Yli 650 sivun ei pidä antaa hämätä tai karkottaa potentiaalista lukijaa Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliöstä. Kirja tempaa mukaansa ensimmäisistä sivuista lähtien ja kiehtoo muodollaan ja kerroksellisuudellaan.
Kirja tuntuu käsittelevän autofiktiivisesti kirjailijan omaa suhdetta ruotsalaisohjaaja Ingmar Bergmaniin ja erityisesti elokuvaan Persona – Naisen naamio (1966). Autofiktiota tai ei, kirjan kertoja matkustaa Helsingistä Fårön saarelle kirjoittamaan esseetä ohjaajasta. Kertoja haluaisi myös kirjoittaa romaanin.
Paikoin aihe ja todellisuuksien hämärtymät tuovat mieleen Mia Hansen-Løven elokuvan Kohtauksia eräältä saarelta (2021), mutta Marraseliö on elokuvaa väkevämpi ja älykkäämpi kokemus.
On jo vuosia ollut muodikasta käsitellä taiteen keinoin ”valtaa” ja kaataa ”miesnerojen myytti”, mutta Hakkaraisen teos läpäisee pintafeministiset huutelut syvällisyydellään ja rehellisyydellään: vaikka Bergman oli kertojan mukaan narsisti, joka ei kohdellut naisia reilusti, hän on samaan aikaan valmis antautumaan ihailemalleen taiteilijalle.
Jesse Raatikainen
★★★★★
Marraseliö. Kirjoittanut Anna-Kaari Hakkarainen. Kustantaja Tammi. 670 sivua.
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.