Kirjaimellisesti termi ”guilty pleasure” tarkoittaa syyllistävää iloa tai nautintoa. Se on kuitenkin monimerkityksellisempi asia, jonka Wikipedia määrittelee ”toimintana tai median kulutuksena, josta nauttii huolimatta siitä, että sitä ei yleensä arvosteta tai sitä pidetään epätavallisena”. Esimerkiksi elokuvaan liittyen ”henkilö voi salaa nauttia siitä vaikka tunnustaa, että se on huonosti tehty tai yleisesti epäsuotuisa”.
No, ainakaan salaa nauttiminen ei enää päde toimittajien paljastaessa omia guilty pleasure -elokuviaan. Varmistimme vielä tekoälyltä, miten se sellaisen määrittelee ja mistä syyllisyys kumpuaa. Vastauksena saimme:
”Elokuva, josta nautit huolimatta siitä, että sitä pidetään heikkolaatuisena, juustoisena tai ei erityisen hienostuneena valtavirran standardien mukaan. Nämä elokuvat eivät välttämättä vastaa sitä, mitä tyypillisesti kehutaan taiteellisista tai henkisistä arvoista, mutta ne tuovat silti iloa tai viihdettä. ”Syyllisyys” johtuu usein havaitusta kuilusta elokuvan maineen ja katsojan henkilökohtaisen nautinnon välillä.”
Toimittajien vastauksista kävi ilmi, että guilty pleasure -katsottava on hyvin henkilö- ja tapauskohtainen. Lisäksi termin määritelmä tuntui myös huomattavasti laveammalta.
Ryhdymme purkamaan guilty pleasure -joulukalenteriamme ”helpommasta” päästä. Ensimmäisen luukun elokuvan päätyminen syylliseksi nautinnoksi saanee ainakin joidenkin kulmakarvat kohoamaan. Se on nimittäin Alien: Romulus.
Alien: Romulus
Ohjaus: Fede Álvarez
Pääosissa: Cailee Spaeny, David Jonsson, Acrhie Renaux
Fede Álvarez teki itsestään kerta heitolla genre-elokuvien ystävän ohjaamalla uuden version Evil Dead -kauhuklassikosta sekä alkuperäistarinaan perustuvalla Don’t Breathe -kauhujännärillään. Hän myös lunasti lupauksensa palata Alien-saagan juurille, sillä vuoden 1979 Alien– ja vuoden 1986 Aliens-elokuvien väliin sijoittuva tarina tuntuu puhtaalta fanipalvelukselta franchisen faneille.
Suomessa elokuussa ensi-iltaan tulleen elokuvan on teattereissa nähnyt lajityypille poikkeuksellisen mittava yleisö, peräti 61 700 katsojaa. Alien: Romulus on julkaistu tallenteena ja se on katsottavissa ainakin suoratoistopalveluissa Apple TV, Microsoft Store, SF Anytime ja Viaplay.
Listamme elokuvista ehdottomasti tuorein on myös yksi harvoista, jotka ovat meillä päässeet teatterilevitykseen. Mutta onko se toimittajan guilty pleasure avaruushirviöiden poikkeavasta, jopa hupsusta käyttäytymisestä verrattuna aikaisemmin vakiintuneeseen verrattuna? Meneekö elokuvan ”tiede” geneettisine kokeiluineen tai tapahtumapaikan mittakaava jo överiksi? Rikkovatko ne franchisen tähän astisia sääntöjä tavalla, josta fani ei saisi pitää? Aiheuttavatko hahmojen juonta edistävät huonot päätökset nautintoa?
Ehkä vastaus on ”kaikki edellämainitut”, sillä elokuvan valinnut toimittaja pisti peliin toisen vaikeasti käännettävän termin: suspension of disbelief. Se tarkoittaa kykyä katsoa muita katsojia elokuvasta pudottavia epäkohtia, virheitä ja epäuskottavuuksia läpi sormien. Ja myönnettäköön, Alien: Romulus kyllä venyttää uskottavuutta tavalla, joka monelle tuottanee vaikeuksia ottaa sitä vakavasti.
Ehkä syyllisyys tässä tapauksessa johtuu myös siitä, että elokuvasta pitäminen on lähes tietoinen valinta: ”Kaikki Alien-elokuvat ovat makuuni, toki osa niistä on parempia ja osa vähemmän, mutta nautin niiden maailman asetelmasta ja erityisesti Weyland-Yutani on yksi suosikeistani kaikista elokuvien taustavoimista.”
”Omaan vahvan suspension of disbelief -kyvyn, joten elokuvien loogiset virheet eivät minua juuri häiritse. Lähestyn elokuvia useimmiten viihdekulma edellä eikä genrellä ole väliä jos se viihdyttää jollain tavalla. Vaikka Romulus kertookin tutun oloisen tarinan jälleen kerran, elokuva on viihdyttävä, sopivasti jännittävä ja vain aavistuksen pelottava.”
Guilty pleasure tarkoittaa hänelle ”selitystä, jolla muut ihmiset perustelevat pitävänsä omasta mielestään mauttomista elokuvista”. Itse hän rakastaa “huonoa makua” ja mustaa huumoria, eikä hänellä ole ongelmia nolata itseään tunnustamalla rakkauttaan ”kalkkunoille”.
Niitä saadaan jatkossa lisää luukkujen muuttuessa matkan varrella yhä oudommiksi. Sitä ennen, seuraavassa luukussa nostatetaan jo hieman joulutunnelmaa!
