Tänä vuonna joulunaluskauhua on tarjolla tuplasti. Eli Rothin Thanksgiving aloittaa lätistelyn pohjoisamerikkalaisesta kiitospäivänjuhlasta, joka meillä on tuntemattomampi juttu. Siksi meitä kiinnostaakin enemmän samana päivänä (1. joulukuuta) ensi-iltansa saava norjalaisen Magnus Martensin kauhukomedia There’s Something in the Barn.
Siinä amerikkalaisperhe muuttaa perimäänsä mökkiin Norjan syrjäseuduille. Perheen Lucas-poika tutustuu ikivanhaan tallitonttuun, mutta vanhempien suunnitelmat muuttaa myyttisen olennon asunto majataloksi sekä räikeät jouluvalmistelut suututtavat muinaisten perinteiden vaalijan, joka on valmis äärimmäisyyksiin karkoittaakseen häiriköt…
Tallitontut ovat yleisiä pohjoismaisissa kansantaruissa. Magnus Martens toteaa olevansa itse asiassa hämmästynyt, ettei kukaan aikaisemmin ole tehnyt elokuvaa niitä häiritsevästä, kulttuuriamme tuntemattomasta ulkomaalaisperheestä. Ohjaaja ryhtyi tekemään jouluelokuvaa, jossa olisi tuore ja omaperäinen aihe kadottamatta silti joulun henkeä.
– Näen sen lajityyppisekoituksena: osin kauhua, osin komediaa ja kokonaan joulua. Tiedän, etten ole maailman ainut aikuinen, joka haluaa uuden ja hauskan joululeffan, jonka pariin voi palata joka joulukuu.
Älä pottuile tontuille!
Joka joulu tontuista luetaan tarinoita, niistä lauletaan lauluja, ihmiset pukeutuvat sellaisiksi, koristelevat kotinsa niitä muistuttavilla esineillä ja lähettävät toisilleen niiden kuvilla varustettuja kortteja. Tontuthan ovat kilttejä, hyveellisiä ja ystävällisiä olentoja, jotka auttavat eläinten hoidossa ja huolehtivat maatilan sadosta. Helposti unohtuu, että kansanperinteen mukaan tonttujen kaltoinkohtelu rikkomalla sääntöjä – kuten jättämällä tarjoamatta jouluherkkuja – johtavat ongelmiin tilalle sekä sen karjalle ja asukkaille.
– Elokuvasta olisi voinut tulla hyvin erilainen, Brown kertoo nyt. – Ensi alkuun käsikirjoitukseni oli pelkkää kauhua, mutta sain sen lukeneilta palautetta, että idea oli yhtä hauska kuin se oli pelottava.
Useita kirjoja, tv-sarjoja ja elokuvia kirjoittanut Brown on aina pitänyt kansanperinteitä ja -taruja kiinnostavina.
– Kasvoin Norjan sisämaassa sijaitsevassa Dokkassa, missä isäni johti maatilamuseota. Vanhat talot ja aitat ovat aina kiehtoneet ja pelottaneet minua.
Brown korostaa, että perinteinen norjalainen fjøsnissen on kaukana nykyaikaisesta ja sanitoidusta joulutontusta.
– Tallitonttu on osa tuhansia vuosia vanhoja perinteitä. Silloin tallitontulle ei pottuiltu. Jos sellaisen suututti, siitä saattoi tulla vaarallinen ja väkivaltainen!
Kasarikivaa
Tuottaja Kjetil Omberg, joka on ollut tekemässä muun muassa norjalaista Død snø -kauhukomediaa, kuvailee There’s Something in the Barn -uutuutta unelmaprojektiksi, elokuvaksi, jollaisia tekijät rakastivat lapsena. Myös ohjaaja Martens tunnustaa esikuvat:
– Saimme inspiraatiota hienoista 80-luvun elokuvista kuten Gremlins – Riiviöt ja Joulupuu on kärvennetty. Oli tärkeä tehdä There’s Something in the Barnista värikäs ja leikkisä niin sisällöltään kuin ulkoasultaan. Mutta vaikka sen dna on syvällä kasarilla, muokkasin sitä hyvin vaativalle ikäryhmälle, joka kuluttaa visuaalista tarinankerrontaa ihan eri tavalla kuin me ikinä.
Kasariestetiikan ja -hengen ohella There’s Something in the Barn ammentaa amerikkalaisen ja norjalaisen kulttuurin yhteentörmäyksestä. Kun amerikkalainen perhe – isä Bill, äitipuoli Carol, teinitytär Nora ja nuorempi poika Lucas – alkavat asettua kodiksi norjalaisvuoristoon, paikalliset ovat vähemmän innostuneita heidän saapumisestaan.
Magnus Martens tietää hänkin jotain Yhdysvalloista vietettyään siellä paljon aikaa ohjaamassa jaksoja suosittuihin tv-sarjoihin.
– Käsittelemme huumorilla amerikkalaisten näkemyksiä norjalaisista ja päin vastoin. Liioittelemme tietysti ja leikittelemme vanhentuneillakin ennakkoluuloilla, mutta amerikkalaisperhe on silti klassinen outolinut. He tulevat ulkopuolelta tuntematta perinteitä ja kirjoittamattomia sääntöjä.
Alun perin tuotannon oli tarkoitus alkaa vuoden 2022 alussa, mutta uusi covid-aalto pakotti viivyttämään sitä. Se oli hyvä ja huono asia yhtä aikaa.
– Aluksi se tuntui katkeralta, mutta saimme lisää aikaa valmisteluihin, Kjetil Omberg kertoo.
– Lisäksi saimme yhteen pääosaan Martin Starrin, joka ei olisi ollut vapaana alkuperäisessä aikataulussamme.
Lokakuussa 2022 kuvaukset alkoivat Liettuassa, josta ryhmä siirtyi kuukauden kuluttua Norjalaiskyliin Ringebu ja Tretten. Oli vain yksi pieni ongelma.
– Ei ollut lunta! Se on ongelma, kun tehdään jouluelokuvaa, Omberg kauhistelee. – Onneksi kuvauksia edeltävänä päivänä alkoi pyryttää.
Torilla tavataan
Magnus Martens on tehnyt jo monia isojakin tv-sarjoja. There’s Something in the Barn lienee silti hänen suosituskirjeensä Hollywood-elokuviin. Mikäli näin käy, voimme ylpeillä urakehityksen Suomi-kytköksistä.
Martensin elokuvan on nimittäin kuvannut Mika Orasmaa. Palkittu tv- ja elokuvakuvaaja on kuvannut esimerkiksi Aku Louhimiehen vuoden 2017 Tuntemattoman sotilaan. Sittemmin hän on tehnyt BBC:lle Doctor Who -spesiaalin ja kuvannut Hugh Laurien ohjaaman Agatha Christie -sovituksen Why Didn’t They Ask Evans?, vain muutamia mainitaksemme.
Kauhukomedian musiikista vastaa puolestaan suomalais-norjalainen säveltäjä Lasse Enersen, joka on valmistunut Sibelius-akatemiasta. Hän on tehnyt musiikkia edellä mainittuun Tuntemattomaan sotilaaseen sekä Dome Karukosken Tom of Finlandiin yhdessä Hildur Guðnadóttirin kanssa. Enersen on säveltänyt scorea myös Renny Harlinin elokuviin Legend of the Ancient Sword, Bodies at Rest ja Misfits.
Myös There’s Something in the Barn -elokuvan efektipuolelta löytyy Suomi-kytkös. Efektimaskeeraaja ja proteesien tekijä Jim Udenbergin edellinen elokuva oli Ant-Man and the Wasp: Quantumania, jossa hän vastasi eksoottisten olentojen luomisesta. Hän on kuitenkin ollut mukana tekemässä jo vuoden 2008 kotimaista, monsteritäyteistä kauhuviritystä Dark Floors!
Kuvat ja haastattelut: Scandinavian Film Distribution
Toimittanut Jouni Vikman
