Séraphine Louis (1864–1942) maalaa itse kehittämillään maaleilla ja menetelmillä uskonnollisen hurmoksen vallassa omia värikkäitä käsityksiään maailmasta ja varsinkin luonnosta. Yolande Moreaun tulkinta luonnonlapsimaisesta Louisista omine filosofioineen ja henkisine ongelmineen on hypnoottinen.
4. Sid & Nancy
On hieman kyseenalaista kutsua Sid & Nancy -elokuvaa elämäkertaelokuvaksi, sillä se keskittyy The Sex Pistols -bändin Sid Viciousin (1957–1979) ja Nancy Spungenin (1958–1978) muutaman vuoden kestäneeseen itsetuhoiseen suhteeseen 1970-luvulla. Tosielämän ihmisistä tehokkaita tarinoita kertovien Episodin valintojen joukkoon Alex Coxin rujo rakkaustarina kuitenkin sopii vallan mainiosti. Sid & Nancy nosti mahtavat nuoret näyttelijät, Gary Oldmanin ja Chloe Webbin tähdiksi, ja varsinkin Oldman on sen jälkeen pystynyt luomaan näyttävän uran.
3. Ali
Yllättävän moni ei arvosta Cassius Clayn eli Muhammad Alin (s. 1942) tarinan kertovaa AliaMichael Mannin tuotannossa kovin korkealle. Se johtunee kuitenkin pitkälle siitä, että Mann on tehnyt niin monta hyvää elokuvaa. Draamana ja nyrkkeilyelokuvana Ali on vahvaa kerrontaa, joka keskittyy Alin nyrkkeilyuran kohtalonvuosiin. Ali oli Will Smithin ensimmäinen vakava rooli, ja hän panostaakin siihen koko sydämellään onnistuen murtautumaan hänelle vakiintuneista lokeroista oikeaksi näyttelijäksi.
2. Ed Wood
On itsestään selvää, että maailman huonoimmaksi ohjaajaksi julistetun Ed Woodin (1924–1978) elämästä kertova elokuva olisi sävyltään komediallinen. Tim Burtonin myötäelävässä ohjauksessa kohde on jatkuvasti hauska mutta ei koskaan naurettava. Tätä vahvistaa Johnny Deppin optimistinen roolisuoritus. Hänen Woodinsa kanssa on samaa mieltä, kun tämä vertaa itseään Orson Wellesiin, koska he kumpikin tekevät elokuvia. Pelkästään herkullinen lähtökohta tekisi Ed Woodin tarinasta mielenkiintoisen elämäkerran tavanomaisemminkin kerrottuna. Kun se vielä on tehty suurta rakkautta ja kunnioitusta osoittaen, on se lajityypin parhaimmistoa.
1. Man on the Moon
Milloin vitsi on vitsi ja mikä tekee siitä hauskan, tuntuu Andy Kaufman (1949–1984) kysyvän elämäkertaelokuvassa. Usein hauskuus onkin epähauskuudessa ja huumori yleisön odotuksissa, vastaa viihdyttäjä tempauksillaan, joissa hän tekee omasta elämästään suuren stand-up-keikan sumentaen toden ja valheen, yksityisen ja julkisen rajoja.
Kun lähtökohdat ovat nuo, ei ole ihme, jos elokuvasta jää katsojan mieleen kysymys oliko Kaufmania oikeasti olemassa ja jos oli, onko hän oikeasti kuollut. Miloš Forman johdattelee katsojaa kädestä pitäen moneen ansakuoppaan tukenaan naamanvääntelijänä tunnetuksi tullut, mutta oikeasti erinomaiseksi näyttelijäksi paljastuva Jim Carrey. Kun Carrey välittää Kaufmanin tuntemuksia elämän itsensä osoittauduttua isoksi vitsiksi, ei katsojakaan voi olla liikuttumatta.
Lue tarkemmat perustelut uudesta Episodista 1/2013. Ilmestyy 18.1.2013.
