George Lucasin tarinaan perustuva, vuonna 1981 ensi-iltansa saanut Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät on monessa mielessä aikansa tuotos – onpa tuolla sellaisiakin väitteitä, että nämä 1930-luvulle sijoittuvat seikkailuelokuvat ovat ongelmallisia. Steven Spielbergin ohjaama ja Lawrence Kasdanin käsikirjoittama seikkailuelokuva esitteli katsojille hyvinkin epäseksikästä ja antimaskuliinista työtä tekevän tohtori Jonesin niin mullistavalla tavalla, että arkeologiasta tuli monen pikkupiltin haaveammatti.
Harrison Fordin esittämällä Indyllä oli elokuvassa komea fedora-hattu, rempseän siisti nahkarotsi sekä kätevä ruoska, jolla pystyi pelastamaan itsensä pahimmastakin pinteestä. Indy oli vikkelä suustaan ja näppärä käsistään. Natseja turpaan mätkivästä ja liitonarkkia etsivästä arkeologista tuli yllättävä seksisymboli: äly ja machoilu kohtasivat aivan uudenlaisessa sankarissa. Elokuva voitti ansaitusti neljä Oscar-pystiä ja Indy nousi kuolemattomien valkokangasikonien joukkoon.
Jatko-osat olivat pelkkiä aikataulukysymyksiä. Indiana Jones ja tuomion temppeli sai ensi-iltansa vuonna 1984. Elokuva kiellettiin Intiassa, koska se esitti intialaiset huonossa valossa – ketäpä nyt ei sydämiä rinnasta repivät ylipapit ketuttaisi? Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989) vei Indyn ja Henry-papan (Sean Connery) jahtaamaan myyttistä Graalin maljaa.
Vuonna 2008 julkaistiin Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta, joka ei saanut erityisen mairittelevaa vastaanottoa kriitikoilta tai katsojilta. Elokuvan ehkä tärkeintä antia olivat Indyn asettuminen aloilleen sekä Marionin (Karen Allen) vihille vienti. Indiana Jones and the Dial of Destiny käynnistyy kymmenisen vuotta kristallikallon valtakunnan tapahtumien jälkeen. Eletään vuotta 1969, kuuhun on juuri laskeuduttu, kärttyinen Indy on jäämässä eläkkeelle, asumusero on vireillä ja papparaiselle maistuu viski.
Muutoksen tuulet puhaltavat
Edellisten elokuvien tirehtöörit Spielberg ja Lucas jättäytyivät tällä kertaa sivuun ja päästivät nuoremmat tekijät jatkamaan rakastettua elokuvasarjaa. Ohjaaja James Mangold (Logan, Le Mans 66 – täydellä teholla) oli mukana myös käsikirjoituksen teossa, mutta miltä hänestä tuntui lähteä mukaan näin jättimäiseen ja tunnettuun elokuvasarjaan?
– Se oli jännittävää ja inspiroivaa. Eräs projektin houkuttelevimmista puolista olivat nämä seuralaiset, jotka sain lopulta pitää.
Mangold viittaa tällä haastattelutuokiossa mukana olleisiin Harrison Fordiin, Indyn kummityttöä Helena Shaw’ta näyttelevään Phoebe Waller-Bridgeen sekä pahaa natsitiedemies Jürgen Volleria esittävään Mads Mikkelseniin.
– Kasvoin Indy-elokuvien parissa. Ihailin Harrisonia, Steven Spielbergiä, Kathy Kennedyä [Lucasfilmin johtaja ja tuottaja], George Lucasia ja [säveltäjä] John Williamsia. He saivat minut rakastumaan elokuvantekoon.
Indiana Jones and the Dial of Destinyn tuotanto on jättimäinen. Elokuvassa matkustetaan ympäri maailman ja vieraillaan Indy-elokuville tuttuun tapaan erilaisissa historiallisissa nähtävyyksissä ja komeissa paikoissa. Oliko tuotannossa isojakin haasteita?
– Meidän piti ajatella kaikenlaista logistiikkaa, stuntteja, kuvauksia ja eri sijainteja. Jouduimme myös liittämään eri paikoissa kuvattuja kohtauksia keskenään niin, että ne näyttäisivät yhteneväisiltä.
Mangoldin mukaan kuvaukset vaativat paljon suunnittelua ja vielä enemmän töitä.
– Suurin haaste oli löytää elokuvan sydän näitä hienoja näyttelijöitä varten, jotta siihen saataisiin mukaan edes hitunen ihmisyyttä.
Mangold uskoo, että myös blockbuster-elokuvista pitäisi löytyä inhimillinen puoli. Hän haluaisi, että budjetit käytettäisiin niin, etteivät elokuvat jäisi pelkkien efektirymistelyiden tasolle.
Edessä Mads Mikkelsen. Oikealla Thomas Kretschmann.
– Minun piti etsiä elokuvastamme nämä eri puolet. Haasteena oli kuvata jättispektaakkeli, jossa olisi myös sielua – eikä sitä voi oikein luoda tietokoneilla. Sen pitäisi tapahtua orgaanisesti näyttelijöiden ja käsikirjoituksen avulla. Elokuvan pitää tuntua ennennäkemättömältä ja maagiselta.
Ajan armottomat virtaukset
Indiana Jonesin elämä ei ole mennyt täysin nappiin sitten Kristallikallon valtakunnan tapahtumien. Indy on jäämässä eläkkeelle ja hiljaiselo odottaa. Minkälaisia vahvuuksia 80-vuotias Ford pystyi vielä hahmostaan löytämään, tai oliko se ylipäätään enää edes mahdollista?
– Indyn voimavarat näytetään jo neljässä edellisessä elokuvassa. Hänen elämässään on käynnistymässä aivan uudenlainen vaihe. Näemme Indyn viitisentoista vuotta myöhemmin. Hän on ikääntynyt. Indy esitetään katsojille akateemisen uransa viimeisenä päivänä – eikä uraputki ole kohdellut häntä erityisen hyvin. Ajan armoton hammas onkin Indyn suurin heikkous.
Fanit eivät ole nähneet idoliaan tällaisessa jamassa aiemmin, mutta Fordin mukaan se toimii, koska juuri sen takia kuvioihin astelee kummityttö Helena, joka toimii tarinan moottorina.
Ikonien hautajaiset eivät ole mikään tuntematon konsepti Fordille. Hän on jättänyt jäähyväiset niin Blade Runnerin Rick Deckardille kuin Star Warsin Han Sololle. Mikä sai hänet palaamaan Indyn saappaisiin, ja miten Dial of Destiny eroaa näistä muista elokuvista?
– Olen aina halunnut päättää Indyn tarinan hänen elämänsä ehtoopuolella. James ja muut käsikirjoittajat [Jez ja John-Henry Butterworth, David Koepp] kirjoittivat erittäin hyvän tarinan, joten minun oli helppo lähteä mukaan.
– Tämä on täysin ainutlaatuinen tapaus, enkä pysty vertaamaan sitä muihin elokuviin. Ainakin Dial of Destiny tuntuu minusta todella hyvältä. Uskoisin meidän tehneen erittäin hyvän elokuvan.
Phoebe Waller-Bridge.
Näyttelijät oppivat paljon rooleistaan, olivat ne sitten uusia taitoja tai uutta tietoa, mutta onko Ford oppinut Indy-vuosistaan mitään?
– Olen vain nöyrä palvelija niille tarinankertojille, joiden avulla olen oppinut työskentelemään paremmin näyttelijänä.
– Mutta olenko oppinut Indystä jotain? Ehkäpä juuri ne samat asiat kuin katsojatkin. Olen luvannut antaa parhaani. Olen myös iloinen, koska ihmiset ovat olleet niin jalomielisiä ja lämpimiä Indiana Jonesia kohtaan. Se merkitsee minulle todella paljon.
Feministit ja natsit
Dial of Destinyssä nähdään kaksi uutta hahmoa, jotka ovat yhtäläisen tärkeitä tarinan jouhean kuljetuksen kannalta. Waller-Bridgen esittämä kummityttö Helena on kirjoitettu vastavoimaksi Indylle, kun Mikkelsenin esittämä natsitiedemies Voller tarjoaa tarpeeksi rajun haasteen kaksikolle. Mikä sitten tekee juuri näistä hahmoista kiinnostavia ja mitkä ovat heidän vahvuutensa?
– Helena on voimakastahtoinen, muista riippumaton ja kekseliäs nainen – ja hänellä on erinomainen huumorintaju. Nämä vahvuudet ovat tosin samalla myös hänen heikkoutensa, Waller-Bridge vastaa naureskellen.
Mikkelsen ei usko Vollerin heikkouksiin, kunnes muut huomauttavat, että hahmohan on natsi.
– Niin, aivan… sehän se saattaa olla. Unohdan aina tuon pikkujutun, Mikkelsen vastaa naureskellen.
– Vollerin intohimo on hänelle sekä heikkous että vahvuus. Hän on intohimoinen työnsä, matematiikan, tieteen sekä paremman huomisen puolesta. Hän on myös väkevästi puolueen ja kolmannen valtakunnan mies, ja se on samalla hänen turmionsa.
Waller-Bridge kertoo Helenan hahmonkehityksen olevan kuin hieno matka. Helena saapuu juuri oikealla hetkellä Indyn elämään pelastavana enkelinä ja innoittajana.
– Hän tuo mukanaan muiston menneisyydestä. Indy ja Helenan isä Basil [Toby Jones] olivat aikoinaan läheisiä kavereita. Helena pystyy herättämään uudelleen Indyn intohimon arkeologiaa ja seikkailua kohtaan. Helenalla on tietenkin omat synkät agendansa, mutta ironisesti ajateltuna hän onnistuu herättämään myös itsensä. Helena muuttuu paljon matkan varrella, Waller-Bridge tuumii.
Mikkelsen on tunnettu erinomaisista pahishahmoistaan, joten millä tavoin Voller erottuu muista niljakkeista?
– Hahmot ovat osaksi minua ja osaksi tarinaa. Löydän hahmoni käsikirjoitusten sivuilta, mutta ne heräävät henkiin vasta ohjaajan ja muiden näyttelijöiden avulla. Onhan tämä myös ensimmäinen natsini, Mikkelsen huomauttaa.
– Yritän etsiä jonkinlaisen inhimillisen tekijän hahmoistani, vaikka en pystyisikään samastumaan heidän unelmiensa kanssa. Muokkaan heidän intohimonsa kohteita, jos en löydä tarttumapintaa muuten. Toivottavasti hahmoni ja elokuvan tarina löytävät lopulta toisensa.
Nelikolta kysyttiin lopuksi heidän Indiana Jones -elokuvien suosikkihahmojaan. Indyhän se ilmeinen valinta tietenkin on, mutta Mikkelsenillä oli myös jotain aivan muuta mielessään.
– Kukapa muu kuin joku natseista olisi se seuraavaksi hauskin hahmo? Saanko valita natsin, Mikkelsen naurattaa muita vastauksellaan.
Lopulta Mikkelsen valitsee Kadonneen aarteen metsästäjistä tutun mustiin pukeutuneen tyypin, joka valmistautuu miekkatappeluun Indyn kanssa, mutta päätyykin tylysti ammutuksi. Kohtaukseen liittyy kaikenlaisia urbaaneja legendoja. Klassikkokamaa!
– Mutta eiköhän jokainen meistä haluaisi astua Indyn saappaisiin. Niin se vain menee, Mikkelsen toteaa.
Haastattelu: Niko Ikonen
Kuvat: Lucasfilm
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
