Vuonna 2001 ensi-iltaan tullut Donnie Darko koki vaikean alun. Richard Kellyn ohjaama ja käsikirjoittama esikoiselokuva, jonka budjetti oli 4,5 miljoonaa dollaria, ei tahtonut saada levitysyhtiötä, vaikka festivaalinäytöksissä se sai ylistäviä arvioita. Lopulta Newmarket Films osti elokuvan ja päätti julkaista sen lokakuussa 2001. Valitettavasti elokuvan trailereissa oli lentokoneonnettomuus – asia, jota amerikkalaiset eivät halunneet nähdä syyskuun 11. päivän World Trade Center -terroritekojen jälkeen. Trailerien esitykset keskeytettiin, ja elokuva sai lopulta ensi-iltansa käytännössä ilman minkäänlaista markkinointia.
Vain 58 valkokankaalla pyörinyt elokuva tuotti Yhdysvalloissa ainoastaan noin puoli miljoonaa dollaria. Donnie Darkon erinomaisuus ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta: se alkoi pyöriä viikosta toiseen suosituissa keskiyön näytöksissä. Lopullinen läpimurto ja kulttimaine tulivat kuitenkin kymmenen miljoonaa dollaria tuottaneen dvd-julkaisun myötä.
Vuoteen 1988 sijoittuva elokuva seuraa Donnie Darkoa (Jake Gyllenhaal), todellisuuden ja harhojen rajamailla elävää teiniä. Eräänä yönä Donnie kävelee ulos talostaan ja kohtaa Frankin, mystisen ja karmivan kanipukuisen hahmon, joka kertoo maailman loppuvan 28 päivän, 6 tunnin, 42 minuutin ja 12 sekunnin kuluttua.
Samaan aikaan Donnien perheen kotiin putoaa suihkukoneen moottori – suoraan Donnien huoneeseen. Hän kuitenkin välttyy varmalta kuolemalta, koska Frankie oli houkutellut hänet ulos. Tästä alkaa Donnien erikoinen ja mystinen matka, joka kutkuttaa katsojaa mitä moninaisimmilla tavoilla.
Selittävämpi erikoisversio
Donnie Darkon dvd-menestyksen ja jatkuvien yönäytöksien innoittamana elokuvan levitysyhtiö Newmarket Filmsin toimitusjohtaja Bob Berney otti yhteyttä ohjaaja Kellyyn ehdottaen elokuvan uudelleenjulkaisua. Lopulta Kelly sai 290 000 dollaria elokuvan erikoisversion tekemiseen.
Toukokuussa 2004 ensi-iltansa saanut Donnie Darko: The Director’s Cut on erikoisversio sanan varsinaisessa merkityksessä. Se ei ole ainoastaan vähän yli 20 minuuttia 113-minuuttista teatteriversiota pidempi, se sisältää myös monin osin uusitun ääniraidan. Etenkin lisätyt kohtaukset saivat kuitenkin osan alkuperäisversion faneista varpailleen.
Lue myös: Värittömästi kauniimmat: Tarkastelussa elokuvien mustavalkoiset suosikkiversiot
Muutokset alkavat heti elokuvan avauskohtauksessa. Kun Donnie herää keskeltä tietä, Director’s Cutissa soi taustalla alkuperäistä mystisempi musiikki, ja heti sen jälkeen alkavan Echo and the Bunnymenin The Killing Moon -kappaleen tilalla soi INXS:n Never Tear Us Apart. Ohjaaja halusi jo teatteriversioon INXS:n kappaleen, mutta lisenssiongelmat estivät sen toteutumisen.
Alun huomattavan ääniraitamuutoksen jälkeen soundtrackilla tulee enemmän tai vähemmän pieniä viilauksia muun muassa musiikin voimakkuuteen ja ääniefekteihin. Lisäksi dialogipätkiä on sekä lisätty että poistettu. Esimerkiksi 32. minuutilla Gretchen (Jena Malone) huutaa häntä kiusanneille pojille ”Fuck ’em!”, kun taas teatteriversiossa hän näytti vain keskisormea. Vastaavasti 83. minuutilla nähtävän Cheritan (Jolene Purdy) lavaesiintymisen jälkeen hänelle huudetut ”Get of the stage, Cherita!” ja ”You suck!” -lauseet on poistettu.
The Director’s Cutissa on runsaasti lyhyitä mutta myös muutamia pidempiä lisättyjä hetkiä. Kun Donnien perhe muuttaa väliaikaisesti hotelliin, on kohtaus yli minuutin verran pidempi: Donnien pikkusisko Samantha (Daveigh Chase) miettii miten he voisivat ansaita rahaa heitä kohdanneella onnettomuudella samalla, kun isä Eddie (Holmes Osborne) epäilee jonkin tahon pelastaneen Donnyn pudonneen lentokonemoottorin alta.
Toinen yli minuutin mittainen lisäys tulee kolmen vartin kohdalla, jolloin Donnie lukee luokan edessä runoa Frankista. Kun opettaja Karen (Drew Barrymore) kysyy kuka on Frank, Donnie vastaa ”kaksimetrinen pupu” saaden osan luokkalaisista nauramaan.
Tasan tunnin kohdalla nähdään kaksi yhteensä lähes puolitoista minuuttista kohtausta. Ensimmäisessä Eddie ja Rose (Mary McDonnell) syövät ravintolassa ja keskustelevat Donnien opettajalleen Kitty Farmerille (Beth Grant) sanomista rajuista kommenteista. Rosen mielestä poikaa ei pitäisi päästää seuraamuksitta, Eddien mielestä heidän pitäisi ostaa hänelle mopo. Tämän jälkeen Donnie kaivertaa halloween-kurpitsoja isosiskonsa Elizabethin (jota näyttelee Jaken oikea isosisko Maggie Gyllenhaal) kanssa.
Vähän ennen puoltatoista tuntia tulee yli kaksiminuuttinen lisäys. Aluksi Donnie ja Gretchen makaavat viltillä auringonpaisteessa. Tämän jälkeen Donnie menee kotiin ja keskustelee isänsä kanssa. Donnie uskoo olevansa hullu, mutta Eddie vakuuttaa asian olevan toisin ja pyytää poikaansa olemaan aika rehellinen ja kertomaan totuuden – tapahtui mitä tapahtui.
Hieman edellisen jälkeen tulee toinen pariminuuttinen lisäys. Siinä oppilaat katsovat Ruohometsän kansa (1978) -animaatiota, jonka jälkeen Donnie ja Karen keskustelevat siitä, tulisiko ihmisten välittää jäniksien kohtaloista.
Viitisen minuuttia edellisen jälkeen nähdään kuinka Rose hyvästelee Donnien ja Elizabethin hänen lähtiessään matkalle Samanthan ja muiden tanssityttöjen kanssa. Donnie kertoo äidilleen, ettei hänen aivoissaan ole mitään vikaa. Tätä seuraa hetki, jossa Donnie sanoo erotetulle Karenille, että tämä oli koulun paras opettaja.
104. minuutilla The Director’s Cut sekoittaa pakan uusiksi: Donnien psykologi tohtori Thurman (Katharine Ross) kertoo, että Donnien käyttämät pillerit ovat lumelääkkeitä, ja että hän voi lopettaa niiden syömisen. Hän myös toteaa, ettei Donnie ole ateisti vaan agnostikko.
Kaikkien edellisten ja niiden lisäksi lyhyempien lisäyksin päälle The Director’s Cutissa on yksi erityisen merkittävä muutos: elokuva on jaettu kappaleisiin, joiden alussa näytetään sivuja fiktiivisestä kirjasta The Philosophy of Time Travel. Nämä lyhyet väliosuudet avaavat katsojalle jo kauan ennen loppua mistä on kyse. Se tekee salaperäisestä ilmapiiristä vähemmän mystistä ja enemmänkin selittelevää.
Donnie Darko: The Director’s Cut sisältää hyviä hetkiä ja muutoksia, mutta mukaan mahtuu myös huonoja ratkaisuja. Alkuperäinen teatteriversio onkin se, joka kannattaa katsoa ainakin ensimmäiseksi.
Kun ohjaajalta vuonna 2015 kysyttiin Twitterissä, kummasta versiosta hän pitää enemmän, vastaus oli: ”Molemmista kai yhtä paljon. Näen puutteita kummassakin.”
Vielä syvällisempi Nosferatu
Vuonna 2024 julkaistu amerikkalainen goottikauhuelokuva Nosferatu oli – päinvastoin kuin Donnie Darko – heti alusta alkaen sekä yleisö- että arvostelumenestys. Robert Eggersin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva on uusintaversio vuoden 1922 klassikosta Nosferatu: A Symphony of Horror, joka itsessään oli luvaton sovitus Bram Stokerin romaanista Dracula (1897).
Nosferatu sijoittuu vuoteen 1838 ja kertoo nuoresta Ellenistä (Lily-Rose Depp), joka on naimisissa Thomas Hutterin (Nicholas Hoult) kanssa. Thomas saa työnantajaltaan tehtäväkseen myydä rappeutuneen kartanon salaperäiselle kreivi Orlokille (Bill Skarsgård). Ellenillä on paha aavistus asiasta ja hän pyytää Thomasta jäämään kotiin, mutta tämä lähtee matkalle tavoitteenaan turvata perheensä taloudellinen tulevaisuus. Matkan aikana Ellen alkaa kokea outoja näkyjä ja oireita – yliluonnollisia ilmiöitä, jotka viittaavat siihen, että hän on joutunut vampyyri Orlokin vaikutuksen alaiseksi.
Pian elokuvan menestyksekkään ensi-illan jälkeen ohjaaja Eggers ilmoitti, että kotiteattereihin julkaistaisiin pidennetty Extended Cut. Näin myös tapahtui, mutta muutokset eivät olleet odotetunlaisen isoja ottaen huomioon, että elokuvaa esitettiin testinäytöksissä kolmituntisena.
Extended Cut (136 min) sisältää seitsemän eroavaisuutta 133-minuuttiseen teatteriversioon verrattuna. Ensimmäinen niistä on lähestulkoon täysin huomaamaton neljän sekunnin lisäys elokuvan 17. minuutilla Thomaksen kävellessä kylään etsimään yösijaa.
Toinen lisäys on jo merkittävämpi, ja se nähdään 31. minuutilla. Orlokin puhetta on pidennetty minuutin verran, ja sen aikana hän kertoo Thomasille Szent András -juhlan aatosta ja kuinka se on tavalliselle kansalle pimein mahdollinen noitayö.
Kun 70. minuutin kohdalla professori Albin Eberhart von Franz (Willem Dafoe) toteaa Ellenin olevan jonkin henkiolennon riivaama, avaa hän ajatuksiaan 25 sekunnin verran enemmän.
Kymmenisen minuuttia myöhemmin nähdään enemmän Albinin pähkäilyjä. 72 sekuntia kestävässä kokonaan uudessa kohtauksessa hän keskustelee Friedrich Hardingin (Aaron Taylor-Johnson) ja Tri. Wilhelm Sieversin (Ralph Ineson) kanssa muun muassa iilimadoista ja niiden merkityksestä.
98. minuutilla Albin keskustelee jälleen Friedrichin kanssa. 15-sekuntisessa lisäyksessä hän kertoo kuinka heidän Nosferatunsa on erityisen pahantahtoinen ja vanha Saatanan oppilapsi. Puolitoista minuuttia myöhemmin Friedrich ilmaisee levottomuutensa 11-sekuntisessa lisäyksessä: ”Tämä ei ole mitään saatanan taikuutta!”
Viimeinen lisäys nähdään Extended Cutin 107. minuutilla. Teatteriversiossa kamera paneroi makuuhuoneiden läpi alkaen Friedrichista. Pidennetyssä versiossa se alkaa 21 sekuntia aikaisemmin Ellenin ja Thomasin huoneesta: silmät auki makaava Ellen kuulee Orlokin kertovan, mitä kolmantena yönä tulee tapahtumaan.
Kaiken kaikkiaan Extended Cutin lisäykset ovat sinänsä pieniä, mutta ne kasvattavat tunnelmaa ja vievät katsojan vielä vähän syvemmälle tarinankerrontaan. Pidennetty versio onkin se, joka kannattaa katsoa.
Kaikki artikkelin kuvat ovat pidennetyistä versioista.
Miten nähdä elokuvien eri versiot?
Donnie Darko: Teatteriversio on julkaistu Suomessa dvd:llä ja blu-rayllä, ulkomailla myös 4K UHD:nä. The Director’s Cutin suhteen joutuu kääntymään ulkomaille.
Nosferatu: Kaikki suomiteksteillä varustetut levyjulkaisut (dvd, blu-ray, UHD) sisältävät sekä teatteriversion että Extended Cutin.
Teksti: Tom Kajaslampi