Night Visions -festivaaleilla näytetään Michael Ironsiden (s. 1950) tähdittämistä elokuvista David Cronenbergin Scanners, François Simardin ja Whissel-veljesten kulttisuosioon noussut Turbo Kid sekä Paul Verhoevenin sci-fi klassikko Total Recall, jonka alustuksena Ironside juontaa Masterclass-luennon.
Aloitit alkuun jo lapsena käsikirjoittajana kirjoittaen erilaisia tarinoita ja näytelmiä ennen näyttelijän työtä?
Lapsuudessani asuimme hyvin tiiviisti koko perhe pienessä asunnossa. Viisi lasta, vanhempani ja isoisäni sekä lemmikkejä. Minulla ja perheelläni ei ollut mahdollisuutta matkustaa ja pienessä asunnossa, eikä yksityisyyttä ollut. Isäni toi meille usein kirjoja ja kirjojen tarinoiden lukukokemusten kautta pääsin matkustamaan eri paikkoihin ja ahtaassa asunnossa sain tätä kautta itselleni oman tilan. Minulla oli nuorempana vaikeuksia kommunikoida ihmisten kanssa, ja tunsin itseni usein ulkopuoliseksi, joten lukuinnostuksen kautta innostuin kirjoittamisesta. Minulla oli tunne, että pystyin kommunikoimaan ja viestimään ihmisten kanssa kirjoittamieni tarinoiden kautta paremmin.
Näyttelemisen aloitin, jotta pystyisin parantamaan kirjoittajan taitojani. Ideani oli, että luon musiikkia kirjoittaessani, mutten osaa soittaa instrumentteja, mihin näyttelijän opinnot toivat apua. Aloitin näyttelijän kurssit, ja halusin alun perin laajentaa osaamistani kirjoittajana. Mikäli näyttelijän työtä ei ollut saatavilla tein kaikkea mahdollista eri elokuva- sekä tv-tuotannoissa. Tarvittaessa rakensin lavasteita, autoin tai vastasin puvustuksesta, tein erilaisia assistentin tehtäviä. Mitä vain oli milloinkin saatavilla jotta oppisin lisää. Pikku hiljaa näyttelijäntyö meni kirjoittamisen edelle.
Vertaan tätä oppimisen aikaa sirkukseen. Sirkuksessa on oma tirehtöörinsä, on säihkyvä ja näkyvä show yleisölle tarjottuna parin tunnin ajan. Kun esitys on ohi, niin tämä tirehtööri kuten kaikki muutkin illan esiintyjät ja tähdet yhteisvoimin purkavat kokoamansa teltan ja siivoavat paikat kuntoon yhteispelillä siirtyen siitä seuraavaan kaupunkiin. Isäni sanoi minulle kun siirryin päätoimisesti näyttelijän tehtäviin, että karkasin sirkuksen mukana, ja niin todellakin tein.
Olet tehnyt satoja rooleja näyttelijänä elokuviin, tv-sarjoihin, animaatioihin ja pelituotantoihin. Mistä tunnistat hyvän ohjaajan?
Night Visions -festivaaleilla näytetään Turbo Kid -elokuva. Elokuvan ohjaajat François Simard, Anouk Whissell ja Yoann-Karl Whissell ovat mahtavia tyyppejä ja esimerkillisiä ohjaajia. Jos heiltä olisi tulossa uusi projekti, johon he haluaisivat minut, lähtisin mukaan heti! Kolme ohjaajaa elokuvassa, ja kaikilla on selkeästi jaetut roolit. Yksi ohjaajista vastasi tekniikasta, toinen näyttelijöiden työskentelystä ja kolmas yhteenpitävänä voimana kuvausryhmän, näyttelijöiden ja muiden ohjaajien välissä. Hommat ja etenkin kommunikaatio toimi moitteettomasti. Kaikilla oli selkeä tavoite ja viestintä toimii.
Esimerkkinä tästä Turbo Kid -elokuvassa on isompi kohtaus, jossa roolihahmoni esiintyy usealle sadalle henkilölle, ja kyseessä on isompi taistelukohtaus uima-altaalla. Kohtauksen kuvauspäivää ja -paikkaa piti yllättäen muuttaa. Kohtauksessa käytettäville lukuisille avustajille ei mennyt tietoa tästä muutoksesta. Satapäisen avustajajoukon sijaan paikalla oli vain 30–40 avustajaa, jotka olivat siis tulleet paikalle ilmaiseksi pukeutuen elokuvan tarinan mukaisesti. Kysyessäni ennen kohtausta miten toimitaan, kun avustajia on reilusti vähemmän, ohjaajat totesivat vain, että tässä tämä porukka nyt on, mitä paikalle saatiin, mutta me pidämme hauskaa ja tämä kohtaus saadaan toimimaan. Tilanne oli erikoinen, avustajia oli reilusti vähemmän kuin piti, mutta kohtaus toimi erinomaisesti, ja tunnelma oli todella hyvä. Sama fiilis oli läpi elokuvan. Vastaavaa osaamista on kourallisella ohjaajia, joiden kanssa olen työskennellyt. Esimerkkeinä mainitut Turbo Kid -ohjaajat, Tony Scott, Walter Hill, Paul Verhoeven ja David Cronenberg muutamia mainitakseni.
Turbo Kid.
Festivaaleilla näytetään David Cronenbergin Scanners. Millainen ohjaaja David Cronenberg on?
David on upea ohjaaja. Scanners on yksi varhaisimmista rooleistani, vaikka olin näytellyt tätä ennen useissa tv-ja elokuvatuotannoissa. Alunperin minulle oli kirjoitettu vain yksi kohtaus elokuvaan, mustavalkoisena kuvattu takauma. David totesi minulle heti elokuvan tuotannon alussa, että roolihahmoni Darryl Revok ei ole vielä täysin valmis ja kysyi, olenko käytettävissä useampiin kohtauksiin. Tein tuolloin näyttelijätyön ohella kattojen rakennusta, joten sovitin aikatauluni sen mukaan, jotta sain roolityön tehtyä.
David Cronenbergin tapa ohjata on hyvin mieluinen. Hänen elokuviensa käsikirjoitukset ovat hyvin erikoisia, mutta David luo tarinoiden kuvaamiseen erittäin mieluisan ilmapiirin. David kävi läpi kohtaukset erittäin rationaalisesti ja antaa näyttelijälle mahdollisuuden ottaa riskin hyvin erikoisessa käsikirjoituksessa samalla luoden turvallisen tunnelman kuvauksiin missä työskennellä. Hyvin selkeä ohjaaja, jonka ohjauksessa näyttelijän on hyvä olla. Tämän vuoksi lukuisat näyttelijät haluavat työskennellä hänen kanssaan.
Olet ollut mukana Paul Verhoevenin elokuvissa Total Recall ja Starship Troopers. Sinulla oli mahdollisuus olla mukana myös Robocop-elokuvassa?
Kyllä. Robocop-tuotannon alkaessa tein Walter Hillin ohjauksessa elokuvan Oikeuden puolesta (Extreme Prejudice, 1987). Tapasin Paul Verhoevenin samaan aikaan kun Oikeuden puolesta -elokuvan loppukohtauksia oltiin kuvaamassa. Olin liian roteva Robocop-asuun, jota oltiin suunniteltu, joten Robocop-poliisi Alex Murphyn roolin sijaan minulle tarjottiin rikollisliigan pomon Clarence Boddickerin roolia. Kävin läpi Robocop-elokuvan käsikirjoitusta, ja samaan aikaan Oikeuden puolesta -elokuvan kuvauksissa kuvattiin roolihahmoni hyvin väkivaltaista kuolinkohtausta useamman päivän ajan.
Oikeuden puolesta on siis läpikotaisin hyvin väkivaltainen elokuva. Erittäin hyvä elokuva, mutta todella väkivaltainen. Kieltäydyin minulle tarjotusta roolista Robocop-elokuvaan, sillä tuolla hetkellä en halunnut siirtyä hyvin väkivaltaisesta elokuvasta toiseen yhtä rajuun elokuvaan. Totesin Paul Verhoevenille olevani uupunut enkä halua sitoutua Oikeuden puolesta -elokuvan jälkeen heti perään vastaavaan väkivaltaisesti voimakkaaseen hahmoon.
Noin kuukausi siitä kun Oikeuden puolesta -elokuvan kuvaukset olivat loppuneet kaduin sitä, että kieltäydyin ottamasta tarjottua roolia Robocopista. Kirjoitin Paul Verhoevenille kirjeen missä ilmoitin, että kieltäytyessäni tarjotusta roolista tein ison virheen sen hetkisen tunnetilan vuoksi. Tiedän, että Paul olisi pitänyt minusta sekä jaksamisestani hyvää huolta ja toivotin onnea elokuvan tuotantoon. Onneksi sain uuden mahdollisuuden työskennellä Paul Verhoevenin kanssa Total Recallin ja Starship Troopersin parissa.
Miten valmistauduit Total Recallin roolihahmoosi?
Kysyin Paul Verhoevenilta, miten elokuvan pahishahmot tulisi erota toisistaan. Paul muotoili vastauksensa niin, että Ronny Coxin esittämä Mars-planeetan louhostoiminnan johtaja Milos Cohaagen ja minun esittämä Richter ovat molemmat vallanhimoisia henkilöitä. Himoan esimieheni paikkaa ja haluan lisää valtaa, samalla olen paikoin täysin hukassa annettujen käskyjen toteuttamisen kanssa.
Esimerkkinä kohtaus, jossa Coheegan ilmoittaa Arnold Schwarzeneggerin Quaid-hahmon olevan osa samaa tiimiä. Tästä seuraa roolihahmoni täysin yllättynyt ilme ja ulkopuolisuuden tunne työnantajaa kohtaan. Tämän vuoksi roolihahmollani on jatkuvasti kapinointia annettuja käskyjä vastaan ja halu tappaa Quaid heti elokuvan alusta lähtien. Samanaikaisesti roolihahmollani on jatkuva pelko omasta paikastaan, omasta selviytymisestä.
Miten suhtauduit Starship Troopers elokuvaan?
Isoisäni oli aikanaan mukana 1930–40 luvulla toimineessa sci-fikollektiivissa, jossa kirjoitti H.P. Lovecraft, Robert A. Heinlein ja lukuisia muita nyt tunnettuja kauhu- ja tieteisfiktion kirjoittajia. Heillä oli aktiivista kirjeenvaihtoa, jossa oli eri tarinoita mukana, ja näistä tuli myöhemmin erilaisia lehti- ja kirjajulkaisuja. Robert A. Heinleinin Starship Troopers -tarinan olin siis lukenut jo nuorena ja sitä seuranneen Kansalaisen käsikirjan, jossa oli hyvin äärimmäisiä ajatuksia kuten kansalaisaseman vaatimus aseisiin tarttumisesta ja tappamisesta ehtona kuulua yhteiskuntaan. Robert A. Heinlein oli henkilönä hyvin ongelmallinen. Rikkinäinen mieli todella monella tapaa.
Kun Paul Verhoeven tarjosi minulle roolia Starship Troopers -elokuvaan, ensimmäinen kysymykseni oli, miksi haluat ohjata äärioikeistolaista manifestia. Paul katsoi minua silmiin ja esitti vastakysymyksen, Sinä kyseenalaistat minun toimintatapojani? Paul vastasi: Teen elokuvan missä maailma on täydellinen, kaikki ovat kauniita ja täydellisiä. Kyseinen yhteiskunta on kuitenkin toimiva vain ötököiden tappamiseen. Starship Troopers -elokuvassa roolihahmoni on väline Paul Verhoevenin tarinankerronnalle. Luotin Verhoevenin ohjaukseen täysin. Roolihahmoni Jean Rasczak sisältää kuitenkin jossain määrin inhimillisyyttä äärioikeistolaisen satiirin sisällä.
Kun tein lehdistökiertuetta elokuvan julkaisuajankohtana törmäsin samaan kysymykseen, jonka esitin Paulille ottaessani roolin elokuvasta. Elokuvan sanomaa ei vain tajuttu. Paul Verhoeven on tehnyt lukuisia loistavia, äärimmäisyyksiä sisältäviä teoksia. Esimerkiksi Showgirls on täydellinen kuvaus siitä, mitä showbisnes pohjimmiltaan on. En voinut uskoa, miten Paul pystyi toteuttamaan Showgirls-elokuvan ja sen jälkeen tuli Starship Troopers!
Haastattelu: Alex Anttila
Kuva: Alex Anttila
