Nyt Pantylover(dot)com on ilmeisesti haudattu – kauan eläköön Mother, Couch – äiti sohvalla, joka vilisee kansainvälisiä kuuluisuuksia Ewan McGregorista Ellen Burstyniin. Perhe on silti Niclas Larssonin mielessä.
Jerker Virdborgin kirjaan perustuvassa elokuvassa sellainen on pulassa: syrjäisessä huonekaluliikkeessä vierailun jälkeen vanheneva äiti kieltäytyy nousemasta sohvalta. Hänen kolme aikuista lastaan (McGregor, Rhys Ifans ja Lara Flynn Boyle) eivät tiedä miksi. He eivät myöskään tiedä miten saisivat hänet suostumaan lähtemään liikkeestä. Pian vanhat traumat nousevat pintaan.
Ennen Toronton ensi-iltaa Larsson totesi, että: ”Elämä ja perhe ovat monimutkaisia, salaperäisiä, synkkiä ja outoja. Haluan katsojan nauttivan matkasta ja ehkä sen jälkeen soittavan äidilleen, siskolleen tai veljelleen.”
Hän myös sanoi uskovansa, että perhe on oudoin asia, jonka luonnosta voi löytää: ”On hieman outoa, että ihmisten odotetaan ehdoitta rakastavan ja viettävän aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joita ei itse ole valinnut, mutta joihin silti on sidoksissa. Se on hämmentävää, synkkää ja oudosti hauskaa. Tokihan me kaikki rakastamme sisaruksiamme ja vanhempiamme, mutta varmasti monet ovat samaa mieltä siitä, että perhesuhteiden navigointi on rankkaa.”
Larsson lisäsi vielä: ”Uskon useimpien ihmisten voivan sanoa, että perheen kanssa hengailu viikkoa pitempään on todellinen tulikoe. Samalla useimmat aivan varmasti tekisivät kaikkensa auttaakseen pulassa olevaa perheenjäsentä, jopa oman henkensä uhalla.”
Kaiken takana on perhe
Muutamaa kuukautta myöhemmin hän tähtensä Ewan McGregor ylistää elokuvaa Göteborgin elokuvajuhlilla Ruotsissa.
– Käsikirjoitus lähetettiin minulle yllätyksenä ja tilaamatta, ja se sai minut lumoihinsa. Minun oli pakko tehdä elokuva, koska eivät kaikki käsikirjoitukset saa tuntemaan samalla tavalla. Tuntui kuin se olisi jo valmis elokuva. Se oli niin kauniisti kirjoitettu. Siinä on rohkeutta, ja roolitus on osunut nappiin. Kaikki sopivat rooleihinsa, McGregor sanoi vastaanotettuaan elämäntyöpalkinnon.
Myöhemmin Äiti sohvalla julistettiin festivaalin parhaaksi elokuvaksi.
– Niclas oli hyvin rohkea kuvatessaan sitä. Hän ei välittänyt kaikista bisnestyypeistä, jotka kertovat mitä pitäisi tehdä, ja ihailin häntä sen vuoksi, McGregor kehuu.
Perhe on myös hänen mielessään. Hän on juuri työskennellyt Clara-tyttärensä kanssa pienessä Bleeding Love -draamassa, joka ilmeisesti peilasi heidän tosielämän jännittynyttä suhdettaan.
– Meillä oli ajanjakso, jolloin emme olleet kovin läheisiä, ja hän alkoi kirjoittaa siitä kitkasta. Se ei ole suoraan meidän tarinamme, mutta paljon siitä on totta. Aluksi se hermostutti minua, mutta se myös kosketti minua. Se on lempeä, ymmärtäväinen elokuva. Sen tekeminen oli hänelle ja minulle parantava prosessi.
McGregor antaa tunnustusta vanhemmilleen, jotka luottivat häneen, kun hän 16-vuotiaana päätti keskeyttää koulunkäynnin ja ryhtyä näyttelijänuralle.
– Äitini sanoi: ”Kuulehan, keskustelin isäsi kanssa, ja jos niin haluat, sinun ei enää tarvitse mennä kouluun.” En ollut uskoa onneani!
Äiti myös suojeli häntä ärtyneeltä 007:lta.
– Skottilaisuus on syvällä minussa, mutta se tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Koko itsenäisyysjuttu on niin monimutkainen, ettei siihen kannattaisi puuttua. Kerran Cannesissa, kun vielä ryyppäsin, tein lehdistötilaisuudessa kamalan letkauksen Sean Connerystä ja verojen välttelystä. Seuraavana päivänä olin avaamassa perhostarhaa lasten saattohoitosäätiössä – tiedän – näin tabloidilehden etusivulla kuvan minusta ja Connerystä varustettuna kysymyksellä: ”Kumman puolella olet?” Yhtäkkiä olin itsenäisyyttä vastustava tyyppi, vaikka olin vain ottanut pari olutta liikaa!
– Sitten näin äitini puhumassa puhelimeen. ”Se on Sean Connery.” Connery ei ollut iloinen.
Tähtien sota perheessä
McGregorin hinku näyttelemiseen syttyi seuraamalla hänen setäänsä Denis Lawsonia.
– Näin hänet ensin teatterissa, mikä oli huikea kokemus lapselle, sitten tv:ssä. Sitten hän oli Tähtien sodassa. Se räjäytti pienet tajuntamme. Setäni ei edelleenkään käsitä kuinka Tähtien sodasta tuli niin merkityksellinen. Halusin olla kuin hän. Kerroin sen hänelle 9-vuotiaana ja hän sanoi: ”Palaa asiaan, kun olet vähän vanhempi.” Ja niin tein.
Kehä teki täyden ympyrän, kun McGregor itse liittyi samaiseen franchiseen näyttelemällä esiosien Obi Wan-Kenobia. Tuli myös muita ”perheitä”, mukaan lukien vuosien mittainen ystävyys Danny Boyleen, joka muutti hänen elämänsä.
– Trainspotting on erityinen elokuva monille. Shallow Grave – murhaleikki oli ensimmäinen elokuvamme. Kun se jätti jälkensä brittiläiseen elokuvantekoon syntyi tiettyjä odotuksia siitä, mitä tekisimme seuraavaksi. Ensimmäinen ohjaaja on vähän kuin ensirakkaus tai jotain sen suuntaista.
– He tekivät ison numeron siitä, ettei Rentonin roolia tarjottu minulle. Sanoin, että: ”Totta helvetissä teidän täytyy antaa se minulle!” Käsikirjoittaja John [Hodge] ei pitänyt minua rooliin sopivana, joten lopetin syömisen. Kun seuraavan kerran näin heidät, olin superluiseva, McGregor nauraa.
Vaikka hänen ja Boylen välien katkeaminen oli yleistä tietoutta, kaikki taas nyt hyvin.
– Tuskin maltan odottaa T3:sta, jossa olemme kaikki seitsemänkymppisiä tolloja vanhainkodissa, varastamassa hoitajien huumeita, hän hykertelee.
– Näin Trainspottingin itse asiassa Lontoossa setäni kanssa. Muistan ylittäneeni kadun, ottaneeni drinkin ja tunteneeni itseni turraksi. Se suisti minut raiteilta vuosiksi ja vuosiksi. No ei oikeasti, kunhan vitsailen!
Kuten Larsson totesi, perheen kanssa hengailu viikkoa pitempään voi käydä voimille. Samalla moni tekisi kaikkensa tukeakseen perheenjäseniään. Olisi jopa valmis katsomaan siskonpoikaansa sukeltamassa Skotlannin kammottavimpaan vessanpönttöön.
Teksti: Marta Bałaga, Göteborg
Kuvat: Elävän kuvan keskus ELKE ry
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.