Marie (Elisa Schlott) ja Erika (Franziska Brandmeier) ovat parhaat ystävät, mutta kovin erilaisista oloista. Yksi näiden nuorten naisten elämässä on kuitenkin samaa: amerikkalaiset sotilaat ovat tulleet heidän kotimaahansa ja sanelevat nyt ehdot siitä, kuinka edetään.
Historiadraamojen rasitteeksi voi lukea sen, että joku voi erehtyä luulemaan niitä dokumentaristisiksi. Vaikkapa Netflixin The Crownia ei yksinomaan ole kiitelty siitä, miten sarjassa on otettu taiteellisia vapauksia draaman luomiseksi. Toisaalta nämä sarjat tekevät historian tapahtumista uudestaan eläviä. Vapauden kutsu (Ein Hauch von Amerika) on tässä mielessä oiva esimerkki: Se vie katsojan toisen maailmansodan jälkeiseen Saksaan ja nuoren maalaistytön elämään.
Vain englannin alkeet osaava nuori Marie joutuu toimimaan perheensä tulkkina, kun amerikkalaiset jyräävät tankeillaan heidän satonsa ja pyrkivät vielä viemään heidän maansakin. Liiemmin kouluja käymätön tyttö oppii asioita tulokkaista ja maailmasta, mutta on samalla täydellinen päähenkilö lähestyttävyydessään, sillä katsoja voi oppia hänen kanssaan.
Tässä piilee myös Vapauden kutsun sudenkuoppa. Sarjassa on vahva laskelmoinnin maku. Vapauden kutsu ei yllätä katsojaa monellakaan tapaa. Marien paras ystävä on totta kai varakkaasta perheestä ja tietenkin tämä ajautuu hankaluuksiin hullaantuessaan amerikkalaisista. Marien elämään astuu komea amerikkalaissotilas Washington (Reomy D Mpeho), mutta tämän ihonväri on toki ongelma niin tytön isälle kuin monelle muullekin. Ja tietenkin jaksojen alussa on varmuuden vuoksi maininta, että niiden sisältö saattaa olla loukata, koska 1950-luvulla käytettiin erilaista kieltä.
Toisaalta Vapauden kutsu näyttää ja kuulostaa hyvältä, ammattimaisesti tehdyltä. Ja aivan kuin saippuasarjojen kohdalla, katsoja voi tuntea tätäkin sarjaa seuratessaan pientä riemua siitä, että arvasi jonkin kutkuttavasti valmistellun käänteen lopputuloksen.
Vapauden kutsu maanantaisin Yle tv1:llä alkaen 9.1.23 klo 19 ja Yle Areenassa.