Näyttelijä Jaana Saarinen ehti antaa lyhyen haastattelun Episodille Mielensäpahoittajan rakkaustarina -elokuvan kuvauksissa.
Miltä tuntui hypätä Mielensäpahoittajan maailmaan?
Fantastiselta. Aivan ihanaa, tässä ollaan legendan äärellä.
Onko maailma ollut tuttu kirjojen puolesta?
Kirjojen ja leffojen. Olen nähnyt kaikki ja nyt moneen kertaan kuunnellut ja lukenut tämän uusimman, jossa hahmo rakastuu. Maailma on ihan tuttu ja olen nähnyt myös näyttämöversioita.
Mitä ajattelit, kun sait työn?
Olin tietenkin älyttömän onnellinen. Uskon, että katsojatkin ovat saattaneet ajatella, että mistä se nyt taas pahoittaa mielensä, niin nyt kerrankin se ei pahoita. Päinvastoin. On kiva olla mukana sellaisessa.
Mika Kaurismäki sanoi, että häntä kiinnosti muutos.
Ja muutos on mahdollista. Ihmiset aina sanovat, ettei vanha koira opi uusia temppuja, ja ei, minä olen vain tällainen huono. Aina voi oppia, jos haluaa. Se on minusta hirveän lohdullinen asia.
Mitä seuraavaksi?
Menen ohjaamaan Kuusamon näyttämön perinteiselle harrastajateatterille Mika Myllyahon Paniikin. Kolme hurmaavaa miestä pääroolissa. Keväällä saimme sen jo alkuun, ensi-ilta on marraskuussa. Ohjaan toisenkin jutun vielä ja teen sitä siinä rinnalla.
Oletko ajatellut ohjata kameratöitä?
En ole, se on semmoinen taiteenlaji, jossa pitäisi opetella hirveästi tekniikkaa ja muuta. Meillä on niin paljon hienoja kuvaajia ja ohjaajia. Nyt saan olla Mikankin ohjattavana, mikä on upeaa. Olin myös Elämältä kaiken sain -elokuvassa. Ohjaajana hän on rauhallinen ja tietää mitä tahtoo.
Näytteletkö ensimmäistä kertaa Heikki Kinnusen kanssa?
Olemme olleet teatterissa yhdessä. Tampereen teatterissa teimme Leea Klemolan New Karlebyn. Olimme aviopari siinä ja se oli tosi kivaa. Ei siis tarvitse lähteä kellarista, voidaan lähteä ihan etuovelta.
Minkä roolin haluaisit vielä tehdä?
Tuo kuulostaa masentavalta, vielä, ihan kuin olisi mahdollisuus enää yksi tehdä. [Saarinen nauraa.] En ole ikinä ajatellut sillä lailla. En edes sitä, että voi voi, kun Romeon ja Julian Julia jäi tekemättä. Tämän työn tekeminen on niin järjettömän kivaa, etten harmittele. Voisin olla poliisipäällikkö, tiukka rikospoliisi. Halu ei työntekemiseen lopu. Päinvastoin.
