Suomen kansainvälisesti arvostetuin ohjaaja ei mielellään anna haastatteluja. Aki Kaurismäki piti kuitenkin lyhyen tiedotustilaisuuden, jossa vastasi ytimekkäästi medioiden kysymyksiin.
Kaurismäki sanoo, että ei näe Cannesissa palkittua Kuolleet lehdet -elokuvaa sen romanttisempana elokuvana, kuin aiempiakaan teoksiansa – muut ovat vain rujomman näköisiä.
– Toki on romanttisemman näköistä, jos pääosassa on Jussi Vatanen eikä Sakari Kuosmanen tai Matti Pellonpää, Kaurismäki sanoi.
AOP
Kuolleet lehdet on sisarteos elokuvalle Varjoja paratiisissa (1986), jonka päärooleissa nähtiin Pellonpää ja Kati Outinen. Kaurismäki sanoo, että on tehnyt samantyyppisiä elokuvia, jossa hyvä nainen pelastaa pohjimmiltaan hyvän miehen, koska aihe on hyvä.
– Minulle tämä merkitsee sitä, että olen vihdoin saavuttanut jonkinlaisen pelkistämisen tason, jossa tylsät kohdat on leikattu lopullisesti pois.
Bergmanin kamera
Kaurismäki kertoo kirjoittaneensa 80-luvun alussa ”revolveridialogeja” veljensä, Mika Kaurismäen elokuviin. Kun Aki näki kahdeksan liuskan dialogejaan leikkaamon lattialla, hän kertoo tajunneensa vähemmänkin riittävän.
Aki Kaurismäki väittää tiedotustilaisuudessa, että jättää yli kaksi ja puolituntiset elokuvat katsomatta.
– Jos elokuva on kolme tuntia pitkä, se on virhe. Kaikki elokuvat paitsi Ben-Hur ja Tuulen viemää mahtuvat 90 minuuttiin.
Kaurismäki paljasti, että Kuolleet lehdet tulee katsottavaksi myös 35mm-filmiltä. Kopio ei ole vielä valmis, ja paljastus tuli yllätyksenä jopa elokuvan tiedottajalle. Ohjaaja on kuvannut kaikki elokuvansa Jörn Donnerilta ostamallaan kameralla, joka kuului ennen Ingmar Bergmanille.
AOP
Kaurismäki myös tuottaa elokuvansa, joten elokuvia täytyy myydä sinne, minne niitä halutaan ostaa. Muuten palkat jäävät maksamatta.
Hänellä on kuitenkin tiettyjä moraalisia rajoja: Israeliin hän ei suostunut myymään oikeuksia Palestiinan kansanmurhan vuoksi, Turkkiin siksi, koska siellä on vastenmielinen diktaattori, Recep Tayyip Erdogan.
– Kauppa käy, koska sen on käytävä. Muuten ei tehdä seuraavaa elokuvaa. Elokuvia ei pitäisi katsoa puhelimilla, mutta jos nuorilla on niin pirteät silmät, niin pääasia, että katsovat.
Koiruuksia
Elokuvatuottajalle aika on rahaa. Kaurismäki sanoo, että se on yksi syy, miksi hän ei harjoittele näyttelijöidensä kanssa. Hän ei kuitenkaan halua, että näyttelijät harjoittelevat myöskään keskenään. Kerran hän on kertomuksien mukaan saanut raivokohtauksen, kun oli kuullut näyttelijöiden harjoitelleen. Kohtauksen on syytä pysyä tuoreena, ohjaajan mukaan harjoittelu vaarantaa sen.
Cannesin elokuvajuhlilla Kaurismäki sanoi, että suunnittelee seuraavaksi slapstick-komediaa Alma Pöystin ja Vatasen kanssa. Todennäköisesti Kaurismäki vitsaili, ehkä ei. Häneltä kysyttiin, onko suunnitelma vielä voimassa.
– Toivotan molemmille näyttelijöille hyvää jatkoa jossakin muualla, Kaurismäki sanoi häivähdyksellä ironiaa.
– Idea seuraavaan elokuvaan on, mutta jätkää ei. Ohjaajaa ei löydy enää mistään.
AOP
Cannesissa palkittu Alma-koira ei välttämättä hänkään palaa mahdolliseen seuraavaan elokuvaan.
– Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa. Se sanottakoon kuitenkin, kun menimme kotiin ja sillä oli se kultainen kaulanauha Cannesista, toinen koira oli vähän mustasukkainen ja yritti repiä sen. ”Minullehan tämä kuuluu”, koska hän oli ollut pikkuroolissa edellisessä elokuvassa, mutta pakeni paikalta, kun piti kuvata.
Alma selvisi kuvauksista mallikkaasti. Kaurismäki sanoo, ettei puuttunut Alma-koiran ohjaamisprosessiin.
– Kyseessä on portugalilainen katukoira. Hämmästelin hänen taitoaan olla 20 neliön huoneessa 20 henkilön kanssa, 20 lampun kanssa, ja näyttää kuin hän olisi näytellyt koko ikänsä. Näyttelijät yllättivät minut, vaikka tiesin, että he ovat hyviä, mutta koira oli todella hyvä.
Viinistä
Kuolleissa lehdissä on roolihahmo, joka kamppailee ikääntymisensä kanssa. Eräs toimittaja kysyy 66-vuotiaan Kaurismäen omia mietteitä ikääntymisestä.
– Ikääntymiselle ei mahda mitään, turha siinä on rimpuilla.
– Viinikin paranee vanhetessaan, toimittaja toteaa.
– Se on sanonta, Kaurismäki tokaisee.
– Onko sinulla siitä kokemusta? toimittaja kysyy.
– Viinistä on, vastaa Kaurismäki.
Kaurismäen häpeä
Kuolleissa lehdissä kuullaan radion välityksellä, kuinka Ukrainassa soditaan. Kaurismäki sanoo, että sodat eivät näytä loppuvan, vaikka hän kuinka haluaisi. Hän huomauttaa, että Toivon tuolla puolen (2017) -elokuvassa noteerattiin Syyrian sota.
Episodi saa esittää kysymyksen. Mikä tämän ajan suomessa suurin epäkohta?
– Aloitetaan paskasta hallituksesta ja rasismista.
AOP
Toisen median toimittaja kysyy, mitä ohjaajan elokuvien arvostus maailmalla merkitsee. Onko kriitikoiden antama arvostus tärkeämpää kuin elokuvien runsas yleisö?
– Kumpikaan ei merkitse mitään. Muutama kymmenen vuotta sitten ajattelin, että teen elokuvia, jotka jokainen kiinalainen mökin mummokin voi ymmärtää ilman käännöstä. Siihen olen pyrkinyt. Entisenä kriitikkona sanoisin, että… Olin huono kriitikko, mustavalkoinen kriitikko. Joko haukuin tai kehuin elokuvan. Lopetin sen homman, kun tajusin etten osaa. Hävettää vieläkin, että olin niin huono.
– Onko helpompaa tehdä elokuvia kuin olla kriitikko? toimittaja kysyy.
– Se riippuu miten hyvä olet kummassakaan ammatissa, Kaurismäki naurattaa yleisöä.
Episodi kysyy vielä yhden kysymyksen. Mikä elokuva kaikkien pitäisi nähdä?
– Uskoisin, että se on Yasujiro Ozun Ensimmäinen matka (Tokyo Monogatari, eli Tokyo Story). Se pitäisi kaikkien nähdä ja sisäistää.