Illinoisissa syntynyt William David Friedkin (29.8.1935–7.8.2023) aloitti elokuvauransa 1960-luvulla tunnin mittaisten televisiodokumenttien parissa. Niiden ja muutaman erikoisen valkokangaselokuvan jälkeen hän puski suuren yleisön tietoisuuteen vuoden 1971 rikosdraamalla Kovaotteiset miehet (The French Connection). Alle kahden miljoonan dollarin budjetilla tehty leffa tuotti samalla kertaa monikymmenkertaisesti taaloja sekä viisi Oscar-palkintoa. Akatemia palkitsi tuotoksen parhaana elokuvana, miespääosasta (Gene Hackman), miessivuosasta (Roy Scheider), sovitetusta käsikirjoituksesta ja ohjauksesta.
Rauta ei Kovaotteisten miesten jälkeen jäähtynyt – päinvastoin. Vuonna 1973 Yhdysvalloissa ensi-iltansa saanut mestarillisesti ohjattu Manaaja (The Exorcist) iski katsojien kasvoille jotain, mihin he eivät olleet varautuneet. Riivauksissaan törkeyksiä suustaan päästelevä ja krusifiksia hyvinkin kyseenalaisesti käyttävä 12-vuotias tyttö sai Suomenkin viranomaiset varpailleen. Valtion elokuvatarkastamo lätkäisi elokuvalle kesäkuussa 1974 K-18-ikärajan lisäksi määräyksen useille sensurointileikkauksille. Kaupan päälle iskettiin vaatimus, ettei elokuvaa mainosteta sensaatiota tavoittelevalla tavalla. Seuraavan kuukauden aikana – ilmeisesti elokuvan levittäjän valituksesta johtuen – Elokuvalautakunta tarkastutti leffan uudelleen ja palautti kaikki Valtion elokuvastarkastamon sensuroimat kohtaukset takaisin paikoilleen. K-18-ikäraja pysyi kuitenkin ennallaan.
Väitetysti ainakin Yhdysvalloissa näytöksiin pyörtyneiden katsojien takia sairaanhoitajia vaatinut Manaaja palkittiin kahdella Oscarilla (paras sovitettu käsikirjoitus ja ääni), minkä lisäksi Friedkinin tuima ohjaus noteerattiin ansaitusti ehdokkuudella.
Jo nuo kaksi peräkkäistä huikean voimakkaasti, jopa positiivisella tavalla aggressiivisesti ohjattua menestyselokuvaa rakensivat tulevien vuosien aikana Friedkinille monumentaarisen maineen. Hänen nimensä on syystäkin yhä edelleen elokuvaharrastajien mielissä erityisen suurella lämmöllä. Pelon palkka (Sorcerer, 1977), Yön kuningas (Cruising, 1980), Elää ja kuolla L.A.:ssa (To Live and Die in L.A., 1985), Murhaaja (Rampage, 1987), Paholaisen lapsenvahti (The Guardian, 1990) ja Killer Joe (2011) ovat hänen muista ohjaustöistään sellaisia, jotka jokaisen elokuvia rakastavan tulisi nähdä.
William Friedkinin uraan kannattaa muutenkin tutustua tarkemmin kuin pelkästään edellä mainittujen leffojen osalta. Tiesitkö esimerkiksi, että hän vastasi muun muassa Laura Braninganin kasarihitin Self Control (1984) -musiikkivideon ohjauksesta? Yksi elokuva – monta tarinaa -palstaan liittyen siitäkin on muuten olemassa kaksi eri versiota; sensuroimatonta ei tosin ole kovinkaan moni nähnyt…
Vaihtoehtoiset demonivälähdykset
Kuten jo aiemmin mainittiin, Manaaja vavisutti 1970-luvun yleisöä yllättävän rankasti. Elokuvassa 12-vuotias tyttö joutuu pahan riivaamaksi hänen äitinsä hakiessa apua kahdelta papilta. Lopullinen kuvasto on kaikkea muuta kuin sunnuntai-iltapäivän perheviihdettä.
Jättimenestykseksi nousseen elokuvan alkuperäiseen 122-minuuttiseen teatteriversioon on tänä päivänä hyvin vaikea törmätä. Se julkaistiin aikoinaan vhs-kasetilla ja laserdisc-levyllä, mutta dvd:llä se näki päivänvalonsa vain kerran: alkuperäinen vuoden 1997 jenkkijulkaisu sisältää kyseisen originaaliversion.
Vuoden 1998 lopulla julkaistu 25th Anniversary Edition -dvd (122 min) oli leikkaukseltaan sama kuin alkuperäisversio, mutta siinä oli kaksi pientä muutosta. Tämä versio tunnetaan epävirallisesti nimellä Altered Theatrical Cut (”vaihtoehtoinen teatteriversio”). Ensinnäkin alun Warner Bros. -logo on vaihdettu tuoreempaan versioon. Toiseksi aivan loppuun on tehty efektimuutos demonin poistuessa Isä Karrasin (Jason Miller) ruumiista. Alkuperäisversiossa tämä on toteutettu suoralla leikkauksella, jossa demonimeikkauksessa ollut Karras muuttuu yhtäkkiä normi-itsekseen. 25th-versiossa jyrkkä leikkaus on pehmennetty tietokoneella sulavammaksi. Kohtaus on hyvin nopea, joten edes puristeja se ei välttämättä haittaa – etenkin kun alkuperäisessä muodossaan kohtaus on melkoisen tökerön näköinen.
Vuonna 1979 Manaaja sai uusintaensi-illan 70 mm -esityskopion ja uuden kuusikanavaisen Dolby Stereo -äänen voimin. Vuonna 2000 oli jälleen uuden ensi-illan paikka – silloin tosin valkokankailla nähtiin huomattavasti erilainen versio.
Manaaja – Ennennäkemätön versio (The Exorcist – The Version You’ve Never Seen, 2000) on 133-minuuttinen erikoisversio, jota esitettiin jopa Suomen valkokankailla. Julkaisun aikoihin Friedkin painotti, että kyseessä ei ole ”ohjaajan visio”, vaan pikemminkin käsikirjoittaja-tuottaja William Peter Blattyn mieltämä versio. Niin tai näin, tätä versiota alettiin ajan myötä kutsua Director’s Cutiksi.
Ennennäkemätön versio alkaa eri tavalla. Warner Bros. -logo esitetään mustavalkoisena ja välittömästi sen jälkeen tulee 40 sekunnin lisäys. Siinä näytetään MacNeilien asuntoa kameran liikkuessa kohti tietä. Lopulta kuva vaihtuu Neitsyt Marian patsaaseen.
Puolen tunnin kohdalla tulee uusi, yli neljä minuuttia kestävä kohtausten sarja. Aluksi näytetään, että ollaan lääkäriasemalla. Tämän jälkeen Regan (Linda Blair) on tutkimuksissa. Hänelle tehdään useita eri kokeita samalla, kun hän näkee yhden nopean vilauksen demonista. Lopulta lääkäri keskustelee tuloksista Reganin äidin Chrisin (Ellen Burstyn) kanssa.
58. minuutilla välähtää ruudulla jälleen demoni, tällä kertaa Chrisin vieressä valojen syttyessä päälle. Minuuttia myöhemmin tulee toinen samanlainen välähdys.
Tasan tunnin kohdalla tulee version puhutuin kohtaus, niin sanottu ”Reganin hämähäkkikävely”. Regan syöksyy portaita alas ylösalaisin ”kävellen” samalla kun hänen suusta pursuaa verta. Hetki kestää kaiken kaikkiaan alle puoli minuuttia.
Puolentoista tunnin kohdalla nähdään 53-sekuntinen lisäys, jossa Karras kuuntelee ääninauhalta Reganin ja Chrisin keskusteluja. 101. minuutilla kuunnellaan jälleen nauhoja, tällä kertaa yli 70 sekuntia kestävässä kohtauksessa. Nyt kuunteluvuorossa on Sharon (Kitty Winn). Kohtaus vaihtuu toiseen lisäykseen, jossa Isä Merrin (Max von Sydow) rukoilee Chrisin tuodessa hänelle teetä. Chris kysyy, haluaisiko Merrin kahviinsa tilkan brandya. Merrin sanoo lääkärin kieltäneen häneltä alkoholin, mutta Luojan kiitos hänen tahtonsa on heikko.
Parin pienen muun lisäyksen tulee vielä yksi merkittävä muutos. Ennennäkemätön versio nimittäin loppuu eri tavalla. Tarina jatkuu puolentoista minuutin ajan siitä mihin alkuperäisjulkaisu päättyy. Isä Dyer (William O’Malley) tapaa vielä komisario Kindermanin (Lee J. Cobb). Aluksi he keskustelevat Reganin voinnista. Sitten Kinderman kysyy, haluaisiko Dyer elokuviin tai syömään. He lähtevät yhdessä kävelemään kohti ravintolaa.
Tämä viimeinen rauhallinen lisäys on omiaan tasoittamaan kaikkea sitä hurjaa, mitä elokuvassa oli aiemmin tapahtunut. Mutta onko loppu nyt liiankin pehmeä? Jokaisella katsojalla on oma mielipiteensä.
Ennennäkemätön versio julkaistiin blu-raylla vuonna 2010. Tällöin nimeksi vaihtui The Exorcist – Extended Director’s Cut. Kyseiseen versioon tehtiin kolme muutosta vuoden 2000 julkaisuun verrattuna: alun Warner Bros. -logo on nyt sininen ja sen lisäksi aiemmin mainitut, 58. ja 59. minuutilla nähdyt demonivälähdykset on poistettu. Tämä versio on nykyään yleisesti se, jota elokuvasta levitetään vaihtoehtoisen teatteriversion ohella niin levyformaateissa kuin striimipalveluissa.
Jade – onnistunut epäonnistuminen
Vuonna 1995 julkaistu synkkä ja eroottisviritteinen Jade epäonnistui niin lippukassoilla kuin kriitikkojen silmissä. Saipa elokuva pari Razzie-ehdokkuuttakin. Friedkin oli tästä huolimatta silloisten puheiden perusteella varsin tyytyväinen tuotokseensa. Ja itse asiassa elokuvaa onkin ajan saatossa ajettu kulttimaineeseen – eikä syyttä. Jade on paljon jäntevämpi kokonaisuus kuin ensi-illan aikoihin väitettiin, ja sen vuoksi tässä yhteydessä ehdottomasti noston arvoinen trilleri.
Elokuvan Yhdysvaltojen R-versio (95 min) oli hieman sensuroitu kahdesta seksikohtauksesta. Kyseiset hetket nähtiin kuitenkin kansainvälisessä (Eurooppa/Australia) julkaisussa, joka oli pituudeltaan myös noin 95-minuuttinen.
Jaden varsinainen erikoisversio ilmaantui vasta myöhemmin vhs-levitykseen: Yhdysvalloissa julkaistu Unrated Director’s Cut (108 min) sisälsi R-versiosta sensuroidut seksit sekä muutamia täysin uusia kohtauksia. Myös loppu on pidennetty.
Kokonaisuutta silmällä pitäen pidennetyn Director’s Cut -version lisäykset eivät kaikki ole todellakaan tarpeellisia. Muutama niistä rakentaa kuitenkin tarinaa onnistuneesti. Esimerkiksi 14. minuutilla oleva kahdenkeskinen kohtaus Corellin (David Caruso) ja häntä tulevasta varoittavan Katrinan (Linda Fiorentino) välillä luo heti elokuvan alkumetreille pienen mutta hyvän jännitteen. Katrina ja Matt (Chazz Palminteri) saavat myös kaivattua – ja tarinan kannalta perusteltua – yhteistä lisäaikaa.
Isoin eroavaisuus tulee kuitenkin vasta aivan lopussa. Siinä missä alkuperäisessä julkaisussa alkavat lopputekstit, jatkuu Director’s Cut vielä vähän yli minuutin verran. Paljasrintainen ”Jade” asettuu sängylle makaamaan toista henkilö odotellen, samalla kun selviää, että Corelli on salakuunnellut kaiken mitä Katrina ja Matt ovat juuri puhuneet. Corelli nousee autostaan ja lähtee – ilmeisen todennäköisesti – tekemään pidätystä.
Director’s Cut on Jaden julkaisuista suositeltavampi katsottava. Se on myös hyvin ohjaajansa näköinen kokonaisuus. Tosin, Director’s Cutin harvinaisuudesta johtuen, kumpi tahansa lyhyempi versio on myös ehdottomasti katselemisen arvoinen.
Seuraavassa artikkelissa jatketaan William Friedkinin ohjaamien elokuvien erikoisversioiden parissa. Luvassa on muun muassa ultraharvinaisen ja elokuvaharrastajille erityisen kiintoisan Murhaaja-elokuvan (Rampage, 1987/1992) eri julkaisujen yksityiskohtainen vertailu.
Miten nähdä artikkelin elokuvat?
Manaaja: Alkuperäinen versio on julkaistu vhs-kasetilla ja laserdisc-levyllä. Lisäksi vuoden 1997 USA-dvd sisältää sen. Altered Theatrical Cut (25th Anniversary Edition) on julkaistu dvd:nä ja blu-raynä ympäri maailmaa, myös Suomessa. The Version You’ve Never Seen julkaistiin suomeksi tekstitettynä dvd:nä. Extended Director’s Cut on saatavilla blu-rayllä suomitekstien kera. Striimipalveluista saa sekalaisittain joko Altered Theatrical Cut – tai Extended Director’s Cut -versiota – toisissa palveluissa jopa molempia.
Jade: R-versio julkaistiin USA:ssa vhs:llä, laserdiscillä, dvd:llä ja blu-rayllä. Sensuroimaton kansainvälinen versio julkaistiin Suomessa vhs:llä ja dvd:llä. Director’s Cut -versio on julkaistu fyysisessä formaatissa ainoastaan vhs-kasettina. USA:n Prime Video tarjoaa sitä digitaalisessa muodossa niin vuokralle kuin ostettavaksi. Suomalaisista striimipalveluista ei elokuvaa löydy missään muodossa.
Teksti: Tom Kajaslampi
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
