Jos musikaalit jakavat mielipiteitä äärilaidasta toiseen, kauhumusikaalit ne vasta oma juttunsa ovatkin. Niitä ei tosin ole tehty kovinkaan monta, mutta nyt käsiinpäätyneet veriset laululeffat osoittavat, että sitten kun sellainen tehdään, tehdään siitä useampi versio.
Tutustumme nyt kahteen varsin vähän tunnettuun mutta ehdottomasti huomionarvoiseen kauhukomediamusikaaliin.
Kun maailmanloppu tulee, nuoret ne vaan lauleskelee
Ryan McHenryn vuonna 2010 julkaisema lyhytelokuva Zombie Musical oli kunnianhimoinen kokeilu, jossa hän yhdisti kaksi harvoin kohdannutta genreä: zombikauhun ja musikaalin. Tuotos sai huomiota festivaaleilla, ja sen positiivinen vastaanotto loi pohjan pitkälle elokuvalle.
Valitettavasti McHenry ei koskaan nähnyt lopputulosta. Hän pomppasi kuuluisuuteen vuonna 2013 aloitettuaan Ryan Gosling Won’t Eat His Cereal -Vine-videoiden sarjan, mutta valitettavasti hän sairastui syöpään ja menehtyi vuonna 2015.
McHenrylle omistettu Anna ja maailmanloppu (Anna and the Apocalypse, 2017) on John McPhailin ohjaama sekoitus kauhua, komediaa ja musikaalia. Projektin haltuunsa ottaneen McPhailin tavoitteena oli säilyttää McHenryn lyhytelokuvan alkuperäinen henki tehden kuitenkin lopputuloksesta raikkaan ja itsensä näköisen. Skotlannissa kuvatun elokuvan budjetti oli vain noin miljoona puntaa, mutta se ei estänyt tekijöitä luomasta visuaalisesti näyttävää ja musiikillisesti eläväistä kokonaisuutta.
Elokuvan musiikista vastasivat Roddy Hart ja Tommy Reilly, jotka tekivät kappaleita, joissa he yhdistivät perinteisen musikaalityylin ja modernin pop-soundin. Laulut ovat mukaansatempaavia ja osa niistä jää korvamadoksi vielä pitkäksi aikaa elokuvan päätyttyä.
Koska kyse on musikaalista, tarvitaan näyttelijöiltä luonnollisesti laululahjoja. Erinomaisesti näyttelevät Ella Hunt, Malcolm Cumming, Sarah Swire, Christopher Leveaux ja Marli Siu suoriutuvat kuitenkin myös laulamisesta mallikkaasti.
Elokuva sai maailmanensi-iltansa Fantastic Fest -tapahtumassa Austinissa, Teksasissa syyskuussa 2017, jossa se otettiin innostuneesti vastaan. Myöhemmin sitä esitettiin myös muilla kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla, joiden kautta se alkoi saada kulttimainetta. Sen omaperäisyyttä korostettiin, sillä yhdistelmä zombeja, musikaalia ja joulua oli jotakin, mitä harva elokuva oli aiemmin tarjonnut.
Anna ja maailmanloppu käsittelee elämänmuutoksia sekä nuoruuden epävarmuuksia joulun ja zombiapokalypsin kautta. Vaikka elokuvan huumori on kepeää, se sisältää myös koskettavia hetkiä ja kommentoi ystävyyden, perheen ja toivon merkitystä vaikeina aikoina. Visuaalisesti elokuvassa on viitteitä niin klassisiin zombielokuviin kuin modernimpiin musikaaleihin.
Elokuvan tekeminen oli kunnianosoitus Ryan McHenryn luovuudelle ja persoonalle, ja hänen alkuperäinen lyhytelokuvansa toimii yhä inspiraationa monille nuorille elokuvantekijöille. Anna ja maailmanloppu ei vain kunnioita hänen alkuperäistä ideaansa, vaan se laajentaa sitä kunnianhimoisesti täyspitkäksi elokuvaksi.
Elokuva ei lopulta menestynyt lippuluukuilla, mutta se on sittemmin saavuttanut kulttimaineen. Kotiteatterijulkaisujen suhteen kannattaa kuitenkin olla tietoinen, että elokuvasta on ilmestynyt kolme erilaista versiota. Suomessakin julkaistu alkuperäinen teatteriversio sai nimittäin rinnalleen pidennetyn Extended Cut -leikkauksen ja sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa kaupatun lyhennetyn version.
Se pidempi maailmanloppu – mihinkäs tässä hoppu
Vuoden 2019 lopulla julkaistu Extended Cut (109 min) sisältää teatteriversioon (98 min) verrattuna lukuisia pieniä lisäyksiä ja vaihtoehtoisia otoksia. Mukana on myös muutama isompi eroavaisuus.
Pidennetty versio alkaa eri musiikilla kuin teatteriversio. Lisäksi alkulogojen jälkeen nähdään animoitu krediittijakso, joka tulee teatteriversiossa vasta lopussa.
Pidennetyn version 37. minuutilla nähdään kokonaan uusi kohtaus. Vähän yli kolmeminuuttinen lisäys alkaa koulun pelätyn rehtorin Savagen (Paul Kaye) ja Annan isän Tonyn (Mark Benton) väittelyllä siitä, tulisiko koulun ovet avata mahdollisille eloonjääneille. Keskustelu muuttuu musikaalinumeroksi Which Side Are You On?
Kun nuoret katselevat 42. minuutin kohdalla tietokoneelta videoita ja kuvia maailmantilanteesta, näkevät he puolen minuutin lisäyksessä kuinka paha tilanne onkaan. Chris (Christopher Leveaux) yrittää lohduttaa Stephiä (Sarah Swire), että hänen tyttöystävänsä ja vanhempansa ovat varmasti kunnossa. Steph vastaa myöntävästi.
Hetkeä myöhemmin nähdään dramaattinen puolen minuutin lisäys, kun Lisa tulee kysymään itkevältä Tonylta mahdollisuudesta saada yksi lisätyyny Chrisin isoäidille. Tony kokoaa itseään ja sanoo tulevansa pian. Kohtaus alustaa erinomaisesti tunnelman heti seuraavaksi alkavalle kappaleelle Human Voice.
72. minuutin kohdalla on suuri muutos, jossa Annalle tärkeä henkilö kokee karun kohtalon. Kun Steph kertoo, että Annan isä odottaa häntä, lähtevät he teatteriversio matkaan dramaattisen musiikin säestyksellä Annan lyödessä muutaman zombin kanveesiin. Pidennetyssä versiossa kohtaus on lähes kauttaaltaan hidastettu ja se sisältää enemmän zombeja. Samaan aikaan taustalla kerrotaan joulurunoa.
Neljä minuuttia myöhemmin tulee 18-sekuntinen lisäys, joka tekee Savagen hahmosta entistäkin synkemmän. Hän kertoo nuorille, että mikäli ihminen kuolee ennen kuin häntä purraan, hän jää kuolleeksi eikä muutu zombiksi. Tästä ymmärtää, että huoneessa makaavat, zombien ruokana olevat ihmiset olivat Savagen tappamia. Hetkeä myöhemmin laulun alkaessa Savagella on 12-sekuntinen lisäkohtaus, jossa hän kertoo aina suunnitelleensa olevan sellainen ihminen kuin hän nyt on – hän vain odotti oikeaa hetkeä. Heti edellisen jälkeen laulu jatkuu Extended Cutissa lähes 40 sekuntia pidempään sen sisältäessä enemmän sanoituksia. Kohtaus on myös leikattu eri tavalla.
80. minuutilla varovaisesti etenevä Nick (Ben Wiggins) näkee kuolleiden ystäviensä nimiä kaiverrettuna pulpettiin. Kohtaus kestää parikymmentä sekuntia.
Yksi isompi lisäys tulee vielä 92. minuutilla laulun aikana. Zombi nappaa Annaa jalasta ja tämä kaatuu. Lattialla maatessaan hän ottaa kaksi lyijykynää ja iskee ne lähestyvän zombin silmiin.
Tunnelma lopputekstien alkaessa on pidennetyssä versiossa huomattavasti dramaattisempi, kiitos uuden musiikkivalinnan. Myös teatteriversiossa tekstejä edeltänyt säikytyshetki on siirretty tulevaksi vasta pääkrediittien jälkeen. Sitä seuraava musiikki on eri kuin teatteriversiossa kuultu täysin epäsopiva rynkytys.
Extended Cut -versio on kaikin puolin paremmin leikattu versio ja ehdottomasti hankkimisen arvoinen.
Jenkkivierailu jäi lyhyeksi – se fanin sai vihaiseksi
Anna ja maailmanloppu julkaistiin Yhdysvalloissa lyhennettynä. US-versiosta (93 min) sai lähteä viiden minuutin kohdalla oleva puoliminuuttinen, jossa Chris pelästyttää lokerollaan olevan Annan ja pyytää tätä katsomaan tekemäänsä videota. Sitä välittömästi seuraavasta laulusta puuttuu yhtä lailla puoli minuuttia.
Elokuvan 26. minuutilla tulee seuraava lähes puoliminuuttinen poisto. Siinä Anna on matkalla suihkuun kun kamera jää lähestymään hänen isänsä tyhjää sänkyä. Annan hiustenkuivaus on yhtä lailla poistettu.
44. minuutin kohdalla kuultavasta Human Voice -kappaleesta on lyhennetty yli 45 sekuntia. Se on suorastaan rikos kyseistä kappaletta kohtaan ja lyhennyspäätöksen tehnyt pitäisi saattaa oikeuden eteen. Myös viimeisestä musikaalinumerosta I Will Believe on leikattu jopa 65 sekunnin verran. Paha virhe sekin.
US-versio sisältää myös lukuisia muita lyhyitä leikkauksia. Lisäksi monessa kohtauksessa on käytetty eri kuvakulmia.
Lyhennöksien takia tämä on selkeästi elokuvan huonoin versio. Sitä kannattaa siis välttää.
Kannibaali laulaa – ja yleisö nauraa
Trey Parkerin ohjaama Cannibal! The Musical (1993) on musta, splatterilla höystetty musikaali-kauhukomedia. Indie-elokuva perustuu löyhästi 1800-luvun tositapahtumiin Alfred Packerista, joka syyllistyi kannibalismiin. Packer oli ainoa selviytyjä kultaa etsineestä ryhmästä, joka eksyi vuoristoon ja koki äärimmäisiä olosuhteita.
Erittäin pienellä budjetilla toteutetussa elokuvassa on hilpeitä musiikkikappaleita, ronskeja veritehosteita ja South Parkinkin luoneen Parkerin tyylistä hersyvää huumoria. Itse asiassa tarkkakorvaiset voivat yhdessä kohtauksessa kuulla South Parkista tutun Cartmanin äänen.
Ennen kuin elokuva päätyi vuonna 1996 Troma Entertainmentin julkaisuksi, tunnettiin se nimellä Alferd Packer: The Musical. Nimi perustui siihen, että oikean Alfred Packerin nimi oli kirjoitettu virallisiin oikeudenkäyntiasiakirjoihin virheellisesti muotoon Alferd.
Alferd Packerin ja Cannibal! The Musicalin yksi merkittävä eroavaisuus on ääniraita. Jälkimmäisessä julkaisussa on enemmän tehosteita, paranneltu dialogiraita ja muutoinkin erilainen äänimaailma. Lisäksi Alferd Packerissa on elokuvan alkuosaan sijoittuva Don’t Be Stupid -niminen lyhyt kappale, jossa työläiset pilkkaavat vuoristoon lähteviä typeriksi.
Cannibal! The Musical on omaperäisyydessään tutustumisen arvoinen halpis. Kovimpien fanien kannattaa etsiä käsiinsä myös alkuperäinen Alferd Packer: The Musical -versio.
Miten nähdä elokuvien eri versiot
Anna ja maailmanlopun alkuperäinen teatteriversio julkaistiin Suomessa dvd:llä ja blu-raylla. Extended Cut julkaistiin Isossa-Britanniassa blu-raylla. USA:ssa ja Kanadassa julkaistut dvd:t ja blu-rayt sisältävät elokuvan US-version.
Cannibal! The Musical julkaistiin Suomessa VHS:llä. Levypainosta haluava joutuu siis kääntymään ulkomaille. Alferd Packer: The Musical on julkaistu Suomen ulkopuolella Limited Edition blu-rayn lisämateriaalina.
Teksti: Tom Kajaslampi
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.