Teatterineuvos Eila Roine, jos joku, ansaitsee kunnollisen elämäkerran. 91-vuotias, Pro Finlandiallakin palkittu Roine muistetaan erityisesti televisiorooleistaan Heikissä ja Kaijassa, sekä Rintamäkeläisissä, mutta myös Pikku Kakkosen Eila-mummona.
Kyse on nyt siis suuresta yleisöstä – uransa Roine on paiskinut töitä teatterissa. Antti Heikkisen kirjoittama elämäkerta on jykevä, lähes 600-sivuinen tiiliskivi, jossa kirjailija on antanut itselleen luvan rönsyillä. Ratkaisu ei ollut välttämättä huono, sillä Roine toimii samalla aikakautensa heijastimena.
Vastaavaa perehtyneisyyttä toivoisi monien muidenkin kulttuurihahmojen elämäkertoihin. Välillä tuntuu, ettei mikään näytelmä ole kyllin pieni, jotta sen äärelle ei voisi pysähtyä. Sillä on historiallista arvoa, kuten esipuheesta jo tulee ilmi: jos nuori teatterikoululainen, alalle kouluttautuva ihminen, ei tiedä kuka Jussi Jurkka oli, tai jos ”kaikin puolin sivistynyt nuorukainen” ei tiennyt Lasse Pöystiä ja Pentti Siimestä, jotain on vialla.
Jesse Raatikainen
★★★★
Eila Roine. Kirjoittanut Antti Heikkinen. Kustantaja Otava. 600 sivua.
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
