On toki luonnollista, että kuvauksesta tulee mieleen E.T, niin tuottajat halusivatkin. He vaativat vuoden 1983 Extra Terrestrial Visitors -elokuvan käsikirjoitukseen muutoksia, jotka toisivat siihen edellisvuoden E.T-hitin söpöjä elementtejä. Se ei ollut mieleen ohjaaja Juan Piquer Simónille, joka oli lähtenyt tekemään scifikauhua murhanhimoisesta alienista.
Lopputulos on elokuva, joka tutkii, miten Steven Spielbergin E.T. paranisi, jos avaruusolennon ja pikkupojan sydäntälämmittävän ystävyyden ohella siinä olisi kuminukkehirviö ja diskokohtaus eikä kukaan oikein ymmärtäisi, mitä science fiction oikeastaan tarkoittaa. Se on E.T:n outo serkku täynnä kasariälyttömyyttä ja tahatonta komiikka. Joillekin se on siis käypä ehdokas guilty pleasure -elokuvaksi.
Vierailijoita oudosta maailmasta
Ohjaus: Juan Piquer Simón
Pääosissa: Óscar Martín, Concha Cuetos, Manuel Pereiro
On kuin joku olisi yrittänyt tehdä uusiksi E.T:n kuultuaan jonkun puhuvan siitä meluisassa baarissa. Yksinäisen pikkupojan ja söpön, hehkuvalla sormella varustetun alienin sijaan vekara adoptoi oudon avaruusolennon munan, josta pian kehittyy hänelle leikkikaveri Trumpy. Kyllä, Trumpy. Se näyttää Furby-lelun ja perunan sekoitukselta. Pipien parantamisen ja kotiin soittamisen sijaan Trumpy tekee… taikatemppuja? Samaan aikaan avaruushirviö etsii jälkikasvuaan ja rokkibändi viettää leiriviikonloppua metsässä.
Elokuvan logiikka on yhtä kokkelia, mutta silti sen kerronnallinen sekasotku on oudon magneettinen. Sen juoni on erillisten aihioiden traaginen yhteentörmäys, joka jotenkin tuntuu tarkoitukselliselta. Kuin tekijät olisivat ajatelleet: ”Kyllä, tällä elokuvalla saamme Spielbergin itkemään.”
Extra Terrestrial Visitors nähtiin aikoinaan Suomessa videolla nimellä Vierailijoita oudosta maailmasta. Sitä ei löydy mistään suoratoistopalvelusta, mutta maailmalla elokuvasta on julkaistu ihan tuorekin blu-ray.
E.T. ällistytti yleisöjä uraauurtavilla animatroniikkahahmoillaan ja elokuvan taialla. Extra Terrestrial Visitors valitsi toisen tien: sen efektejä voi hyvänä päivänä vertailla kesäleirin askartelutuntiin. Trumpin kasvot tuskin liikkuvat, mutta sen raajat ovat kuin märkiä nuudeleita. Sen ”taikavoimat” koostuvat sumeista kaksoiskuvista ja kömpelösti kuva-alan poikki liikkuvista esineistä. Sen tuotantoarvot saavat hihittämään aina, kun on selvää, että tekijöiltä olivat rahat loppu (=usein). Mutta hyhmäiset efektit ovat guilty pleasure -suolaa. Kuka tarvitsee Hollywoodin siloiteltua jälkeä, kun tarjolla on hiomatonta kaaosta?
Sitä mieltä tuntuu olevan elokuvan valinnut toimittaja, joka kuvailee suosikkiaan näin:
”Extraterrestrial Visitors (1983) on mielestäni parempi kuin E.T, sillä se ymmärtää absurdiudessaan, kuinka pöljä elokuva E.T. oikeastaan on.”
Siinä piilee totuuden siemen, sillä oli se tahallista tai tahatonta, Extra Terrestrial Visitors tuntuu parodialta spielbergiläisestä sentimentaalisuudesta. Se raahaa idean maagisesta alien-kohtaamisesta läpi järjettömyyden suon ja pakottaa ajattelemaan, mitä E.T:stä jäisi jäljelle ilman tunnetason syvyyttä ja teknistä taituruutta.
Jos ajatus avaruusolennosta oppimasta ihmisyydestä ystävyyden voiman kautta tuntuu liian siirappiselta, Extra Terrestrial Visitorsilla on heittää peliin diskokohtaus! Koska mikä olisi parempi tapa bondata uuden avaruusystävän kanssa kuin pistää päälle paljetteja ja tanssia?! Sellaiset hetket kohottavat elokuvan pelkästään huonosta loistavan huonoksi. Miten paljon parempi Saturday Night Feverkin olisi ollut, jos mukana olisi ollut alieneita…
Siinä missä Spielbergin E.T. saattoi itkettää, Extra Terrestrial Visitors saa nauramaan – oli se tarkoituksellista tai ei. Se on täynnä järjetöntä dialogia, jäykkää näyttelemistä ja älyvapaita päätöksiä, jotka tuntuvat siltä kuin käsikirjoituksen olisi tehnyt ihmistä matkiva alien. Trumpyn läsnäolo esimerkiksi hyväksytään ilman sen kummempaa uteliaisuutta, aivan kuin maagisten avaruusolentojen löytäminen metsästä olisi aivan arkinen asia.
Extra Terrestrial Visitors ei sovellu guilty pleasureksi koska se on huono – se on guilty pleasure, koska se on niin viihdyttävän huono. Se on tarkoitettu katsottavaksi kavereiden kanssa omalla kommenttiraidalla popcorn-kourallisten välissä. Sitä ei arvosta sen lukuisista puutteista huolimatta vaan juurikin niiden vuoksi.
On ehkä aavistuksen liioiteltua kutsua Extra Terrestrial Visitorsia ”paremmaksi” kuin E.T, mutta se on todellakin… ikimuistoisempi omalla tavallaan. Se syleilee hölmöyttään täysin sydämin ja tarjoaa hienon vuoristoradan niille, jotka pystyvät tukahduttamaan epäuskonsa ja vain nauttimaan hulluudesta. Mitä muuta guilty pleasurelta voi vaatia?
Seuraavassa luukussa on saippuasarjasankari tositoimissa ennen tähteyttään.
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
