Game of Thronesin kahdeksas ja viimeinen tuotantokausi alkaa olla puolessavälissä.
Neljäs jakso on jälkisoittoa pitkälle yölle ja suurelle taistelulle, jonka Arya Stark päätti surmaamalla Yön kuninkaan. Samalla se on alkusoitto viimeiselle taistelulle, joka käydään Westerosin hallitsijuudesta
Ensimmäisestä kaudesta alkaen mukana olleet Theon Greyjoy ja Jorah Mormont ovat kaatuneet taistelussa ja saavat kumpikin arvolleen sopivat kuninkaalliset hyvästit. Kuningatar Daenerys Targaryen suutelee uskollisesti palvellutta ystäväänsä Ser Jorahia kahdesti otsalle kyynelelehtien sydäntäsärkevästi. Talvivaaran valtiatar Sansa Stark painaa pohjoisen villisudella varustetun rintaneulan Theon Greyjoyn sydämen kohdalle, kuin osoituksena siitä, että Theon oli sydämeltään puoliksi Stark.
Kuolleet polttohaudataan ja heidän muistolleen tehdään kunniaa.
Mutta Westerosin valloitus on yhä kesken, joten leikki ei lopu tähän.
Voittoa on kuitenkin ensin juhlistettava.
Daenerys kohottaa tunnelmaa nostattamalla maljan sankarin aseman ansainneelle Aryalle ja nimittämällä kuolleen hallitsijan Robert Baratheonin äpärän Gendryn Myrskynpään viralliseksi hallitsijaksi, lordi Gendry Baratheoniksi. Kukaan ei silti tunnu antavan arvoa hänen jalomieliselle hyväntahtoisuudelleen. Kaikki suosionosoitukset osoitetaan vaatimattomalle Jon Nietokselle, joka on viime jaksossa paljastunut myös Seitsemän valtakunnan valtaistuimen viralliseksi perijäksi.
Daenerys saa osakseen toki hiljaista kunnioitusta mahtavien lohikäärmeidensä ja mahtavan armeijansa johdosta. Mutta pohjoisen väen aito lojaalius kuuluu Jonille ja sen tietävät kaikki.
Onko Daenerysin tehtävä ollut vain raivata tietä Jonille? Hänen mielenlujuutta ja tahdonvoimaa vaatineet saavutuksensa tullaan varmasti muistamaan. Onhan hänellä myös varman rakkaudelliset aikeet hallita kansaa lempeästi ja oikeudenmukaisesti. Lisäksi hän on lohikäärmeiden äiti.
Mutta olisiko impulsiivisen lohikäärmekuningattaren viisainta luovuttaa tuleva hallitsijapaikka suosiolla nöyremmälle ja vakaaluontoisemmalle Jonille?
Oli miten oli, valtaistuinta painaa yhä Cersei Lannisterin takamus, joten juhliminen ei voi kestää loputtomiin.
Hetkellisestä ilosta ottavat kuitenkin kaiken irti Lannisterin veljekset. Jaime ja Tyrion Lannisterin välillä on uskollinen veljessuhde ja heidän kepeä huumorinsa tuo Talvivaaran saleihin lämpöä ja jopa ripauksen Kuninkaansataman loistokkuutta. Brienne Tarth ja hänen aseenkantajansa Podrick Payne äityvät pelaamaan juomapeliä veljeskaksikon kanssa. Kohtaus tuo kaivattua iloa muutoin vakaviin ja raakoihin juonenkäänteisiin. Tilannekomiikan kruunaa vapaan kansan johtaja Tormund humalaisella hölinällään. Hahmo ilahdutti katsojia jo viime jaksossa jättiläisenmaitotarinallaan.
Brienne kiusaantuu hänen neitsyyttään koskevasta kysymyksestä ja poistuu paikalta, saattajanaan Jaime Lannister. Kaksikon välillä on vahvaa kiintymystä ja jaksossa ritariksi aateloitu Brienne päätyy menettämään neitsyytensä Kuninkaansataman leijonalle Jaimelle. Kukapa olisi arvannut.. Tosin kaksikon välinen kemia on ollut alusta asti herkullisen jännittynyt.
Juhlista puuttuu kuitenkin oleellinen keskipiste, nimittäin Arya. Nuori neiti ei paljoa sankari-nimityksestään piittaa. Hän kokee tehneensä sen, mitä oli tehtävä.
Jakson nimi The Last of the Starks eli Viimeiset Starkit viittaa Aryan ja Sansa Starkin vaatimuksiin Jonia kohtaan. He haluavat veljensä muistavan olevansa yksi viimeisitä pohjoisen Starkien edustajista, vaikka Dany suunnittelee jo kovaa vauhtia Kuninkaansataman valloitusta. Bran kehottaa Jonia valitsemaan kohtalonsa itse. Jon haluaa olla rehellinen, joten Bran pääsee jälleen kertomaan tarinoita menneestä. Sansa vakuuttuu vielä varmemmin siitä, että Daenerys ei ole pätevä kuningattareksi.
Arya hyppää hevosen selkään ja suuntaa kaikkien todennäköisyyksien mukaan Kuninkaansatamaan. Cercei Lannisterin nimi on yhä hänen listallaan. Jos Arya onnistui surmaamaan Yön Kuninkaan niin ehkä tyttö onnistuu tappamaan myös kuningattaren. Aryan kylmäpäisyys ja määrätietoisuus on ihailtavaa. Matkaseuraksi hän saa vanhan tutun Hurtan. Toivottavasti näemme sarjassa vielä kaksikon välisiä raa’an humoristisia letkautuksia.
Sansan ja Daeneryksen välinen kitka kasvaa. Daenerus ei saa millään voitettua Sansan sympatiaa puolelleen. Sansaa eivät lohikäärmekuningattaren suuret saavutukset hetkauta. Hän on onnistunut herättämään eloon kolme lohikäärmettä, ei muuta.
Olisiko Sansa itse kyvykäs hallitsemaan Westerosia? Ainakin hänellä on harkintakykyä.
Daenerys haluaa osoittaa Sansalle asemansa ja lujatahtoisuutensa, eikä Kuninkaansataman hyökkäystä turhaa pitkitellä.
Daenerys tuntuu lähtevän soitellen sotaan ja mahtipontinen valloitusyritys päättyy traagisesti. Cersei on varustautunut odotettua paremmin, joten Daenerys menettää jälleen yhden lohikäärmeen, ison osan sotajoukkoaan ja myös rakkaan alaisensa ja ystävänsä Missandein. Tästä tuohtuu Daeneryksen lisäksi myös joukkojen komentaja Harmaamato.
Daenerys on raivoissaan. Cersei on yhtä kova ja kylmä, kuin aina ennenkin. Jaime syöksyy kohti etelää, kohti hullua rakkautta. Hetken näytti siltä, että Jaimesta saattaisi kuoriutua sankarillinen hahmo. Vielä on kaksi jaksoa aikaa muuttaa suuntaa. Ehkä Jaimen kohtalo on uhrautua siskonsa puolesta, ehkä hän tulee viime hetkellä toisiin aatoksiin? Se jää nähtäväksi.
Jos Daenerys tuhoaa kaupungin nyt, hänen maineensa rauhan ja oikeudenmukaisuuden mukanaan tuovana hallitsijana on mennyttä. Toisaalta tällöin Jon voi tarttua ruoriin ja Daenerys armeijoineen voi seilata meren toiselle puolelle, hallitsemaan villimpää itää. Sopisiko Westerosin harmonia ja sivistys loppujen lopuksi tuliselle lohikäärmeiden äidille?
Jäljellä on enää yksi lohikäärme, ja Cersein joukoille ei tuottanut suurempia ongelmia seivästää peto alas taivalta minuuteissa. Onko Daenerysin joukkojen voitto sittenkään ennalta-arvattavaa?