Late-lammas kaipaa taukoa farminsa kädettömästä menosta, mutta erinäisten sekoilujen vuoksi koko katras joutuu lähtemään suurkaupunkiin pelastamaan isäntää. Miten lampaat pärjäävät ihmisiä esittäessään ja rankkuria vältellessään?
Late Lammas nähtiin ensimmäisen kerran vuoden 1995 jouluna Nick Parkin Oscar-palkitussa Wallace & Gromit -lyhytelokuvassa Läheltä piti (A Close Shave). Pienen mutta tärkeän näyttäytymisen jälkeen Late näkyi mainoksissa, kirjoissa ja postikorteissa, mutta vasta vuosia myöhemmin fiksu mutta ilkikurinen lammas sai oman tv-show’nsa.
Aardman-studion vuonna 2007 käynnistynyttä tv-sarjaa on nyt myyty 170 maahan, ja erityisen suosittu se on itämailla. Laten Facebook-sivuilla on 5 miljoonaa seuraajaa, joista neljännes Keski-idästä. Latesta ja tv-sarjan hahmoista on tehty 45-minuuttinen teatteriesitys, jota on pyöritetty Kairossa, Saudi-Arabiassa ja Qatarissa. Jakartan ja Pekingin ostoskeskukset ovat toimineet näyttämönä 20-minuuttiselle live-esiintymiselle.
Yksistään Japanissa 40 miljoonaa ihmistä on ladannut Late-appseja. Japani onkin Laten suurin yksittäinen markkina, ja siellä yli 50 yritystä tehtailee Late-aiheisia tuotteita. Kun Late-aiheinen näyttely kiersi Japania, Tokiossa sitä kävi viiden päivän aikana katsomassa 30 000 ihmistä.
Latesta on tullut Aardmanin suosituin hahmo, joka maailmanlaajuisesti laskettuna peittoaa jopa huippusuositut Wallacen ja Gromitin.
– Teemme lisää Late-sarjaa sekä puolen tunnin tv-erikoisen, ja odotamme mahdollistaisivatko elokuvan lippukassatulot jatko-osan, lupaa toinen Aardmanin perustajista, tuottaja David Sproxton. – Jo nyt ulkomaiset tv-kanavat haluavat kaiken materiaalin, jonka vain voimme toimittaa.
– Ennen Latea emme olleet saaneet jalansijaa Keski-idässä. Ja nyt Kiina haluaa Laten!
– ”Hän ui vastavirtaan” ja ”Late on melko fiksu – lampaaksi”.
– Kun tulin mukaan kuvioon, perusidea oli: ”Tehdään Late Lammas -elokuva… ilman dialogia!” Ajattelin, että se on hullua, minun pitää päästä mukaan, muistelee kanssaohjaaja Mark Burton.
Vuorosanojen puute ei helpottanut pääanimaattori Will Becherin työtä.
– Puhe on animaattorille tärkeää, se helpottaa hahmoon liittyvien päätösten tekoa. Latessa kaikki tunteet piti esittää visuaalisesti.
Vahahahmojen tekijöille varsinkin Late osoittautui hankalaksi suurine silmineen. Suurimmalla osalla Aardman hahmoista on otsa ja kulmakarvat, Latella ei.
– Yleensä sillä osalla kasvoja voi kuvastaa tunteita, Becher kertoo. – Hyödynsimme siis enemmän hahmon käsiä, korvia ja ruumiinkieltä.
Aardmanin stop-motion-animaatioiden teko on kuuluisaa hitaasta, kärsivällisyyttä vaativasta käsityöstään. Becherin mukaan elokuvaan osallistui 20 animaattoria ja 30 nukentekijää. Koko työryhmä oli pitkän elokuvan teossa vaatimaton 100 henkeä.
– Jotkut hahmot ovat muita mutkikkaampia ja ryhmäkohtaukset ovat aina työläitä. Teemme 40–50 ottoa viikossa, mikä tarkoittaa noin kahta ja puolta minuuttia elokuvaa. Kukin animaattori pyrkii saamaan aikaan kolme sekuntia päivässä. Meille se on tosi paljon!
Toimittanut: Jouni Vikman
Haastattelut ja kuvat: StudioCanal / Aardman