Elettiin 1980-lukua, kun videovuokraamot valtasivat Suomen. Kulta-aikaa riitti aina vuosituhannen loppuun saakka ja vähän sen ylikin, jonka jälkeen liikkeet alkoivat vähentyä vuodesta toiseen. Nykyisin niihin törmää enää vahingossa, jos silloinkaan.
Vuokraamoaikoina elokuvien katselu ei käynnistynyt passiivisesti suoratoistopalvelujen loputtomien sivujen selailusta. Silloin lähdettiin kaveriporukassa, perheen kesken tai vaikka ihan yksin niin sanotulle leffanhakureissulle. Vuokraamossa sitten selailtiin mitä houkuttelevamman näköisiä VHS-koteloita (alkuaikoina oli tarjolla myös Betamax- ja Video 2000 -kasetteja), jotka kaikki lupasivat vähintään maailman unohtumattomimman ja upeimman elokuvaelämyksen. Tämä illan elokuvan valintariitti kesti joskus toistakin tuntia matkoineen kaikkineen, mutta se oli aina sen arvoista.
Vuokraamoissa elokuvien maailma avautui aivan eri tavalla kuin nykyisin suoratoistopalveluiden aikakautena. Aluksi kasettien etukansi kiinnitti huomion, sitten tutkittiin, mitä sen takakannessa kerrottiin. Pätevältä vaikuttava leffa esitettiin muille, ja lopulta – joskus tiukkojenkin vääntöjen jälkeen – valittiin se kaikille mahdollisimman hyvin sopiva vaihtoehto. Sen jälkeen mentiin karkki-, sipsi- ja juomaostoksille, ja palattiin kotiin kerääntyen television äärelle. Nauhalta televisioruutuun tulevien varoitustekstien (”tämä kasetti on tarkoitettu vain yksityiskäyttöön”) ja trailereiden jälkeen alkanut elokuva imaisi mukaansa, ja se katsottiin ilman kännyköiden jatkuvaa räpläilyä, tunnelmasta nauttien ja ennen kaikkea tarinaan keskittyen. Toki hauskojen komedioiden ja älyttömien roskatuotosten aikana saattoi kotikatsomo joskus riehaantua hurjan äänekkääksi, mutta silloinkin annettiin elokuvan viedä mennessään.
Videovuokraamojen katoamisen jälkeen tällainen yhteisöllinen elokuvankatselu kotioloissa on vähentynyt syöksykierteen lailla. Aikanaan eläneillä on kuitenkin lukuisia kivoja muistoja leffanhakureissuista, fyysisten tallenteiden pyörittelystä käsissä, niiden mainioista kansitaiteista – ja ennen kaikkea hetkistä, kun elokuvia ihan oikeasti katsottiin, yksin tai yhdessä. Mutta ei tämän tarvitse olla pelkkää menneisyyttä! Lähestulkoon saman voi kokea tänäkin päivänä.
Kyllä, luit oikein!
Mutta kun ei niitä vuokraamoja enää ole! Eihän?
Niin, videovuokraamoja ei enää pahemmin ole. Vastaus tällaisen elokuvaillan järjestämiseen piileekin toisessa sanassa.
Kirjasto.
Suomessa on satoja kirjastoja, joista voi lainata elokuvia sekä dvd- että blu-ray-levyinä. Onpa joukossa jopa muutamia 3D blu-ray- ja UHD-julkaisujakin.
Samu Turkia
Elokuvat ovat hyllyissä vähän entisten videovuokraamojen tyyliin. Niitä voi napata käsiinsä täysin oman mielensä mukaisesti, tutkia ja ihmetellä, mitä kaikkea onkaan jäänyt näkemättä, kun suoratoistopalveluissa tulee aina ne samat leffat etusivulle ja suositellaan-osioon. Kirjastojen hyllyt eivät väkisin tyrkytä viimeisimpiä uutuuksia, joskin toki niitäkin on tarjolla. Valikoimaan kuuluu runsaasti vanhempiakin julkaisuja ja sellaisia, joita ei yhdestäkään Suomessa toimivasta suoratoistopalvelusta pysty edes katsomaan.
Kun menee porukalla – luonnollisesti kirjaston muita asiakkaita kunnioittaen – leffahyllyjen äärelle hypistelemään valikoimaa, huomaa, miten hauskaa pelkkä elokuvan valitseminen voi olla. Ja mukavaa puuhaa se on myös ihan omassa rauhassa leffaa etsivälle.
Kuin entisajan videovuokraamo – mutta parempi
Kirjastoja voidaankin siis pitää nykyajan videovuokraamoina. Ne tarjoavat kuitenkin entiseen verrattuna kaksi upeaa etua.
Ensinnäkin leffojen laina-aika on pidempi kuin yksi vuorokausi. 1980-luvulla vuokra-aika oli tasan 24 tuntia tai esimerkiksi seuraavan päivän klo 18.00 asti. Palautus piti siis suorittaa tarkasti välttääkseen myöhästymismaksut.
Toinen – ja lyömätön – etu on ilmaisuus. Kirjastosta lainaaminen ei maksa yhtikäs mitään. Ne rahat voi siis sijoittaa vaikka leffanaposteluihin.
Miksi et siis kokeilisi – yksin tai yhdessä – miltä aito leffailta kotona voi tänä päivänä tuntuakaan? Tai miten olisi yön yli kestävät yllätysfestarit? Jokainen valitsee yhden leffan, jotka sitten laitetaan säkkiin, mistä ne napataan yksi kerrallaan katseluun.
Lisäksi kannattaa huomioida, että kirjastoista saa myös sarjoja useamman tunnin maratonikatseluja varten – yllättäviäkin sarjoja, sellaisia jotka olit jo unohtanut! Tarjolla on mitä erilaisimpia sarja- ja kokoelmabokseja, ja toki myös esimerkiksi dokumentteja laidasta laitaan.
Tämä harrastus – tai oikeastaan elokuvaelämys – sopii niin vuokraamoveteraaneille kuin vasta-alkajillekin!
Vinkkejä ’uuden videovuokraamosi’ käyttöön
Huomioithan, että laajimmat leffakokoelmat löytyvät aluekirjastoista. Kannattaakin siis ensimmäiseksi varmistaa lähimpien kirjastojesi valikoima. Aluekirjastoja on esimerkiksi Espoossa, Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa, Lahdessa, Oulussa, Rovaniemellä, Tampereella, Turussa ja Vantaalla.
Katsotko paljon elokuvia? Siinä tapauksessa tutustu ihmeessä kirjastojen vuosihaasteisiin!
Tässä seuraavaksi esimerkkinä Helmet-kirjastojen (Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunginkirjastojen) haasteet. Voit myös tarkistaa, onko omalla kunnallasi omia haasteita.
Vuoden 2024 ’Pienen Helmet-elokuvahaasteen’ voit katsastaa täältä.
Kyseessä on lapsille ja nuorille, perheille, koululuokille ja kaikille niille aikuisille tarkoitettu haaste, jotka haluavat suorittaa elokuvahaasteesta lyhyemmän version. Se edistää audiovisuaalista lukutaitoa ja avaa kaikenikäisille uusia maailmoja.
Vuoden 2024 ’Helmet-elokuvahaasteeseen’ pääset tutustumaan täältä. Tässä tuhdissa haasteessa katsotaan vuoden aikana 50 elokuvaa, jotka saat valita vapaasti haastelistan kriteerien pohjalta. Katso lempileffasi uudelleen tai avaa silmäsi tuntemattomalle.
Täysin toisenlaiseen ’elokuvahaasteeseen’ voi törmätä noin seitsemässäkymmenessä eri kirjastossa ympäri Suomea. Pyytämällä kirjastovirkailijalta Leffapassin saat leiman jokaisesta lainauskerrasta. Keräämällä 20 leimaa saat lähikirjastostasi lahjaksi kolme elokuvaa – ihan omaksesi. Sen jälkeen, keräämällä toisen passin täyteen, saat kolme muuta elokuvaa, jne. Tarkista, onko sinun lähikirjastossasi Leffapassi käytössä. Esimerkiksi Paimion kirjaston ilmoituksen asiasta pääset näkemään tästä.
Nuorille leffaharrastajille: Mikäli tuntuu siltä, että olisi kivaa katsella elokuvaa uusien tuttavuuksien kanssa, ota selvää, tarjoaako kirjastosi viikoittaisia Kirjastokino-näytöksiä. Esimerkiksi Kurikassa niitä on ollut koko kevään ajan, ja sarja jatkuu taas syksyllä. Kurkkaa tästä Kurikan pääkirjaston toukokuun lopun Nuorten Kirjastokino -esitys.
Ottakaa nuoret leffaharrastajat myös huomioon, että kirjastojärjestelmä tulkitsee ikärajoja päivälleen, eikä ikärajajoustoa ole. Tähän asiaan ei ole mahdollista vaikuttaa. Valitse siis katseltavat elokuvat oman ikäsi mukaisesti.
Sitten vielä lopuksi: käsittelethän lainaamiasi levyjä asiallisesti, niin että ne toimivat myös seuraavilla katsojilla. Ja tarkistathan oman kirjastosi eri aineistojen laina-ajat, sillä ne vaihtelevat kunnittain.
Miksi et siis muistelisi ’vanhan ajan elokuvavuokrausta’ jo tänään? Tai jos kokemus ei ole tuttu, testaisi miten hienolta ’entisaikojen leffailta’ tuntuukaan!
Timo J. Nevala / Kurikan kirjasto