. Ehkä liiankin herkkä tähän maailmaan. Se vaikuttaa houkuttelevalta, mutta sen raadollisuus on shokeeraavaa.
Sellaisessa työyhteisössä seurustelu kollegoiden kesken on jopa suotavaa, koska sisäpiirissä pysyttäessä vuotojen riski on pienempi.
– Mutta se on vaikeaa, varsinkin kun totuuden kertominen ei ole itsestäänselvyys. Tom Burken kanssa työskentely on ollut mahtavaa. Hän tuo eloa kaikkeen, mitä tekee, Abela kehuu.
Tärkeä illalliskohtaus kuvattiin Abelan ensimmäisenä kuvauspäivänä.
– Se oli ehdottomasti urani kohokohta! Katsellessani pöytää ympäröiviä uskomattomia taiteilijoita mietin vain, miten onnekas olen. George toivoo, että joku paljastaa itsestään jotain raskauttavaa ammatillisessa mielessä. Mutta esiin nouseekin henkilökohtaisia traumoja ja konflikteja. Severuksen sijaan he puhuvat yksityiselämästään, mikä ei varsinaisesti auta Georgea.
Uteliaisuus ammattina
Moonlightista Oscar-ehdokkuuden saanut Naomie Harris on näytellyt ammatikseen 11-vuotiaasta asti. Soderbergh oli halunnut työskennellä hänen kanssaan jo pitkään.
– Tämä oli täydellinen tilaisuus. Tarvitsimme henkilöstöpsykiatriksi jonkun, joka huokuu älykkyyttä ja uteliaisuutta. Kun hänen hahmonsa kysyy jotain, tuntuu siltä, että hän todella näkee sinut. Hän on terävä ja hänellä on paljon keinoja käytettävissään.
Tohtori Zoe Vaughanin tehtävä on pitää agentit hengissä, turvassa ja keskittyneinä tehtäviinsä.
– Hänen varsinainen asiakkaansa on virasto, vaikka hänellä on monia asiakkaita sen sisällä, Koepp selittää. – Kathryn vihjaa, että Zoe on vain utelias, mikä kuvaa häntä osuvasti. Häntä vetää puoleensa tiedustelutyön kiehtovuus ja mahdollisuus kuulla asioita, joita hänen ei kuuluisi tietää.
Harrisin mukaan tohtori on valmis tekemään mitä tahansa työnsä vuoksi.
– Zoe on etäinen, manipuloiva ja monella tapaa saalistaja, mutta hän ymmärtää ihmisiä poikkeuksellisen hyvin.
Mahdollisuus työskennellä Soderberghin sekä Fassbenderin ja Blanchettin johtaman näyttelijäryhmän kanssa houkutteli Harrisia projektiin.
– Kathryn ja George ovat tarinan päähenkilöt, mutta kaikki hahmot ovat täysin kehittyneitä, ainutlaatuisia, monimutkaisia ja kiehtovia, hän sanoo. – Minua jännitti kohtaus, jossa Cate ja minä olemme kahdestaan Zoen toimistossa. Siinä oli valtavasti vuorosanoja. Zoe keskittyy aina toisen ihmiset murtamiseen ja tämän salaisuuksien paljastamiseen. Hän tietää, että Kathryn valehtelee, ja hän käyttää kaikkia mahdollisia keinoja päästäkseen totuuden jäljille.
Blanchettin mukaan he eivät ehtineet harjoitella intensiivistä kohtausta.
– Useimmiten täytyy vain teeskennellä, että kyseeessä on ensimmäinen kerta, mutta tällä kertaa se todella oli, hän sanoo. – Naomien näytteleminen on niin rikasta. Hän ei kykene valehtelemaan edes ihmisenä, ja sen voi aistia myös hänen näyttelijäntyössään.
Oman elämänsä sankari
Eversti James Stokes (Regé-Jean Page) on sekä Zoen potilas että rakastaja.
– Monen muun tavoin näin Regén ensimmäisen kerran Bridgertonissa, Soderbergh sanoo. – Ajattelin heti, että hänellä on elokuvatähden ulkonäkö, karisma ja olemus, mikä on täydellistä tähän rooliin. Stokes halveksii muita ihmisiä, on todennäköisesti kyvytön rakastamaan ja muutenkin varsinainen nilkki. Kysyin häneltä heti aluksi: ”Oletko valmis esittämään parantumatonta kusipäätä?” Hän nauroi ja sanoi: ”Juuri siinä on homman hauskuus.” Hän ymmärsi roolin ja koko elokuvan vaatimukset täydellisesti.
Soderberghin kanssa työskentely oli Pagelle mukaansatempaava ja luonteva kokemus, erityisesti koska ohjaaja toimi usein myös kuvaajana.
– Steven seuraa jokaista kohtausta haukan katseella. Se antaa hänelle mahdollisuuden reagoida suunnittelemattomiin hetkiin ja tallentaa ne hyvin aidoiksi.
Black Bagin äärimmilleen viedyt, ylivertaiset hahmot kansoittavat maailmaa, josta useimmat voivat vain haaveilla – tai nähdä painajaisia
– He yrittävät säilyttää ihmisyytensä ja löytää aitoa läheisyyttä ja rehellisyyttä. Mutta vakoilu on verinen laji, Page toteaa.
Vaikka Page ei kutsuisi Stokesia onnelliseksi mieheksi, hän pitää tätä hyvin kurinalaisena ja moraalisena absolutistina.
– Omasta mielestään hän on sankari, Page sanoo. – Mutta en usko, että kovin moni muu kuvailisi häntä samalla tavalla. Ristiriita tekee hänestä kiinnostavan.
George on ollut Stokesin mentori ja roolimalli mutta myös kilpailija ja este.
– Michael on hyvin antelias, mutta niin ovat muutkin näyttelijät. Illallispöytäkohtaus oli kuin tennisottelu, mutta sellainen, jossa kaikki muut pelaajat ovat Federer, Nadal, Venus, Serena. Kohtaukset elivät ja kasvoivat, koska kaikki kehittivät ottojen välillä uusia asioita. Jos ei ollut tarkkana, jäi kyydistä.
Page kuvailee Black Bagiä palapeliksi, joka yleisön pitää purkaa ja koota uudelleen.
– Siinä on paljon kerroksia, joita kuorimme hiljalleen päätyäksemme ytimessä olevaan karmeaan yllätykseen. Hahmojen maailma on täynnä salaisuuksia ja hämäyksiä, ja väkivallan uhka vaanii aivan pinnan alla. Yleisö pysyy varpaillaan yrittäessään pähkäillä, kuka on mitäkin verrattuna siihen mitä he sanovat olevansa.
Kerran vakooja, aina vakooja
Arthur Steiglitz on tiedusteluveteraani ja NCSC:n johtaja. Kuka sopisikaan rooliin paremmin kuin Pierce Brosnan – James Bond itse?
– Olimme todella iloisia, että Pierce sanoi kyllä, Soderbergh sanoo. – Hänen filmografiansa huomioiden pelkäsimme, että hän ajattelisi jo viettäneensä tarpeeksi aikaa tässä maailmassa. Mutta hän ei kokenut roolia aiempien töidensä toistona. Hän toi kuvauksiin valtavasti positiivista energiaa.
Mahdollisuus työskennellä Soderberghin, Blanchettin ja Fassbenderin kanssa oli Brosnanille liian hyvä ohitettavaksi.
– Kuvaukset olivat intensiiviset, hän muistelee. – Ensimmäisenä kuvauspäivänäni Steven sanoi heti aamulla: ”Et ehdi istua tänään.” Meillä oli edessä kuusisivuinen kohtaus. Ajattelin, että tästä tulee pitkä päivä. Olimme valmiita jo kolmelta iltapäivällä. Hän liikkuu kuin tuuli.
– Arthur on mies, jolle tiedustelupalvelu on sydämen asia, Brosnan jatkaa. – Hän on erittäin sivistynyt, jossain määrin kieroutunut, hänen moraalinsa on kyseenalainen, mutta hän pukeutuu moitteettoman tyylikkäästi. Hän pärjää yhdellä munuaisella ja kilometrin mittaisella egolla.
Brosnan nautti Soderberghin ohjaustyylistä.
– David Koeppin käsikirjoitus oli loistava, ja hahmo oli valmiiksi selkeästi kirjoitettu. Minun tehtäväni oli vain seurata nuotteja.
Brosnan arvostaa suuresti Black Bag -kollegoitaan.
– Cate Blanchett on, kuten aina, täysin virheetön. Hän on säkenöivä kauneudessaan, älykkyydessään ja inhimillisyydessään. Michael Fassbenderin kehitystä näyttelijänä on ollut upeaa seurata, ja hän tekee aina loistavaa työtä. Tom Burke häikäisee minut säännöllisesti.
Burke itse oli hieman häkeltynyt purkitettuaan ensimmäisen yhteisen kohtauksensa Brosnanin kanssa.
– Hän on meidän M! Burke sanoo.
Brosnan toivoo, että katsojat uppoutuvat elokuvaan.
– Haluan heidän liimautuvan penkkeihinsä jännityksestä. Toivon, että he lumoutuvat tarinasta ja näyttelijäsuorituksista – ja tästä käärmeenpesästä, jonka olemme herättäneet eloon.
Toimittanut Jouni Vikman. Kuvat ja haastattelut: Universal Pictures International.