Kun pääsee juttelemaan Jennifer Leen kanssa, lienee ymmärrettävää, että puhe kääntyy tuoreen elokuvan ohella menneisiin meriitteihin. Onhan hän ohjannut ja käsikirjoittanut molemmat Frozenit, jotka ovat yhdessä tuottaneet noin kolme miljardia euroa lippukassatuloja. Taloudellisen menestyksen ohella ne ovat myös hyvin rakastettuja elokuvia. Lee ei kuitenkaan ajattele, että ne olisivat kohottaneet rimaa pelottavan korkealle.
– Frozen oli melkoinen pyörremyrsky. Mutta elokuvantekemisen kannalta se opetti paljon: miten luottaa prosessiin ja ymmärtää, että on riippuvainen kaikista tekemisen osa-alueista. Täytyy uskaltaa olla avoin ja tuoda asioita esille. Meille se oli malli siitä, miten meidän pitäisi aina tehdä elokuvia. Koskaan ei tiedä mitä maailma tuo tullessaan, mutta jos lähdemme liikkeelle sillä oletuksella, että tiedämme mistä menestys syntyy, epäonnistumme takuuvarmasti, Lee vakuuttaa ja toteaa, että menestykseen täytyy liittyä nöyryyttä.
– Ei voi jäädä lepäämään laakereillaan. Tällä hetkellä vastuullani ei ole vain yksi projekti, vaan 14. Eikä ole olemassa mitään oikoteitä. Jopa itse Bob Iger sanoi, että on suoranainen ihme, että ylipäätään saamme näitä elokuvia ulos teattereihin. Saati sitten, että ne ovat vielä onnistuneita, koska prosessi on niin monimutkainen. Yritämme pitää sen mielessä, koska se kannustaa yrittämään vielä enemmän. Jos pysähdymme ja olemme tyytyväisiä itseemme, emme enää tutki, mihin kaikkeen pystymme.
Lee ei olisi ikinä pystynyt ennakoimaan Frozenin maailmanlaajuista vaikutusta ja kuinka edelleenkin pienet tytöt heittäytyvät täysillä sen prinsessamenoon mekkoineen kaikkineen.
– No, henkilökohtaisesti voin sanoa, että jos vastaavanlaisia tuotteita olisi ollut tarjolla, kun minä olin lapsi, olisin mennyt joka päivä kouluun Tuhkimoksi pukeutuneena. Näissä hahmoissa ja siinä mitä he meille merkitsevät on vain jotain erityistä. Varsinkin kasvavana lapsena, kun ne puhuttelevat ja voimaannuttavat. Jos se yhteys on niin vahva, että haluaa pukeutua kuin ne tai kuvittelee olevansa joku hahmoista, niin se on jotain, jota emme koskaan voi ennakoida tai pitää itsestään selvänä.
Huoneesta toiseen
Toiveessa Lee on jättänyt ohjaamisen muille. Harkitsiko hän sitä silti jossain vaiheessa?
– Oi apua. Chris Buck ja minä olemme olleet tiimi pitkään, mutta jossain vaiheessa tuli se hetki, että oli tunnistettava etuoikeus, joka minulla on Disneyn CCO:na [luovana johtajana]. Ohjasin Frozen II:sta hänen kanssaan ja yritin samalla pyörittää luovan johtajan vastuitani, ja tiedän nyt, miten rasittava rupeama se oli. Tajuan myös, ettei se ollut tervein mahdollinen ratkaisu.
Disneyn strategiaan kuuluu myös se, että kokeneemmat ohjaajat opastavat uusista tulokkaista itselleen seuraajia. Hieman Lee kuitenkin antoi kiusaukselle periksi.
– On silti sanottava, että kun aloitimme Toiveen tuotantoa, en ollut suunnitellut edes sen käsikirjoittamista. Siinä vaiheessa kukaan meistä ei vielä tiennyt, kuka siihen rooliin tulisi. Tiesimme vain, että meillä oli käsissämme konsepti, josta välitimme suuresti studiona ja tekijöinä. Kuvioon mukaan tullut Fawn [Veerasunthorn] ja Chris muodostivat yhdessä mainion parivaljakon. Molemmat ovat lahjakkaita ihmisiä, ja heillä synkkasi hienosti. Periaatteessa mentoroimme Fawnia tulevaksi Disney-tekijäksi, mutta myös opimme häneltä meille uusia asioita.
Jossain vaiheessa Buck ja Veerasunthorn kuitenkin totesivat heille olevan selvää, että Leellä on elokuvasta selkeä näkemys. He pyysivät tätä kirjoittamaan hahmotelman.
– Minä sanoin: ”Ok, mutta vain hahmotelman.” Mutta kun saimme mukaan Allison Mooren, joka oli päivittäin tekemisissä Toive-huoneen ihmisten kanssa ja piti minut ajan tasalla siitä missä mennään, koska minun piti olla läsnä myös kaikissa muissa huoneissa, tämä oli varmasti paras mahdollinen ratkaisu, joka salli minun olla mukana näinkin paljon, Lee huokaa.
”Huoneilla” Lee tarkoittaa vastuullaan olevia, yhtä aikaa käynnissä olevia elokuvaprojekteja.
– Olen tosiaan eri huoneissa, mutta tuotannot ovat hyvin erilaisissa tilanteissa. Meillä on mielessä julkaisusuunnitelma useammalle vuodelle, ja olen kuukausittain tekemisissä jokaisen projektin kanssa, kun ne edistyvät käsikirjoituksen kehittelyssä. Kun elokuva siirtyy tuotantoon, tapaan tekijöitä jopa useamman kerran viikossa.
– En halua leijua huoneissa vaikuttamassa ihmisten ajatteluun ja ideoihin. Olen ennemmin ulkopuolinen tarkkailija ja yleisön jäsen, joka toivottavasti voi tarvittaessa tarjota apua ja työkaluja ideoiden toteuttamiseen. Minun tehtäväni on tukea tekijätiimien visioita. Minun on myös oltava rehellinen, jos tuntuu, ettei jokin asia ole onnistunut tai ei toimi. Eli minun panokseni määrä on sidoksissa siihen, miten pitkällä tuotannossa kukin projekti on.
Tarkoittaako luova johtajuus absoluuttista valtaa kartoittaa Disneyn tulevaisuutta samalla tavalla kuin MCU?
– Kevin Feige on mahtava, hänen kanssaan on mahtava työskennellä. Mutta heillä on kokonainen universumi, josta he ammentavat tarinoita, ja se on hyvin monimutkainen kokonaisuus. Meillä on Frozenin kaltaisia omia maailmoja, joita voimme laajentaa. Etsimme kuitenkin koko ajan ihan uusia tarinoita ja ääniä. Tiedämme noin viisi, seitsemän vuotta eteenpäin mitä olemme tekemässä, koska animaation tekeminen kestää niin kauan. Uskon ja toivon, että valikoimamme on monipuolinen ja hauska.
Toiveita ja unelmia
Toiveet ovat olleet osa Disney-elokuvia alusta asti. Jo Lumikissa sankaritar laulaa toivekaivolle, sitä seurannut Pinocchio inspiroi otsikon tällekin artikkelille. Toisaalta mukana on muitakin tuttuja elementtejä. Esimerkiksi Leen Frozenista muistuttavat musikaalirakenne, naispäähenkilöt, taikuus, suloinen sivuhahmo…
– Tunnustan auliisti, että Toive on tietynlainen kunnianosoitus useammallekin vanhemmista elokuvistamme. Mutta erityisesti opin Frozenista satujen funktiota. Elsaa voi tutkia myyttisenä hahmona ja Annaa satuolentona. Mikä tekee sadusta sadun on tarinan ytimessä oleva tavallinen sankari, joka joutuu epätavallisiin tilanteisiin. Usein hän kohtaa taikuutta, ja se korostaa hänen pienuuttaan, koska hän ei pysty hallitsemaan taikuutta. Silti hän yrittää kulkea kohti kohtaloaan, ja se on syy sille, miksi satuja on olemassa, Lee pohtii.
– Ne auttavat käsittelemään ympärillämme olevia, meitä isompia asioita ja antavat käsitystä siitä, mitä pystymme elämässämme tekemään. Se on kaikkien meitä inspiroineiden satujen ytimessä. Se on se tarina, jonka jo Walt aikoinaan näki kertomisen arvoiseksi animaation keinoon. Ja siihen mekin palaamme kerta toisensa jälkeen.
– Toive on täysin alkuperäinen tarina, mutta siinä on selkeä näkemys siitä, miten me ymmärrämme sadut ja tarut. Joten, vaikka siinä voi sanoa olevan jotain Frozenista, se johtuu siitä, että Frozen ammentaa samalla tavalla saduista. Minulle oli hauskinta päästä leikkimään ihan uudessa universumissa. Olen kymmenen vuoden aikana kirjoittanut eniten juuri Frozeniin liittyen, joten oli mukava siirtyä näihin uusiin hahmoihin ja heidän tapaansa puhua. Ainakin minulla oli valtavan hauskaa.
Ei makeaa mahan täydeltä
Tekijöiden tarkoitus oli löytää tarina, joka mahdollistaisi Disneyn satavuotisen taipaleen juhlistamisen. Pian he kuitenkin havaitsivat, että sitä piti tietoisesti jarrutella.
– Aivan alussa, kun Chris ja minä ensimmäisen kerran keskustelimme aiheesta, vitsailin sillä, ja joku sanoi: ”Vau, aiotte kehittää uuden tarinan, joka on kunnianosoitus sadalle vuodelle historiaa? No, lykkyä pyttyyn vaan!” Nielaisimme ja totesimme: ”Ok, ei lähdetä liikenteeseen sillä odotuksella, että pystyisimme moiseen. Aletaan vain yhdistellä aihioita tarinaksi”, Lee muistelee.
– Ihan alkuun meillä oli mielessämme jotain ulkoasuun liittyvää ja muutama tarinallinen hetki. Sitten hylkäsimme sellaisen lähestymistavan ja aloimme vain kirjoittaa tarinaa. Otimme lähtökohdaksi toiveiden voiman ja kuinka toive on aktivoiva asia, joka saa meidät tavoittelemaan jotain. Konsepti siitä, kuinka tärkeää on itse yrittää vaikuttaa toiveittensa toteutumiseen, muodostui kompassiksemme tarinan rakentamisessa.
– Sen jälkeen koko elokuva alkoi muodostua kokonaisuudeksi kuin itsestään. Minulle siihen vaikutti paljon kiertokulku, jossa kehitimme juttuja asioista, jotka olivat inspiroineet meitä, ja sitten ne puolestaan inspiroivat tiimin muita jäseniä. Teimme koko ajan uusia löytöjä ihan pienimpiä yksityiskohtia myöten ja löysimme asioita, joita emme olleet etukäteen tajunneet olevan käytettävissämme.
– Kun tuli tilaisuus ujuttaa siihen jotain, jouduimme harkitsemaan asioita tapauskohtauksesti: ”Ok, tuo pudottaa minut ulos tästä elokuvasta, jota olemme tekemässä.” Eli jos jokin kiva juttu sai ajattelemaan enemmän jotain muuta asiaa kuin elokuvaa, johon pitäisi olla syventynyt, se ei päässyt mukaan, se ei ollut sen arvoista. Mutta jos se tuo jotain lisää siihen hetkeen ja ilahduttaa, niin se on mitä etsimme, sillä halusimme Toiveesta ennen kaikkea hauskan kokemuksen.
– Tajusimme, että jotain erityistä oli tapahtumassa, meidän piti vain antaa sen kantaa meitä. Totesimme, että pitää vain luottaa siihen mitä osaamme ja tunnemme ja mistä välitämme. Toisaalta, kuten jo totesin, ei ole olemassa mitään oikoteitä. Vielä viikko sitten kirjoitin uusiksi tarinan epilogia. Meillä on sanonta, jonka mukaan elokuvat eivät valmistu, niiden ensi-iltapäivä vain tulee vastaan! Niille haluaa antaa kaikkensa aivan loppuun asti.
– Yksinkertaistettuna: emme ota itseämme vakavasti, mutta otamme tarinankerronnan vakavasti, Lee summaa.
– Toisaalta minun on tunnustettava, että en ole nähnyt ihan kaikkea materiaalia, joten en edes tiedä mitä kaikkea sieltä löytyy. Tiedän, että siellä on esimerkiksi kuppeja, jotka joku voi tunnistaa jostain toisesta elokuvasta. Kaikilla on ollut valtava halu osallistua siihen jollain tavalla. Joten menee varmasti vuosia, ennen kuin itsekään tunnistan kaiken mahdollisen, mitä sieltä löytyy.
Se tarkoittanee, että oli varmasti myös sydäntäsärkeviä Kill Your Darlings -hetkiä, jolloin oli luovuttava suosikki-ideoista. Leeltä ei kestä kauan keksiä yhtä omaansa.
– Yksi iso asia oli, että alun perin Tähti puhui. Se oli hahmo, joka saattoi ottaa minkä tahansa muodon ja pystyi puhumaan. Jollain tavalla sen puhekyky tuntui vievän jotain pois muiden hahmojen matkasta. Koska toiveikkuus ei puhu, potentiaali ei puhu. Ilo ja onnellisuus ovat asioita, jotka tuntee. Halusimme luoda hahmon, joka kuvastaa niitä. Siinä mielessä Tähti on kielen yläpuolella, se ei tarvitse puhetta.
– Leikittelin konseptilla, mutta muutos auttoi Tähteä olemaan se mitä halusin sen olevan: edustaja asioille, jotka inspiroivat meitä, mutta joiden saavuttamiseksi meidän on itse nähtävä vaivaa. Tähti ei voi tehdä sitä matkaa kenenkään puolesta.
– Minusta oli todella hauska kirjoittaa Tähden häkellyttävää tapaa ajatella, ja miten se käyttäisi sanoja. ”Tähti sanoo sitä ja Tähti sanoo tätä” muuttui sitten siihen, että Tähti lukee muita hahmoja.
Muistan sen hetken. Pysähdyimme jopa viettämään hiljaisen hetken puhuvan Tähden muistolle. Mutta sitten oli vain pakko jatkaa, ja tiedostin tunnelman, jonka mukaan olimme tehneet oikean ratkaisun.
Lee hymyilee ja nauraa paljon, mutta on selvää, että muisto on edelleen herkkä paikka hänelle.
Salaisuudet paljastuvat?
Esitellessään Toive-elokuvaa toimittajille Lee totesi, että Disneylle työskentely on etuoikeus mutta myös velvollisuus. Ensin mainitun ymmärtää, mutta mitä hän tarkoitti velvollisuudella?
– Sen tiedostamista miksi ja minkä varaan tämä yhtiö on alun perin perustettu. Walt Disney halusi tuoda ihmisten elämään iloa, taikuutta ja mahdollisuuksia riippumatta lähtökohdista. Jos löytää yhteyden Disneyyn, se on jotain yksilöllistä ja omaa. Otamme sen hyvin vakavasti, ja se on tärkeä meitä ajava voima. Me olemme yhdessä tässä ja nyt sen vuoksi, mitä Disney teki sata vuotta sitten. Sen ymmärtäminen ja sen perinnön kantaminen eteenpäin alati muuttuvassa maailmassa tarkoittaa sitä, että ei voi vain tehdä samaa asiaa uudelleen ja uudelleen.
– Waltkin kehotti aikoinaan: ”Innovoi, innovoi, innovoi”. Hän tarkoitti sitä niin tarinankerronnallisesti kuin teknologian kannaltakin. Hän otti ja rohkaisi muitakin ottamaan riskejä. Joskus käy mäihä ja lopputulos on Frozen. Mutta joka ikinen näistä elokuvista auttaa meitä eteenpäin. Meidän velvollisuutemme on jatkaa kehittämistä ja kehittymistä.
Esittelyn yhteydessä Lee korosti pariinkin otteeseen, että Toive saa kunnon teatterilevityksen. Onko Disneyllä uusi julkaisuikkunastrategia?
– En puhu koko yrityksen puolesta, mutta koronan aikana oli mahtavaa, että oli jokin kanava, jonka kautta saimme esiteltyä elokuvamme maailmalle. Ja se oli myös jotain, jota maailma tarvitsi. Teimme esimerkiksi Olaf-lyhäreitä, vaikka meillä ei ollut ollut niille minkäänlaista budjettia. Teimme ne vain piristämään lapsia.
– Kuitenkin huolestutti, että ruokkisimme ajattelutapaa, että vähän odottamalla kaiken näkee Disney Plussassa. Nämä elokuvat on kuitenkin rakennettu nimenomaan isoa valkokangasta ajatellen. Mikään ei kolahda samalla tavalla kuin elokuvateatterikokemus, kun musiikki, kuva ja tila yhdistyvät ja yhdistävät perheitä. Olemme kaikki kasvaneet sellaisten kokemusten kanssa, ja koronan aikana ajattelimme, että on vielä mahdollista kokea niitä uudelleen. Toivon sydämeni pohjasta, että ihmiset tulevat katsomaan elokuviamme teatteriin.
Nyt kun alettiin puhua yrityssalaisuuksista, niin milloin ilmestyvät Frozen 3 ja live-Frozen?
– Olemme julkistaneet, että jatkoa on tulossa. Milloin, sitä en osaa vielä sanoa. Näytellystä versiosta ei vielä ole ollut puhetta. Ei ainakaan niin, että minä olisin ollut sitä kuulemassa! Lee nauraa.
Voiko spekuloida edes sillä, tunteeko Lee vielä vetoa ohjaamiseen?
– Ehdottomasti. Myös studio on kannustava siinä mielessä, että sopivan tilaisuuden tullen voin olla myös elokuvantekijä itsekin.
Tämä kappale on juonipaljastus!
Sankari – tai tässä tapauksessa sankaritar – tarvitsee loistaakseen hyvän pahiksen. Oliko kuningas Magnificolla vastine tosielämässä?
– Meitä kiehtoi ajatus klassisen pahiksen luomisesta, mutta sitten pysähdyimme miettimään ja keskustelemaan, kuinka siitä on jo jonkin aikaa, kun meillä on sellainen ollut. Aloimme pohtia, mikä nykyään on erilaista aikaisempaan verrattuna ja miten se vaikuttaa pahikseen. Iso juttu oli, että mitä enemmän tarinaa kehittelimme, sitä enemmän ihmiset halusivat ymmärtää hänen motivaatioitaan. Emme halunneet vain ilkeyden vuoksi ilkeää tyyppiä, halusimme tietää miksi hän on sellainen. Miksi hän ajattelee näin, mitä hän haluaa?
– Halusimme tunnustaa hahmon monitasoisuuden ja sitoa hänet tarinan teemaan. Hän oli hahmo, jonka unelmat ja toiveet eivät toteutuneet, kun hän oli nuori. Se yhdisti hänet Toiveen päähenkilö Ashaan, joka on nyt samassa tilanteessa. Yhdistimme sankarin ja pahiksen samanlaisella nuoruuden ongelmalla, johon he reagoivat omalla tavallaan. Sitten tutkimme sitä, missä vaiheessa he lähtevät eri poluille, mitä valintoja he tekevät.
– Halusimme tehdä hänestä yksilön sitomatta häntä millään tavalla erityisesti johonkin tiettyyn tosielämän henkilöön. Sen sijaan halusimme käsitellä konseptia, että ihmiset voivat tehdä samassa tilanteessa erilaisia valintoja, ja tutkimme heidän käymäänsä jaakobinpainia ja kuinka he päätyvät ratkaisuihin, jotka tekevät heistä sitä mitä he ovat.
Joskus elokuva on vain elokuva
Disney on viime vuosina joutunut tähtäimeen joidenkin poliitikkojen ryhdyttyä kulttuurisotaan monimuotoisuutta ja ”wokea” vastaan. Se ei ole sota, johon Lee haluaa ryhtyä, mutta hän ei pelkää ottaa kantaa.
– Disneyssä on aina ollut kyse siitä, että olet tervetullut, kuka tahansa oletkin. Haluan, että kaikki tuntevat jatkossakin tulevansa nähdyiksi, emmekä saa antaa kenenkään pelotella meitä siltä tieltä.
– Disneyn maailma on iloa ja rakkautta, ei politiikkaa. Olen kasvanut ihanassa monimuotoisessa maailmassa, ja haluan, että jatkossakin kaikki ovat tervetulleita Disney-perheeseen. Siitä yksinkertaisesta asiasta on kyse, ei kulttuurisodista tai politiikasta.
Selvästikin Lee haluaa nyt keskittyä ensi-iltaan tulossa olevaan Toiveeseen.
– Nyt on aika pitää hauskaa, takana on vaikeita vuosia. Menemme eteenpäin tietäen, että se mitä olemme työstäneet elokuvaan on hauskinta mitä olemme kokeneet vuosiin.
Teksti: Jouni Vikman, Lontoo
Kuvat: Walt Disney Studios Motion Pictures Finland
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
