Onko The Substance eksplisiittinen? Oi, kyllä. Demi Moore esittää Elisabeth Sparklea, näyttelijätärtä, joka oli aikoinaan valtava tähti, tätä nykyä fitness-julkkis. Ikävä kyllä, eräänä päivänä hän kuulee vahingossa olevansa aivan liian vanha. Tuottajat etsivät jo jotakuta ”uutta, nuorta ja kuumaa”.
Mutta jouduttuaan onnettomuuteen Elisabeth törmää hahmoon, joka ehdottaa hänelle vaihtoehtoa. The Substance -ainetta. Se on tuote, joka mahdollistaa paremmaksi versioksi itsestään tulemisen. ”Sinä. Vain kaikin tavoin parempi.”
Jutun tvisti on, että sen ottajasta on sen jälkeen kaksi versiota, Kumpikin saa viikon peliaikaa, ei enempää. Sen jälkeen on taas vaihdettava – Mooren Elisabethistä Margaret Qualleyn Suehun. Ja tasapainoa on pakko kunnioittaa.
– Olen iloinen, että pääsin todistamaan Demin kolmatta näytöstä näyttelijänä. Se on niin inspiroivaa, Dennis Quaid totesi Ranskassa.
Hän myös kutsui Coralie Fargeat’ta ”todelliseksi auteuriksi, yhdistelmäksi Stanley Kubrickia ja Sam Peckinpahia”.
Kärpänen, Hohto, The Thing – ’se’ jostakin. Paul Verhoeven. Siinä olivat Fargeat’n inspiraation lähteet.
– Mikä tahansa elokuva, joka meni päätyyn asti, koska sellaisia rakastan katsoa. Sillä tavalla sain tämän tunteen vapaudesta. Genre-elokuvissa voi vetää yli ja vapauttaa jonkinlaista hulluutta ja energiaa, joka arkielämästä puuttuu. Siinä on riskinsä ja flirttailee groteskiuden kanssa, mutta minun oli tehtävä se, hän paljastaa.
Pelossa on mahdollisuus
Fargeat sukeltaa väkivaltaan ja lihallisuuteen, mutta missään vaiheessa hän ei halunnut elokuvaansa naiskehon eksploitaatiota.
– Tarkoitukseni oli painottaa, kuinka kroppamme määrittelee miten yhteiskunta näkee meidät naisina. Esitin sen hyvin äärimmäisellä tavalla, koska väkivalta, jota kohdistamme itseemme, on jo itsessään äärimmäistä.
Demi Moore sanoo tietäneensä mihin oli ryhtymässä. Silti kyseessä on hänen uransa tähän asti rohkein suoritus.
– Oli selkeästi avattu millaista määrää haavoittuvuutta ja paljautta elokuva vaatisi. Minulla oli Margaretissa loistava partneri, ja on selvää, että olimme tietyissä hetkissä hyvin tiiviisti yhdessä. Ja alasti, Moore nauraa.
– Jos jokin pelottaa minua, tiedän sen tekemisen sisältävän mahdollisuuden. Tämä elokuva kosketti lisäksi niin monia teemoja, joita me kaikki kohtaamme, koska etsimme tiettyä arvonantoa.
Itsensä näkeminen vanhempana naisena – se on pitkä tarina – oli ”outoa”.
– Tavallaan se tuntui siltä kuin ei olisi katsonut itseään. Mutta pieni koirani tunnisti minut aina, ja vain sillä oli merkitystä.
– Elokuvan tekemisen prosessin myötä tuntuu siltä kuin olisin sen toiselle puolelle päästyäni pystynyt paremmin hyväksymään itseni. En ole varma, olenko itse ikinä kokenut ”cancelointia” [ikäni vuoksi]. En pidä itseäni tai elämäntilannettani uhrina. Käsikirjoitusta lukiessani pidin siitä kuinka se kertoo ideaalisesta naisesta miehen näkökulmasta, jonka myös me olemme nielaisseet. Tämä uusi, nuorempi versio saa mahdollisuutensa ja toistaa silti samaa kuviota.
Moore huomauttaa, ettei elokuva ole miesvastainen.
– Olemme mänttejä vastaan.
Quaidista oli ratkiriemukasta esittää sellaista.
– Kusipäitä on niin hauska näytellä. Omistan tämän roolin Ray Liottalle, jonka oli alun perin tarkoitus esittää sitä. Tällä viikolla on kulunut kaksi vuotta hänen kuolemastaan. Hän oli niin uskomaton näyttelijä, Quaid toteaa.
– Muistan, että 40 ikävuotta on naisilla pidetty päätepysäkkinä, kun miehet jatkavat porskuttamista. Nyt näyttää siltä, että näitä raja-aitoja ollaan rikkomassa. Kun minä olin nuori, juhlistettiin kauneutta ja seksikkyyttä. Tätä nykyä tiedetään, että naisilla on muutakin annettavaa. Uskon, että 20 vuoden kuluttua tämä elokuva puhuttelee edelleen, sillä se kertoo siitä, mitä ja miten ajattelemme itsestämme.
Heihin kuuluu myös Coralie Fargeat.
– Siihen, miltä minusta tuntui naisena 40 vuotta täytettyäni, liittyi jotain väkivaltaista. Ajattelin, että olin katoamassa. ”Se oli siinä!” Mikä ihme sai minut ajattelemaan niin? Olen kouluja käynyt, olen feministi. Silti, minkä ikäisiä olemmekin, emme ole ”oikeanlaisia”, hän tunnustaa.
– En taida tuntea yhtään naista, jolla ei olisi jonkinlaista syömishäiriötä tai joka ei tekisi kropalleen jotain brutaalia. Nyt olemme kuitenkin muutoksen alussa. Toivottavasti saamme asiat kehittymään erilaiseen suuntaan.
Pölyn laskeuduttua
Pari päivää myöhemmin Fargeat vastaanottaa palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta ja julistaa lavalta, että ”elokuvat voivat muuttaa maailmaa”.
– Uskon siihen oikeasti ja erityisesti mitä tulee genre-elokuviin, jotka käsittelevät yhteiskunnallisia asioita hyvin voimakkaalla tavalla, hän toteaa festivaalin viimeisessä lehdistötilaisuudessaan kiiltävä palkinto mukavasti vierellään.
– Kasvoin sellaisten elokuvien parissa ja ne ruokkivat mielikuvitustani. Niiden avulla rakensin identiteettiäni. Ensimmäinen elokuvani oli uusinta Tähtien sodasta ja nyt pääsin kertomaan sen George Lucasille!
Fargeat myöntää hämmästyneensä suuresti, että Demi Moore edes harkitsi The Substance -elokuvan kaltaiseen projektiin ryhtymistä.
– En odottanut hänen ottavan sellaista riskiä. Mutta sitten katsoin hänen elokuviaan ja luin hänen kirjansa [Inside Out -elämäkerta]. Tajusin, että hän on nainen, joka ottaa riskejä koko elämänsä ajan. Ymmärsin, että hänellä olisi rohkeutta tehdä tämä elokuva. Kaikkein vaikeimmillakin hetkillä hän oli täysin läsnä.
Fargeat kertoo nähneensä festivaaleilla muitakin hienoja naisrooleja.
– Tässä on vallankumouksen alkua ja sellaista todella tarvitaan. Naisten tarinoita lähestytään nyt monin eri tavoin ja niiden kertomiselle on tarvetta. On tärkeää, että niitä katsotaan ja niistä keskustellaan.
Ja jos sen voi joskus tehdä hauskalla tavalla, aina vain parempi.
– Minulle huumori on tärkeä osa genre-elokuvia. Huumori tekee väkivallan ja ylilyöntien hyväksymisestä ihmisille helpompaa. Sellaisia asioita, jotka voivat vaikuttaa naurettavilta, ei välttämättä pelkää. Kun ne kaksi yhdistää, syntyy räjähdysherkkä cocktail, joka toivottavasti koskettaa yleisöä, hän lisää.
– Käytin käsikirjoituksen tekemiseen kaksi vuotta. Me naiset näemme maailman hyvin erityisellä tavalla. Käytämme kokemuksiamme yhteiskunnassa ja näytämme mitä haluaisimme muuttaa siinä. Olen äärimmäisen ylpeä, kun näen tämän elokuvan heräävän eloon teatterissa.
Mietin, mahtaako takin päänsä yli vetänyt nainen olla yleisössä osoittamassa Fargeat’lle suosiota. Jokin sanoo minulle, että hän hyvin voisi olla. Vaikka hän oli kuinka kauhuissaan tahansa, hän ei poistunut näytöksestä. Vaikka se ei olisikaan hyväksi, The Substancea on vaikea vastustaa.
Teksti: Marta Bałaga, Cannes
Kuvat: Cinema Mondo
Lue myös: Demi Mooren paluu valkokankaille on näyttävä ja iljettävä
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.