Midge Costin tekee oudon tunnustuksen keskustellessaan Episodin kanssa Cannesissa.
– Pelkäsin ääntä ja sitten päädyin tekemään kaikkia isoja toimintaelokuvia.
Puhumme hänen usein ohitettua prosessia käsittelevästä dokumentistaan Making Waves: The Art of Cinematic Sound. Toki hän sai sen tekemiseen hieman apua ystäviltään ja joiltakin alan isoimmista nimistä, mukaan lukien Oscar-voittajat Walter Murch, joka työsti Ilmestyskirja. Nyt -elokuvaa, Tähtien sodan Ben Burtt ja Gary Rydstrom, joka traumatisoi miljoonia Pelastakaa sotamies Ryanin Omaha Beach -kohtauksella.
– Kutsun itseäni ”uudelleensyntyneeksi ääni-ihmiseksi”, koska en aikaisemmin ajatellutkaan asiaa. Miksi olisin? Kaikki ajattelevat kameraa, valaistusta, sommittelua ja näyttelijöitä. Mutta ääni?! Toisaalta se on meidän etumme, sillä voimme vaikuttaa yleisöön heidän tietämättään.
Ei ihme, että monet tunnetuimmat ohjaajat ovat myös keksineet sen.
– Kun Michael Bay aloitteli, hän ei tiennyt mitä halusi. Nyt äänellä on suuri merkitys hänen elokuvissaan, Costin kertoo.
– Armageddonissa mietimme miltä asteroidi kuulostaisi. Jos työskentelisi kuin Stanley Kubrick, menisi luonnollisen äänen lähteelle, mutta sellaista ei ole olemassa! Mieleeni juolahti, että asteroidi on tarinan pahis, joten siinä on vastakkain jauhautuvia kiviä ja hidastettua kissan naukumista, hän nauraa.
– Jokin todellinen lähde on tärkeää, jokin joka vaikuttaa helposti. Ukkosta radalla oli ensimmäinen iso elokuvani, ja autojen lähestyessä lisäsin niiden ääneen eläinten murinaa. Sitä ei kuule, mutta se pelottaa.
George Lucasin, Steven Spielbergin, David Lynchin, Barbra Streisandin ja Ryan Cooglerin kanssa puhumisen lisäksi Costin halusi esitellä äänen alkutaivalta. Räjähdyksiä luotiin rummuilla ja kullakin studiolla oli omat kirjastonsa laukauksia ja nyrkiniskuja, joita käytettiin yhä uudelleen ja uudelleen. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin uskaltauduttiin kunnolla kokeellisiksi.
– ”Hyvät tarinat ja mukavat penkit myyvät elokuvia, eivät äänet”, Costin muistelee jonkun tuottajan sanoneen ja kehuu sitten Barbra Streisandia, joka vaati valtavasti aikaa käytettäväksi vuoden 1976 Tähti on syttynyt -elokuvansa äänitykseen ja miksaukseen.
– Joskus kuvauspaikalla ollaan jopa ennakkoluuloisia ääntä kohtaan. Niin monet ihmiset ajattelevat vain sitä, mitä kuvaruudussa näkyy. Mutta ääni tukee suoritusta!
Vaikka kyseessä olisi mielikuvitusolento. Hieman realismia nimittäin päätyi kaukaiseen, kaukaiseen galaksiinkin, kun Ben Burtt pääsi suoraan elokuvakoulusta tekemään Tähtien sotaa.
– Minulta kysyttiin heti alkuun: ”Haluaisitko kerätä ääniä wookieta varten”, Burtt muistelee elokuvassa. – Vastasin kyllä, ajatellen äärimmäisessä tapauksessa pääseväni sen jälkeen Star Trek -coniin myymään t-paitoja.
Kansoittaakseen George Lucasin universumia äänillä, jotka tuntuisivat todellisilta, Burtt käytti pelkästään Chewbaccaa varten mäyrää, leijonaa, hyljettä ja Long Beachilla äänittämäänsä mursua. Lisäksi erästä tiettyä Puh-nimistä karhua (kuvassa alla), joka urisi juuri oikealla tavalla, kun sille näytettiin sen suosikkileipää ja vietiin se sitten pois. Elokuva-ala on julmaa.
Costin epäroi, kun häneltä kysytään suosikkia luovasta äänenkäytöstä elokuvassa.
– Rakastan Kummisedän kohtausta, jossa Michael hakee vessasta piilotetun aseen, ja kuuluu ohi ajavan metron ääni. Kun hän palaa pöytään, sama ääni kuuluu Sollozzon puhuessa. Siinä ei edes ole järkeä, mutta se sopii kohtaukseen. Tai Ilmestyskirja. Nyt. kaikkine helikopterin äänineen ja laulun loppuessa hitaasti kattotuulettimen pyöriessä kuvassa, hän listaa kuin vahvistaen Walter Murchin väitettä siitä, että äänet vaikuttavat syvemmin kuin kuvat.
Silti me yleisössä emme tajua sitä.
Midge Costin käyttää aikaa ylistääkseen alan muita naisia: Kay Rose oli ensimmäinen nainen, joka voitti äänipuolen Oscarin ja Cece Hall lisäsi Top Gunin hävittäjien ulinaan apinoiden kirkumista saadakseen niihin lisää terää. Costin kertoo, että alalta löytyy tutkittavaksi vaikka kuinka monta värikästä persoonaa, kuten foley-äänitaiteilija John Roesch, joka Inceptionissa sukelsi näyttelijöiden pään sisään tai legendaarinen Jack Foley, joka pitkälti perusti koko taiteenalan pelastaessaan Spartacuksen kohtauksen käytännössä vain autonsa avaimilla.
– Ensin tulee sydän, ja äly seuraa sitä, toteaa Hans Zimmer dokumentissa, ja on vaikeaa olla eri mieltä. – Tehtävänämme on keksiä jotain mitä ei voi kuvitella.
Pitäisikö lopettaa elokuvien katselu – ja keskittyä kuuntelemiseen?
(EPISODI/Marta Bałaga, Cannes)
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
